skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pääkirjoitukset

Iranin tilanteesta syntyi jotain positiivistakin - rauhanturvaamisen vaarallisuus nousi otsikoihin ilman suomalaisia kuolonuhreja

Lähi-Idässä kytee ja kipinöi taas. Alkuvuodesta olemme saaneet seurata Yhdysvaltojen ja Iranin välien selvittelyä, minkä seurauksena on tehty useita raketti-iskuja ja konfliktin sivullisena uhrina on ammuttu alas myös yksi matkustajakone.

Suomalaiset sotilaat ovat saaneet oman osansa tästä kahinasta, kun yksi raketti-iskuista tehtiin Irakin Erbilissä sijaitsevaan sotilastukikohtaan. Samaisessa tukikohdassa palvelee myös noin 80 suomalaista sotilasta. Iskun aikana suomalaiset olivat turvallisesti pommisuojassa. Vaikka uhreilta vältyttiin, Suomessa aihe nousi aivan uuteen mielenkiintoon. Heittipä puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) ilmoille kommentin, minkä mukaan käsillä oleva tilanne on suomalaisen rauhanturvaamisen historian vaarallisin. Kommentti aiheutti rauhanturvaajapiireissä välittömästi keskustelua, sillä suomalaiset ovat olleet pahoissa paikoissa ennenkin. Eikä kuolonuhreilta olla vältytty.

Lähi-Idän tilanteen kiristyminen, raketti-isku Erbiliin ja Kanervan kommentit saivat aikaan kuitenkin jotain positiivistakin. Nimittäin rauhanturvaaminen nousi pitkästä aikaa isosti otsikoihin. Ja tällä kertaa kukaan ei ollut loukkaantunut tai kuollut. Kävipä Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Mauri Koskelakin kommentoimassa lehdistölle, että operaatioissa tapahtuneita vaaranpaikkoja on mahdotonta vertailla. Ja että tosiasiassa liikenne ja taudit ovat toimialueilla aseita vaarallisempia.

Koskelan haastattelu levisi jokaiseen Lännen Median lehteen, joten aihe oli varmasti monen aamukahvipöydän puheenaiheena. Ja totta Koskela puhui. 64 vuoden aikana operatiivisissa tehtävissä on kaatunut alle 20 suomalaista rauhanturvaajaa. Täsmällinen luku on 17. Muista syistä, esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa tai sairauskohtauksissa on kuollut 32 suomalaista rauhanturvaajaa. Kuolonuhrien määrää voidaan pitää vähäisenä, sillä vuosikymmenien aikana rauhanturvaajana on palvellut 45 000-50 000 suomalaista sotilasta. Viimeisin rauhanturvatehtävissä menehtynyt suomalainen on yliluutnantti Jukka Kansonen, joka menehtyi räjähdeiskussa Afganistanissa helmikuussa 2011.

Eri medioissa levinnyt iso artikkeli nosti esille sen, että suomalaiset ovat arvostettuja, luotettavia ja ammattitaitoisia rauhanturvaajia. Ja keikoilla voi sattua mitä vain. Vaara on aina läsnä.

Lista kaatuneista suomalaisista rauhanturvaajista.

 

 

 

 

Mauri on laittanut tuulemaan

Rauhanturvaajayhdistykset kamppailevat saman ongelman kimpussa kuin muukin yhdistystoiminta. Nuoria on hankala saada mukaan. Monessa yhdistyksessä samat henkilöt pyörittävät toimintaa vuodesta, ellei jopa vuosikymmenestä toiseen. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että koko homma saattaa hiipua käsiin ja toiminta on minimaalista. Siis jos toimintaa ylipäätään on niiden pakollisten kokousten lisäksi.

