skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Alkusanat: Olen Aasian alueella pariinkin kertaan olleena ICRC:n ja YK:n asiantuntijana suru sydämessäni seurannut tämän tuhoisan Tsunamin uhrien (lähinnä pelastuneiden) pelastamis-, etsimis- sekä menehtyneiden tunnistusponnisteluja, valtiovallan viranomaistoimenpiteitä ja viranomaisten sekä median uutisointia asian tiimoilta suomalaisten ja ulkomaisten uutiskanavien kautta. On monia asioita ja ns itsestään selviä viranomaistoimenpiteitä jotka olisi voinut hoitaa toisin. Niissä on nyt jatkossa paljon parantamisen varaa, erityisesti tietyillä osa-alueilla kuten ennakkosuunnittelu, kriisin ”lukeminen” ja tilanteen operatiivinen johto ja seuranta. Tietääkseni ei alkuvaiheessa yhtäkään rauhanturvaajakoulutuksen ja kokemuksen saanutta ns. erikoisasiantuntijaa katsottu tarpeelliseksi lähettää alueelle. (Porin valmiusprikaatissa olisi ollut valmis GSM/satelliitti puhelinkeskus ja kenttäradioasema valmiiksi paketissa joten pahasti takkuillut viestinkulku ja paikallistiedotusongelmat olisivat ratkenneet sillä.)

Uhrit ja päättäjät: Kriisin sattuessa sen välittömiksi uhreiksi joutuneet taistelevat hengestään ja sen säilyttäminen on yksilön nopeudesta, nokkeluudesta ja myös silkasta onnesta kiinni. Kriisinhallinnan parissa aktiivista pelastustyötä suorittavat, sen muodosta, laadusta ja nopeudesta päättävät henkilöt joutuvat tekemään niin kotimaassa kuin kentälläkin ratkaisevia valintoja usein ilman todellista faktatietoa ja niinpä osa tehdystä ratkaisuista näyttääkin jälkeenpäin onnettomilta virhearvioinneilta. Ne olisi ehkä voitu välttää paremmalla valmistautumisella.

KRIISIT: Kriisien lainalaisuudet ovat aika pitkälle samat. Olipa kyse sitten yksilön pelastautumisponnisteluista ”maanjäristyksen aiheuttamalta hyökyaallolta”, muilta luonnon katastrofilta tai sodan ja väkivallan seurauksilta niin väistämättä juuri ihminen ja rakennettu infrastruktuuri joutuu viime kädessä hävityksen kohteeksi. Suurkatastrofien seuraukset ovat väistämättä aina aiheuttaneet hirvittävän määrän ihmisuhreja ja lähes mittaamattomia aineellisia tappioita. Useimmiten nämä kriisit tapahtuvat varoittamatta ja ennalta arvaamatta mutta niihin voidaan kuitenkin varautua ja varsinaiseen kriisin hallintaan kouluttautua.

RATKAISU: Minun kriisinhallintaoperaatiokeskukseni ”SITUATION CENTER” on eri ministeriöiden ja laitosten yhteinen operatiivinen tila jonka toimintaa johtaisi kulloinkin kriisin tyypistä ja laadusta riippuen kriisinhallinnasta vastuussa oleva ministeri jolla olisi apunaan paitsi oman erikoisalansa ammattilaiset myös tapauskohtaisesti paikalle kutsutut erikoisasiantuntijat. Yhteiskunnan kannalta tärkeät laitokset kuten puolustuslaitos, poliisi, pelastuslaitos, on oltava edustettuna STC:ssä ja niiden edustajalla rajoittamaton ja vapaa pääsy laitosten omiin tietokantoihin. Naapurimaissa, YK:ssa ja EU:ssa tulisi olla vastaava keskus.

TIEDONSAANTI JA TIEDOTUS: Nopean ja oikean tiedon saaminen oikeiden päätösten tekemistä varten on kyseiseltä kriisialueelta kotimaasta tai ulkomailta kaiken toiminnan perusta. On kyettävä ottamaan vastaan, analysoimaan ja tekemään päätöksiä myös kansainvälisen sähköisen median (CNN, BBC, NBC, FOX News, DW, STV jne) tarjoaman lähes reaaliaikaisen uutismassan perusteella. Operaatiokeskus päivystää 24 tuntia ja kirjaa kaiken saadun tiedon raportointia varten. Vastuuministeri antaa suoran tilannekatsauksen presidentille, hallitukselle ja eduskunnalle aikataulun tai tarpeen mukaisesti. Muusta tiedottamisesta ja mediayhteyksistä vastaa STC:n oma ammattitiedottaja.

 

Kriisinhallinnan parissa kentällä työskennelleet ammattilaiset tietävät kokemuksesta että ” kriisinhallintakoneiston” käyntiin ja liikkeelle saaminen on paljon vaikeampaa kuin jo toimivan organisaation painopistesuunnan radikaali muuttaminen kriisin olosuhteiden tarpeen mukaisesti. Tilanteen mukaan joustava reaaliaikajohtaminen on sitä oikeaa ja todellista taitoa vaativaa kriisinhallintaa jota meilläkin tarvitaan jatkossa.

