skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Erilainen historiikki tarjoaa todellisen näkökulman yhdistystoimintaan

Rauhanturvaajayhdistysten historiikit ovat melko harvinaista luettavaa. Liitto on julkaissut kattavan historiikin ja vielä päivitysversionkin, mutta yhdistysten osalta tilanne on toinen.

Loppusyksystä ilmestyi kuitenkin Päijät-Hämeen Rauhanturvaajien julkaisema teos Faitteri suurella sydämellä, missä käydään läpi yhdistyksen 50 vuotista historiaa.

Historiikin kirjoittajaksi yhdistys on saanut Jarmo ”Jere” Laineen, mikä on kokonaisuutta ajatellen fiksu veto. Kirjailija Laineella on kokemusta historiallisesti tarkkojen teosten kirjoittamisesta - onhan hän kirjoittanut kolme rauhanturvaamiseen liittyvää, pääosin omiin kokemuksiin perustuvaa teosta sekä kaksi fiktiivistä sotakirjaa.

Lisäksi Laine on yhdistyksen jäsen, joten historiikin kirjoittajan valinta tuskin oli kovinkaan hankala prosessi. Historiikin taittamisessa on myös luotettu yhdistyksen omaan osaamiseen, sillä taitosta vastasi Vesa Tamminen-Larmi, joka on Laineen tavoin Päijät-Hämeen rauhanturvaajien jäsen.

236-sivuinen, kovakantinen teos on kokonaisuutena positiivinen yllätys.

Hajuttomuus, mauttomuus ja tunkkaisuus on tästä historiikista kaukana, vaikka pakostakin osa esiin tuoduista asioista on enemmän tai vähemmän tylsähköä luettavaa. Teos etenee kronologisesti perustamisvuosista tähän hetkeen.

Laine on historiikkia tehdessään haastatellut 43 yhdistyksen jäsentä. Kova työ on taannut sen, että kentän ääni todella kuuluu. Kirjassa ei ole keskitytty käsittelemään tehtyjä päätöksiä tai osallistumisia eri tilaisuuksiin, vaan kerrotaan aitoja tarinoita vuosikymmenien ajalta. Tarinat avaavat hyvällä mielellä sitä, mitä tekeminen rauhanturvaajayhdistyksissä on. Sattumusten kuvaaminen on viihdyttävää luettavaa. Hienona yksityiskohtana kerrottakoon, että jokaisesta haastateltavasta on teoksen loppusivuilla kuvat ja lyhyt kertaus henkilön rauhanturvaamis- ja yhdistyshistoriaan. Se antaa hienon lisämausteen jokaisen henkilön kertomuksiin.

Kova työ ei ole rajoittunut vain kymmenien henkilöiden haastattelemiseen, vaan kirjassa on kymmeniä, ellei satoja valokuvia ja lehtileikkeitä sekä otteita pöytäkirjoista.

Historiikista käy ilmi, miten aktiivista toimintaa Päijät-Hämeen rauhanturvaajilla on takavuosina ollut. Yhdistyksellä oli aktiivista liikuntatoimintaa ammunnasta hiihtoon ja joukkuelajeihin. Valitettavasti koko yhdistyskenttää vaivaava ukkoutuminen on iskenyt myös Päijät-Hämeeseen, mikä vääjäämättä heijastuu myös toimintaan. Kun pääosa jäsenistöstä on jo eläkeiässä, myös toiminnan painopiste on siirtynyt aktiivisista toiminnoista rauhallisimpiin. Vaikka yhdistykseen tulee jatkuvasti uusia jäseniä, nuoria heistä on vain pieni osa. Toki nykyäänkin yhdistyksen toiminta on aktiivista, teoksesta käy ilmi, että vuonna 2018 yhdistyksellä oli noin 200 aktiviteettia. Se on lukema, mihin eivät kaikki rauhanturvaajayhdistykset yllä millään tavalla.

Hölkkäri taisteli osa 1: Sotilasmestari Paavo oli luksukseen mieltynyt ylifasse

Kuinka moni Kosovon käivärä muistaa sotilasmestari Paavon? Tuon Bravo-komppaniassa palvelleen paljasjalkaisen kosovolaisen jallakoiran, jonka bravolaiset olivat aikoineen adoptoineet. Paavo oli syntyjään Lipljanin katujen kasvatti, siitä missä vaiheessa sekarotuisesta piskistä tuli KFOR-vihikoira, minulla ei ole tietoa.

Kautta rauhanturvaamisen historian ajan, suomalaiset ovat adoptoineet posekoiria, posekissoja ja posekilpikonnia. Tietääkseni homma ei enää toimi noin, ja sotilasmestari Paavo oli lajissaan viimeisiä edustajia, ainakin Kosovossa.