Mikä tähän on voinut johtaa? Syitä on varmasti monia. Yksi syy on varmasti se, että nykyään yhteydenpito barettiveljiin on paljon helpompaa kuin esimerkiksi 1980-luvulla. Sosiaalinen media on mullistanut tämänkin asian. Joukkueet ja komppaniat ovat perustaneet omia sosiaalisen median ryhmiä, jolloin perinteinen yhdistystoiminta on jäänyt paitsioon. Ja valitettavasti tämä suuntaus tulee jatkumaan.

Kirjoitin keväällä 2017 pääkirjoituksessa, miten halusin silloin vielä aktiivipalveluksessa olleen prikaatikenraali Mauri Koskelan hakeutuvan Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajaksi. Koskela haki, tai rekrytoitiin (en tarkkaan tiedä miten liiton pomojen kanssa homma toimii) liiton johtoon ja virallisesti mies otti hommat vastaan viime kesänä siirryttyään eläkkeelle. Mies palveli loppuun saakka rauhanturvaajana, sillä hän kotiutui UNDOFista viime kesänä.

Muutaman kuukauden aikana Koskela on laittanut tuulemaan. Puoliaktiivisena seuraajana miehen on voinut bongata milloin iltapäivälehdistä, milloin aikakausilehdistä ja välillä miehen on voinut nähdä myös Ylellä. Olemalla paljon esillä Koskela saa aikaan positiivista kuvaa Rauhanturvaajaliitosta. Emme olekaan se vanhojen miesten kerho, mikä ei pidä ääntä itsestään. Esillä ollaan muutenkin kuin silloin kun alhaalla lentää sontaa tuulettimeen. 

Jo nyt voidaan todeta, että Koskelan valinta liiton puheenjohtajaksi oli nappivalinta. Media rakastaa monissa liemissä keitettyä ex-sotilasta, joka osaa luontevasti toimia eri medioiden kanssa. Kaiken lisäksi kuntosalia harrastava, juuri aktiivipalveluksensa päättänyt sotilas on eläkeläisenäkin erittäin katu-uskottava ilmestys, mikä antaa osaltaan positiivista kuvaa rauhanturvaajista ja Rauhanturvaajaliitosta.

Uskon että Koskela saa omalla henkilökohtaisella panoksellaan lisää kiinnostusta liiton toimintaa kohtaan. Ammattisotilaana Koskela johtaa omalla esimerkillään, meidän muiden tehtäväksi jää toimia esimerkin mukaan. Ennen pitkää se kantaa hedelmää ja myös nuoremman polven rauhanturvaajat kiinnostuvat Rauhanturvaajaliiton toiminnasta.

Terveisin:
Pekka Söderlund, päätoimittaja
Hölkkäri On Web

 

Kommalla ja Kommalla on eroja

Tasavallan Presidentti myönsi prikaatikenraali Mauri Koskelalle jatkoajan UNDOF-operaation apulaiskomentajana. Pahoittelut herra kenraali jo tähän alkuun, koska nyt ei reservin ylikersantti kirjoita kenraalista siihen sävyyn kuin pitäisi. Eli siis Herra Kenraalina. Olen pahoillani. Sir.

Prikaatikenraali Mauri Koskela on legenda. Kaikki 2000-luvun rauhanturvaajat tietävät kuka on Mauri Koskela. Hän on "The Man". Se on tietyllä tapaa selittämätön juttu. En itsekään tiedä mistä legenda on peräisin, koska hän oli "The Man" jo siinä vaiheessa kun astelin varusmiespalvelukseen heinäkuussa 2000. Palvelin koko vuoden Porin prikaatin Panssarintorjuntakomppaniassa, Satakunnan Jääkäripataljoonassa, missä Sinä Mauri olit kommana. En tosin muista olitko koko vuoden kommana, mutta jos et ollut, niin seuraajastasi minulla ei ole hajuakaan.

