Siitä on jo kymmenen vuotta. Nimittäin New Yorkin terrori-iskuista. Iskujen jälkeen moni asia muuttui. Alkoi niin kutsuttu terrorismin vastainen sota, joka jatkuu edelleen Afgoissa. Jenkit lähtivät A-maahan jahtaamaan Al Quaidan johtohahmoa, Osamaa. Tulosta syntyi vasta viime kesänä, jolloin maailman etsityin mies sai surmansa erikoisjoukkojen iskun aikana. Sota kuitenkin jatkuu edelleen.

Suomikin on mukana Afganistanin ISAF-joukoissa vajaan parin sadan sotilaan voimin. ISAF-operaatio on muuttanut suomalaista rauhanturvaamista melkoisesti. Operaation vaaralliset olosuhteet asettavat joukkojen varustamiselle kovat haasteet. Ensiluokkaiset varusteet ovat jo osoittaneet tarpeellisuutensa ja pelastaneet ihmishenkiä muun muassa tienvarsipommien sattuessa kohdalle.

Rauhanturvaamisen luonteen muutos asettaa haasteita myös faittereiden kotiuttamisen ja ennen kaikkea jälkipuintien suhteen. Moni A-maassa palveleva rauhanturvaaja joutuu kohtaamaan sellaisia tilanteita, joita ei normaali ihmismieli pysty suodattamaan ilman jälkiseuraamuksia.

On vain ajan kysymys, milloin kotiin palanneiden faittereiden ongelmat paisuvat painajaisunista suurempiin mittoihin. Silloin meilläkin havahdutaan siihen tosiseikkaan, että jotain olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Jälkipuintitilaisuuksia toki järjestetään, mutta riittääkö yksi tilaisuus paikkaamaan niitä psyykkisiä vammoja, joita joillekin rauhanturvaajille saattaa palveluksestaan tulla.

Tilanne on Suomelle uusi. Afganistanissa rauhanturvaajat joutuvat sellaisen hermopaineen alaiseksi jatkuvasti, mihin aikaisemmissa operaatioissa ei ole jouduttu. Ainakaan jatkuvasti.