Kun itse aloitin palvelukseni Camp Summassa huhtikuussa 2003, Paavo oli jo ylifassen asemassa. Lipljanin katujen kuumin kolli, kuningas. Paavo osallistui joka ikinen päivä jalkapartiointiin, kulki milloin partion kärjessä, milloin peräpään pitäjänä. Lipljanin asukkaat tiesivät Paavon, ja pelonsekainen kunnioitus eläintä kohtaan oli silminnähtävää. Kun Paavo päätti ylittää kadun, se ylitti sen. Liikenne pysähtyi. Kaikilla oli tiedossa, että kyseinen jallakoira oli suomalaisten KFOR-joukkojen suojeluksessa. Välillä tuntui, että Paavo tiesi sen myös itse.

Ylifassena Paavo oli tottunut luksukseen. RO-asenne paistoi koiran käytöksessä muun muassa juhannuksena 2003, jolloin naudan sisäfilettä grillanneet Camp Summan kokit heittivät Paavolle lihan räntteitä maahan. Ei kelvannut. Ne piti grillata ensin. Grillatut lihat kyllä kelpasivat.

Heinäkuussa 2003 olin palvelusvapaalla Suomessa, kun Hölkkäri uutisoi näyttävästi: Sotilasmestari Paavo oli menehtynyt Lipljanin keskustassa takaa-ajon päätteeksi. Paavo oli osallistunut rutiinin omaiseen jalkapartioon, saanut vainun ja lähtenyt jahtaamaan epäiltyä. Takaa-ajon tuoksinassa Paavo oli ylittänyt tien, samaan aikaan Kosovon kansallisauto - kakkoskoppainen WV Golf - oli osunut samaan kohtaan. Törmäys oli vääjäämätön ja urhea sotilasmestari jäi siinä kakkoseksi. Yliajaja pakeni raukkamaisesti paikalta, eikä häntä koskaan saatu kiinni.

Sotilasmestari Paavon kunniaksi teetettiin Camp Summan messiin komean kivipaasin, mikä muistutti meitä jokaista Paavon partiokaveria uskollisesta toverista, joka seurasi meitä aina, oli sää tai tilanne mikä hyvänsä.

Hölkkäri On Web aloittaa tämän kirjoituksen myötä "Hölkkäri taisteli" -sarjan, mihin niin hölkkäristit kuin kutsutut kirjoittajavieraatkin pääsevät muistelemaan menneitä missioita.

Pekka Söderlund, päätoimittaja
Hölkkärin On Web

MC Hölkkäri Napuessa - eli rt-henkinen Tankojuhani 2019

Viikonlopun ja syyskesän tapaamisen MC Hölkkäri pörähti Keski-Suomeen Isokyröön Tankojuhaniin ja pöhinöihin. Kolea sää ei ole este vaan hidaste.

 

Paikaksi valikoitui Tuuri-Tammela niminen mökki, joka oli Kalliojärven rannassa Isokyrössä. Tarkempi kujaosoite oli Peltolankuja 5, IsokyröGrillimakkaraa ei tarvinnut rahdata perjantai-illaksi. Likietuinen, jurvalainen ex-rauhanturvaajaveli ja nykyinen thairuokayrittäjä Hannu pistäytyi mökillä tuoden popia-kevätkääryleitään iltapalaksi. Olipa niin ruokaisaa mättöevästä, että jäi aamupalaksikin.

 

Lauantain päivälenkki ajettiin kuivassa kelissä. Ajelukohteeksi suuntautui läheisen Kyrö Distilleryn tislaamoon, jossa olikin sattumalta tarjolla ilmaiset kakkukahvit kultamitalin johdosta.Paikalla oli meitä tervehtimässä lähikylän Matti-faitteri, oikea UNAM naamatuttu. Kiitos vielä tapaamislahjoista. Koska ajeltiin moottoriajoneuvoilla ei otettu maistelukierrosta vaan tutustumiskierros tislaustehtaaseen.