Olit Mauri kovan jätkän maineessa myös silloin kun pääsin Kosovoon 2003. En edes muista kuka meillä oli ensimmäiset kuukaudet kommana. Vaihtoparaatin muistan. Siellä olin minä, Tarja Halosen tytär jonka nimeä en muista, venäläisiä rauhaturvaajia joiden koppalakit herättivät naureskelua sekä joku Vesa, joka otti komman hommat vastuulleen.

Kuka Vesa? Kaippa sen saisi selville jos kaivaisi KFOR-vuosikirjasta, mutta sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että kaikki meistä Bravo-komppanian sotilaista tiesimme kuka on Mauri Koskela, mutta kukaan ei tiennyt mikä mies tuleva komentajamme oli. Jälkikäteen mieleen jäi se, että tämä Vesa taisi vihkiä Camp Villen ympäri kulkevan lenkkipolun.

Maurin, siis Herra Kenraalin, nimitysuutinen oli kuin mikä tahansa Puolustusministeriön nimitysuutinen. Hajuton ja mauton. Mutta siitäkin huolimatta rauhanturvaajakenttä otti uutisen hyvillään vastaan. Koskaan aiemmin allekirjoittaneen päätoimittaja-aikana yhdenkään sotilaan nimitysuutinen ei ole lähtenyt samalla tavalla lentoon sosiaalisessa mediassa. Mauri, muutkin kuin allekirjoittanut pitävät sinua kovana äijänä. Voisin jopa sanoa, että legendana.

Kun jonain päivänä päätät lopettaa hommat, toivottavasti hakeudut Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajaksi. Sinulla on kaikki mitä vaaditaan: Olet kenraali, sinulla on suhteita, ja kaiken lisäksi kenttäväki pitää sinua legendana.

Terveisin:
Pekka Söderlund, päätoimittaja
Hölkkäri On Web

Avoin kirje Suomen Rauhanturvaajaliiton johdolle - Hölkkärin hallitus oli väärässä

Parahin Suomen Rauhanturvaajaliiton johto. Kirjoitamme Teille nyt ensimmäistä kertaa näin julkisesti, koska emme voi hyväksyä liiton työvaliokunnan toimintaa.

Taannoin liitosta lähestyttiin jäsenyhdistyksiä, että nämä asettaisivat syksyn liittokokoukseen ehdokkaita hallitukseen. Silloin ehdokkaita ei ollut riittävästi. Hölkkäri On Webissä laitettiin liiton pyynnöstä ehdokasasettelu käyntiin ja pian löytyikin kaksi halukasta – Pasi Soikkeli ja Petri Paganus.

Pian ehdokkaiden ilmoittamisen jälkeen työvaliokunnalta tuli viesti, että yhdistys voi asettaa vain yhden ehdokkaan. Kysyttiin, kumpi tipautetaan pois listalta.

Tämmöistä sääntöä ei tietääksemme ole Suomen Rauhanturvaajaliiton säännöissä. Asiasta tiedustellessa vastauksena oli, että työvaliokunta valmistelee asiaa tulevana viikonloppuna (13.-14.8.). Eli työvaliokunta ohjailee liiton toimintaa ennen kuin asioista on päätetty hallituksessa tai liittokokouksessa.

Lopulta Hölkkäri On Web ei saanut mitään perustelua, miksi tämmöistä junailua ollaan tekemässä. Kun tehdään muutoksia sääntöihin, pitää ne pystyä myös perustelemaan, eikä vain toteamaan, että nyt päätettiin näin.

Hölkkäri On Web on Suomen Rauhanturvaajaliiton toiseksi suurin yhdistys, joten ihmettelemme suuresti, miksi se ei voi asettaa kahta henkilöä ehdolle liiton hallitukseen.

Liiton toiminnan johdosta yhdistyksemme hallitus teki yksimielisen päätöksen olla asettamatta yhtään ehdokasta liiton hallitukseen.

Emme voi hyväksyä tämänkaltaista salamyhkäistä suhmurointia. Ehdotammekin, että liiton johto tulisi ulos kabineteistaan ja perustelisi kunnolla tämän ehdokasrajauksen syyt.

