Kommentti

Syyskuussa 2005 tanskalainen lehti Jyllands-Post kehotti luonnostelemaan kuvan profeetta Mohammedista. Kuvat julkaistiin lehdessä syyskuun lopussa. Piirrokset aiheuttivat voimakkaat reaktiot monissa muslimimaissa. Saudi-Arabiassa, Arabi Emiraateissa, Kuwaitissa, Libyassa, Iranissa ja Syyriassa syntyivät voimakkaimmat protestit. Tanskan oikeistopuolueen johtaja syytti ”Den danske Islamske gruppenin” johtajaa maanpetturuudesta, koska hän oli lähettänyt delegaatioita Tanskasta Lähi-itään. Delegaatiot kehottivat Lähi-idän maita boikotoimaan Tanskaa. 10. tammikuuta norjalainen kristillinen lehti julkaisi samat profeetta kuvat.

Näistä tapahtumista sai alkunsa vyörymä, jollaista ei ole ennen koettu Skandinaviassa. Olemme tottuneet näkemään televisiosta, kun ihmiset polttavat Israelin ja USA:n lippuja. Ne eivät enää herätä kovin paljoa kummastusta. Nyt kun poltetaan Norjan ja Tanskan lippuja, niin se herättää ihan erilaisia tuntemuksia meissä. Meissä, jotka asumme pohjoismaisessa lintukodossa. Norjassa ja Tanskassa on puolusteltu kuvien julkaisua sananvapaudella. Tanskan pääministeri kieltäytyi tapaamasta Lähi-idän edustajia, vedoten Tanskan lehdistön vapauteen. Se oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Tekikö Tanska tässä virheen, joka maksaa heille paljon? Onko sananvapaus ilman vastuuta todellista vapautta? Näistä kysymyksissä keskustellaan paljon tänään Tanskassa ja Norjassa.

Monien mielestä Tanskan ja Norjan ei tule pyytää virallisesti anteeksi muslimeilta. Tällöin he vetoavat länsimaisen sananvapauden ja demokratian puolesta. Voidaanko antaa pirulle pikkusormi, he kysyvät. Toisten mielestä hallituksen tulisi pyytää anteeksi, jotta talouselämä ei kärsisi ja kaikki pääsisivät helpommalla.

Mutta ovatko nykyiset tapahtumat pelkästään piirrosten syytä?

Islam on vahvistunut Euroopassa viime aikoina. Ongelma syntyy, kun konservatiivinen islamin usko törmää Länsi- Euroopan liberaalin kulttuurin kanssa. Liberaali elämäntapa kuvaa länsimaista yhteiskuntaa. Tanska ja Norja ovat avanneet oviaan muille kulttuureille kymmeniä vuosia. Samoin konservatiivi-kristityt ovat saaneet sananvaltaa. Erilaiset kulttuurit ja uskonnot ovat pohjoismaissa normaalia ja yhteiselo on sujunut hyvin. Mutta, jos fundamentalistinen islam saa lisää kannatusta, saamme heittää hyvästit pohjoismaiselle rauhallisuudelle. Radikaali islam on harvinaista meidän yhteiskunnassa. Ongelmana ei ole yksittäisen muslimin usko. Uskonnon vapaus kuuluu pohjoismaiseen kulttuuriin. Ongelmana on islamin vaatimus oikeudelliseen ja kulttuuriseen dominanssiin maissa, joissa islam on jo etabloitunut. Tänään uskonnolliset fanaatikot muslimimaissa yrittävät pakottaa Tanskan ja Norjan demokraattiset hallitukset nöyryyttävästi polvistumaan Mohammed-piirrosten vuoksi. Valtaa vai sananvapautta?

Seurauksia

Islaminmaiden protestit ovat aiheuttaneet suuria taloudellisia tappioita tanskalaisille ja norjalaisille yhtiöille. Norja on suuri öljyntuottajamaa ja heillä on paljon öljyalan teollisuutta Lähi-idässä. Irakissa on jo irtisanottu sopimuksia norjalaisen öljy-yhtiön kanssa. Iran uhkasi samaa, mutta perui uhkauksensa. Kuinka pitkäaikaisiksi nämä taloudelliset boikotit jäävät, ei tiedä kukaan. Suurlähetystöjen poltot, lippujen polttamiset ovat saaneet norjalaisten tunteet voimakkaasti liikkeelle. Tänään puhutaan jopa avoimesta muslimivihasta, jonka hallitus tietenkin kieltää. Ihmiset ovat lähettäneet uhkailusähköposteja islamistillisille organisaatioille. Tekstiviestikampanjoissa uhkaillaan muslimeja. Norjassa asuu kymmeniä tuhansia muslimia. Monet heistä ovat palveluammateissa. Norjalaiset ovat avoimesti osoittaneet vihaansa, esimerkiksi jättäneet nousematta muslimin näköisen taksikuskin kyytiin. Kaduilla on uhkailtu ihmisiä. Kiinnostavaa on se, ovatko näin tunteensa näyttävät norjalaiset tavallista kansaa vai fanaatikkoja? Fanaattisuutta molemmin puolin. Olemmeko nyt tosiaan sellaisella tiellä, jolta ei ole enää paluuta?

Markus Pikkarainen

• Edellinen
• Seuraava