 

Kuultiin osuusmeijerin mielenkiintoisesta menneisyydestä ja päästiin kuulemaan Kyrö Distilleryn mieleenpainuva tarina. Kierroksella selvisikin, että Napue gini sisältää kuuttatoista (16) eri yrttiä ja että tislauksessa on päät ja häntä. Talon tuotemerkkeinä on mm. Britanniassa järjestetyn IWSC Wine and Spirits -kilpailun Gin&Tonic-sarjan 2015 voittanut Gin Napue ja saman kisan 2019 voittanut ruisviski, Kyrö Single Malt Rye Whisky. Klausuuli: lauseet ei sisällä tuotemainontaa eikä tuotteita mainosteta

 

Palatessa täydennettiin yleissivistystä Suuren Pohjan sodan historialla. Kurvailtiin siis hämmästelemään 1714 käydyn Napuen taistelun muistomerkille. Pakollinen yhteispotretti otettiin osallistujista. Isokyrö kylän tuoreempi Asevelimuseo oli lauantaina suljettu, joten sen repertuaarin tarkastus jäi toiseen kertaan. Tämän jälkeen ohjelmassa paikallisruokailua, ostoksille ja mökille. Keskusteltiin moottoripyöräilystä kotimaassa ja rt-tehtävissä. Muisteltiin löylyjen välissä rauhanturvaamista vapaamuotoisesti mutta runsaasti.

 

Lauantaina tehdyllä iltapartiolla tutustuimme likietuiseen Kalliojärven viihdekeskukseen. Tahdin takasi ”junttidiskon kruunaamaton kuningas”, Frederik (74 v.) eli Reetu. Maakunnan kuulu keskus oli täynnä ja tietenkin lavan edustalla niitä faneja. Joten ajokenkien lisäksi oli tanssikengille tarvetta.

 

MC-homma saa jatkoa, sillä ensi vuonna mopoonnutaan uudestaan. Päätettiin aloittaa jonkinmoiset ennakkovalmistelut. Loppusaldona 2019 Tankojuhani tapahtuman ja -ajeluun osallistuneiden yhteenlaskettu ajokilometrimäärä oli 4024 km. Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille ja varsinkin uusille mukana olleille rt-henkisille motoristeille. Voisihan se viikonloppu mennä huonomminkin, vai mitä? Sunnuntaina oli vuorossa enää kotimatkalle lähtö.

 

 

The President

Koskelan kolumni: Pojat hakivat minut kotiin rakettitulesta huolimatta

Hyvät rauhanturvaveljet ja -sisaret!

Kirjoittelen tätä juttua mökilläni Lappajärven rannalla ja välillä katselen ikkunasta järvelle, josta ammennan itselleni voimaa ja hyvää mieltä kaiken kiireen ja myllerryksen keskellä!

Myllerryksellä tarkoitan nykypäivän maailman menoa. Kriisit tuntuvat jatkuvan eri puolilla maailmaa ja uusia syntyy säännöllisen epäsäännöllisesti. Työsarkaa siis rauhanturvaajille riittää. Huolestuttavaa vain on se, että myöskin ns. rauhallisissa maissa tapahtuu. Venäjä on herättänyt laajaa kritiikkiä toimillaan Krimillä ja Ukrainassa. Yhdysvallat on muuttanut suhtautumistaan maailmanjärjestykseen ja ennustettavuus on heikentynyt. Iso-Britannia uhkaa erota sopimuksettomassa tilassa Euroopan Unionista ja Ranskassa keltaliivit mellakoivat. Pakolaiskysymys eri puolilla Eurooppaa jakaa mielipiteitä voimakkaasti puolesta ja vastaan. Viimeksi mainittuun ei olisi varaa, kun ajatellaan tulevaisuuden uhkakuvia, joissa ennustetaan uusia pakolaisaaltoja niin Lähi-Idästä kuin erityisesti Afrikasta. Mitä tuonee tulevaisuus tullessaan?

Kiireellä viittaan Suomen Rauhanturvaajaliiton toimintaan yhteiseksi hyväksi, johon moni jäsenistämme on antamassa panoksensa. Kenttä pitää myös puheenjohtajan kiireisenä, joka on pelkästään hyvä asia. Ainakin niin kauan, kuin muistamme yhteisen päämäärämme; rauhanturvaajien ja heidän läheistensä asemasta ja hyvinvoinnista huolehtimisen. Toivottavasti muistamme toimissamme niitä aikoja, jolloin olimme missiossa ja puhalsimme yhteen hiileen kokien syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Yhteen hiileen puhaltamisesta tulee aina mieleeni tapahtuma Afganistanista, joka liikuttaa mieltäni vieläkin. Se on osoitus yhteishengestä ja suomalaisen rauhanturvaajan mentaliteetista. Toimin operaation alkuvaiheessa ISAF:n esikunnassa Siviili-Sotilasyhteistyön (CIMIC) apulaisesikuntapäällikkönä. Tehtäväni takia operaation komentaja käski minun liittyä yhtenä iltana palaveriin ISAF:n esikunnassa, jossa oli vieraita useilta eri tahoilta. Ilmoitin Suomen osastolle, että noutoani esikunnasta koti-tukikohtaamme pitää myöhentää ja lupasin ilmoittaa heille, kun minut voi hakea takaisin. Kesken palaverin esikunta joutui raketti-iskun kohteeksi ja me palaverissa olleet hakeuduimme pöytien alle ja seinien vierelle turvaan. Raketteja tuli hetken aikaa tasaisin väliajoin ja sitten tulitus loppui. Emme tienneet oliko kyseessä tauko vai jatkuisivatko iskut uudelleen.