Hallitus

Hölkkäri On Web

 

Hölkkärin sivuilla julkaistiin yllä olevan pääkirjoituksen julkaisemisen jälkeisenä päivänä alla oleva artikkeli, mikä löytyy myös tästä linkistä.

Hölkkäri On Webin hallitus julkaisi avoimen kirjeen Suomen Rauhanturvaajaliiton johdolle 17. elokuuta. Avoimen kirjeen aiheena oli se, miksi yhdistys ei voi asettaa kahta ehdokasta liiton hallitukseen, vaikka ensin annettiin ymmärtää, että ehdokkaista on pulaa. Mainittakoon tässä vaiheessa, että avoimen kirjeen takana on jokainen HOW:n hallituksen jäsen.

Kirjeen julkaisemisen jälkeen selvisi monenlaisia asioita, muun muassa se, että liitto on todella rajannut ehdokkaiden määrän yhteen per yhdistys. Sääntö nuijittiin läpi viime kevään liittokokouksessa.

Hölkkäri On Webin hallitus oli siis väärässä. Silloin kun on väärässä, rehdeintä on myöntää se suoraan.

Mielenkiintoisinta tässä asiassa on kuitenkin se, että ehdokkaita listattaessa HOW:n ilmoitus kahdesta ehdokkaasta meni läpi. Siihen kiinnitettiin huomiota vasta myöhemmin. Eli siis joku muukin taho on "pihalla" liiton säännöistä kuin Hölkkäri On Webin hallitus.

Artikkelin julkaisun jälkeen Suomen Rauhanturvaajaliiton toimihenkilöt olivat yhteydessä HOW:n hallitukseen. Se, miten tällainen väärinkäsitys on päässyt syntymään, on vielä epäselvää.

 

Pitäisikö EU:n taisteluosasto lähettää Ranskan avuksi?

Heinäkuun 15. päivä suomalaiset heräsivät uutisruuhkaan, missä kerrottiin uudesta terrori-iskusta Ranskaan. Kuorma-autoilija oli ajanut väkijoukkoon, mikä oli juhlimassa Ranskan kansallispäivää. Kuolleita lähes sata, loukkaantuneita valtava määrä.

Isku tapahtui vuorokauden sisällä siitä, kun Ranska oli purkanut viime marraskuun terrori-iskujen jälkeen julistetun hätätilan. Tällä hetkellä on selvää, että hätätila julistetaan uudelleen voimaan. Varsinkin, kun näyttää siltä, että kyseessä ei ollut vain yksittäinen kuorma-autoilija, vaan viitteitä organisoituun iskuun on jo löydetty.

Marraskuun terrori-iskujen jälkeen Suomi vastasi Ranskan avunpyyntöön. Sen seurauksena maamme on lisännyt rauhanturvaajien määrää ja vapauttanut ranskalaisia sotilaita oman maan turvallisuustehtäviin. Aika näyttää, mihin juuri tehty terroriteko johtaa.

Suomi on tällä hetkellä EUBG:n valmiusvuorossa. Taisteluosastoa ei ole vielä koskaan käytetty missään kansainvälisessä tehtävässä, mutta olisiko tässä kohtaa syytä miettiä taisteluosaston käyttöä?

Maailma on muuttunut EU:n taisteluosastojen perustamisen jälkeen. Olisiko syytä miettiä, pitäisikö taisteluosastojen muuttua mukana? Tällä hetkellä terrorismi on suurin Euroopan Unionin kansalaisia uhkaava vaara. Taisteluosaston käyttäminen Ranskan viranomaisten tukena olisi vähintäänkin perusteltua. Paljon ei noin 2000 sotilaan osastolla saada aikaan, mutta sittenpä olisi pää avattu ja nähty, onko taisteluosastoilla mitään käyttöä tulevaisuudessa.