Ilmoitin osastollemme, että hakuni perutaan ja vietän yöni esikunnan alueella. Tilannepäivystäjänä toiminut henkilö vastasi minulle sponttaanisti heti, että EI KÄY. Sanoin, etten voi edellyttää kenenkään laittavan omaa turvallisuuttaan vaaraan noutoni takia. Tilannepäivystäjä pyysi lupaa keskustella hakuporukan kanssa, johon myönnyin. Parin minuutin päästä hän tuli takaisin puhelimeen ja sanoi, että yhteinen päätös porukalla oli hakea minut KOTIIN. Siinä karskimmankin miehen silmään tuli kosteutta. Voi sitä ylpeyden tunnetta, kun osasto sitten kurvasi esikunnan pihaan täydessä sotavarustuksessa ja ilmoittautui minulle ISAF:n komentajan katsellessa vierestä. Hän kysyi minulta, tietävätkö hakijat mitä juuri oli tapahtunut. Vastasin, että kyllä, mutta siitä huolimatta pojat halusivat hakea minut kotiin. Hän ei voinut kuin pyöritellä silmiään ja päätään. Tarvitseeko selittää tarinan opetusta? EI! Kiitos pojat!

Siinä oli osoitus suomalaisuudesta ja oikeasta yhteishengestä sekä velvollisuuden tunteesta!

Eiköhän jatketa samoilla linjoilla työtä Suomen Rauhanturvaajaliiton hyväksi?

-Mauri Koskela

Kirjoittaja on Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja

Wanha Veteraani tarvitsee oppaita

Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanha Veteraani on valmistautumassa Haminassa kovalla työllä ja touhulla kohti ensimmäistä täysipainoista näyttelykesää 2019. Innostus ja palaute ensi kesän tarjonnasta lupaa vilkkaita päiviä Wanhassa Veteraanissa läpi kesän.

Viime elokuun rauhanturvaamisen perusnäyttely oli auki vapaaehtoisoppain, kaksi opasta / esittelijää per päivä. Kokemus oli hyvä. Oppaiden, esittelijöiden läsnäolo, opastuskierrokset, kysymyksiin vastaaminen ja yleensäkin palvelualttius saivat hyvää palautetta. Opastuksiin osallistui yhtä kahta henkilöä lukuun ottamatta pelkästään Kymenlaakson Rauhanturvaajat ry:n jäseniä, yhteensä 13 eri henkilöä. Jotkut tekivät yhden kuuden tunnin opasvuoron, useat paljon paljon enemmän sydämensä halusta. Hyvä niin. Heissä on ensi kesän opastuksen runko.

Tuleva kesä on rauhanturvatoiminnan perusnäyttelyn sekä vaihtuvien näyttelyiden, Lauri Törni 100 vuotta ja Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona 1941-43, myötä ihan kokonaan toisen mittaluokan tehtävä. Näyttelyt ovat auki kesä-, heinä- ja elokuun kuutena päivänä viikossa klo 10.-16. Maanantaisin ja aukioloajan ulkopuolella näyttelyjä esitellään vain ennakkoon varanneille ryhmille. Jokaiselle näyttelypäivälle tarvitaan vähintään kaksi opasta. Lipunmyyntiin saataneen palkattu henkilö.

Alustava suunnitelma on, että oppaat olisivat peräperää mahdollisimman monta päivää, mielellään koko viikon kerrallaan. Tällöin opastuskertoja ja toistoja tulisi riittävästi ja siten seuraavat opastusvuorot ovat jo helpompia; asiat alkavat iskostua muistiin. Mutta jo 1-2 opasvuoroa auttaa.

On täysin selvää, että rauhanturvaaja-oppaat eivät urakasta yksin enää selviä. Heidän avukseen tarvitaan lisää oppaita, naisia ja miehiä, myös muista Wanhan Veteraanin jäsenyhdistyksistä. Yritämme tavoitella, että päivän oppaista tai esittelijöistä yhdellä olisi rauhanturvakokemusta, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Vaihtuvat näyttelyt tulevat vetämään väkeä ja iso osa opastuksen painopisteestä kohdistuu niihin.

Oppaan vaatimuksia

Opastaminen ei ole avaruustiedettä. Perusedellytys on aatteenpalo, vapaaehtoinen innostus asiaan ja halu ensin kenties oppia itse uutta maanpuolustusaiheista historiaa ja sitten jakaa tietoa muille. Esiintymiskykyä tarvitaan sen verran, että saa suunsa auki ihmisten edessä ja pystyy puhumaan sopivan kovalla äänellä, toisin sanoen tulee kuulluksi ja ymmärretyksi sekä osaa sujuvasti johtaa opastettavaa ryhmää Wanhassa Veteraanissa.

Oppaalle emme aseta yläikärajaa; jokainen vapaaehtoinen tuntee itse ikääntymisen mahdollisesti tuomat rajoitukset ja kyvyn opastamiseen. Oppaana ei voi olla henkilö, jonka opastuskyky (lue: -kyvyttömyys) vie ryhmän kaiken huomion ja itse asia menee ohi. Toisaalta opastus on mitä mielekkäintä ajanvietettä, vireyttä ja terävyyttä ylläpitävää kevyttä tekemistä. Se on mukavaa, jopa nautittavaa!

Wanha Veteraani järjestää oppaille huhti-toukokuussa 1-2 illan perehdytyskoulutuksen opastamisesta ja antaa vihjeitä, miten aineistoon voi perehtyä. Em. vaihtuvien näyttelyiden osalta jo Google antaa riittävästi tietoa. Yksi tapa oppia opastusta on aluksi seurata kokeneemman oppaan työtä.

Talkoopohjalta ainakin aluksi

Wanhan Veteraanin ylösajo on tapahtunut ennätysajassa, idea hankkeesta on herätetty vasta kaksi vuotta ja kolme kuukautta sitten! Siksi rahareikiä on paljon. Tämän vuoksi toivomme, että ainakin ensimmäinen täysi kesä voitaisiin opastuksen osalta hoitaa kokeiluluonteisesti aatteen ja vapaehtoistyön voimalla.

Sekin ymmärretään, että pitkästä matkasta moneen kertaan ajaville oppaille tulee polttoainekuluja. Siihen hyvä asia ei saa kaatua. Kuluja varten yhdistyksen talousarvioon on varattu määräraha, jolla yli normaalin menevä sitoutuneisuus kulujen osalta tarvittaessa korvataan. Katsotaan ensi kesän kokemuksen jälkeen, kuinka pitkälle pyyteetön talkootyö tässä riittää tai minkälaisen menoerän riittävä opasmäärä vaatii pyöriäkseen.

Itse työ, opastus tulee palkituksi yleensä hyvällä asiakaspalautteella sekä ennen kaikkea hyvällä ololla siitä, että on saanut olla kertomassa sotiemme veteraanien, lottien ja koko maanpuolustuskirjon kunniakasta perintöä siitä kiinnostuneille. Nuorille ja vähän vanhemmillekin eläkeläisille, miksi ei lomalaisille, vuorotyövapaalla ja millä tahansa vapaalla oleville päivä Wanhassa Veteraanissa kuluu nopeasti. Ja jos ei sattuisi jonakin hetkenä asiakkaita olevan, niin sitten vain huilataan tai jutellaan opaskaverin kanssa mukavia.

Innostu, ota yhteyttä

Ja yhdistyksille. Jäsenyytenne Wanhassa Veteraanissa on oiva oivallus siitä, että kenties toimintanne voisi löytää mielekästä uutta, oman toiminta-ajatuksenne mukaista tekemistä perinnekeskuksen eri tehtävissä. Opastus on yksi sellainen. Pyydämme teitä kokoamaan ja lähettämään listan (alla yhteystiedot) sopivista opasehdokkaista tai kannustamaan heitä itse tarjoutumaan opastustehtäviin.

Opastuksesta kiinnostuneet ihmiset, ottakaa pikimmiten, mielellään 28.2.2019 mennessä, yhteyttä joihinkin alla oleviin ihmisiin, ilmoittakaa halukkuudestanne ja antakaa yhteystietonne, niin ilmoitamme opastuskoulutuksesta tarkemmin ja kutsumme teidät sinne.

 

Parhain terveisin Wanhan Veteraanin puolesta

Vesa Kangasmäki
Toiminnanjohtaja Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
040 158 8115

Ismo Flink
Näyttelypäällikkö Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
050 534 6225

Terho Ahonen
Tiedottaja Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
040 504 0293

Juha Kaaro
Opastus- ja talkoopäällikkö Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
040 546 1701