Kriisinhallinnan jälkiarviointi: Toiminnan jälkiarviointi voitaneen tehdä kohtuullisen luotettavasti tilanteeseen sopivien kansanvälisesti määriteltyjen mittareiden avulla. Tässä nimenomaisessa Aasian tsunamin kriisissä mittareita olisivat ainakin:

Kriisinhallinnan ”mittarit”:

  1. uhrien määrä kuolleina ja loukkaantuneina /alueella olleiden suomalaisten kokonaismäärä
  2. kriisinhallinnassa (pelastustöissä) käytetty kokonaisaika
  3. välittömät avustuskustannukset Suomessa ja ulkomailla
  4. välittömän kriisiavun antamisvalmius evakuoiduille paikan päällä sekä heti saapuessa kotimaahan: tarvitsijat/hoidetut
  5. jatkotoimenpiteet menehtyneiden etsinnässä ja traumojen jälkihoidossa
Vertailuun vaikuttavat tekijät:
  1. naapurimaiden vastaavat määrät
  2. olosuhde - ja kulttuurierot kriisin kohdemaissa
  3. paikallisten uhrien määrä maittain
Viranomaistoimenpiteet:
  1. ennalta valmistuminen
  2. välittömän tiedon saaminen/hankinta kriisialueelta
  3. pelastustoimenpiteet, johtaminen, organisaatioiden työnjako ja päätöksentekoihin kulutettu aika kriisin sattuessa
  4. tiedottaminen, muuttumisvalmius ja ”lessons learned” toteutus
Valmistautuminen: Näyttää siltä että Suomen ja muidenkin pohjoismaiden valmistautumisessa oli jätetty huomioonottamatta pahimmat mahdollisuudet (worst scenario) . Kaikkia saavutettavia hyötynäkökohtia multiosaajien pelastusryhmän lähettämisessä ei otettu huomioon ja näin tiettyjä kriisinhallinnan ammattilaisryhmiä (mm rauhanturvapataljoonan edustus) jätettiin pois tyhjistä koneista koska painotus satsattiin lähes yksinomaan lääkintäpuoleen.

Keskustelu yleisestä kriisinhallinnasta: Julkisen keskustelun piirissä painotetaan mielestäni tällä hetkellä liikaa sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan eroja. Nehän ovat tosiasiassa saman yleisen kriisinhallinnan eri toimintamalleja. Kansainvälisen kriisinhallinnan kokonaisuuden kannalta kumpikaan toimintamalli ei ole kuitenkaan toistaan pois sulkeva toiminnan muoto. Molempia tarvitaan kriisin tyypistä riippuen sekä erikseen tai yhdessä.

Suomen yleiset kriisinhallinnan perusteet: Ne on varsin tyhjentävästi selvitetty mm. netistä löytyvästä Puolustusministeriön selonteosta: (III OSA: KANSAINVÄLINEN KRIISINHALLINTA) (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 13.6.2001)

Reijo J. Raitasaari
Former UN/OSCE/ICRC-logistician (sekä Portugalin Itä-Timorin UNTAET pataljoonan kunnialaskuvarjojääkäri v. 2001.)

 

Kansalaisten tiedon puute: Osalle suomalaista siviiliyhteisöä on ilmeisesti uutta se tosiasia että tietyntyyppisten sotilasjoukkojen/sotilaiden käyttäminen siviilikriisinhallinnassa ei ole Suomenkaan osalta ennenkuulumatonta. Suomen YK:n käyttöön asettamien rauhanturvajoukkojen eräs tehtäväkenttä on aina ollut hädässä olevien siviilien auttaminen joko suoraan pataljoonan henkilökunnan ja/tai kehitysyhteistyövarojen avulla. Useassa viimeisimmistä Missionissa kokeiltu ns. CIMIC-osaston käyttö on uusi erinomainen kriisinhallintatoiminnan muoto.

Kokemuksia: Toimivan sotilasorganisaation käytöllä kriisin hallinnassa on omat tietyt hyvät puolensa. (Hyvinä esimerkkinä kv. sotilasjoukkojen käytöstä nimenomaan kriisin alkuvaiheessa ovat olleet toiminta Kosovossa, Itä-Timorissa, ja ”tänään” Indonesiassa ja Sri-Lankassa) Päätöksenteko on nopeaa ja yksinkertaista, komentaja käskee ja miehet toimivat. Kalusto ja avun annossa tarvittavat johtamis-, raivaus-, avustus- lääkintä- ja yhteydenpitovälineet sekä tarvittavat avustustarvikkeet ovat heti saatavilla. Apu menee ilman välikäsiä suoraan avun tarpeessa olevalle joukolle tai kohteelle. Päätöksenteon pohjana olevan luotettavan tiedon hankinta ja saanti on sotilaallisessa kriisinhallintaorganisaatiossa nopeaa ja tosiasioihin pohjautuvaa. Apuna ovat luonnollisesti sotilastiedustelun kaikki apuvälineet kuten satelliittikuvat, kartat ja tietokoneanimaatiot jotka esimerkiksi siviiliavustusorganisaatiolle maksavat ”maltaita”. Sotilasorganisaation antaman humanitäärisen avun tulisi kuitenkin olla aina tilapäistä ja siirtyä asianmukaisesti ammattilaisavustusjärjestöjen vastuulle heti kun se on mahdollista.

Ei niin hyviä kokemuksia: Afganistanissa ja Irakissa paikallisten asukkaiden oli ja on edelleenkin vaikea hyväksyä humanitääristä apua niiltä sotilashenkilöiltä jotka mielletään miehittäjiksi ja niinpä alueella olleet YK sekä humanitaarisen avun muut toimijat ja organisaatiot ovat joutuneet jo menettämään paljon turhia uhreja kuolettavien itsemurhaiskujen ja jatkuvan ryöstelyn muodossa.

Avustusjärjestöjen hätäavun perille saanti on ollut ainakin aiemmin tietyillä alueilla hyvinkin kyseenalaista. (Albania, Sierra Leone, Sudan) Allekirjoittaneella on epävirallisia mutta aika luotettavia omia havaintoja että hyvällä avustamistarkoituksella kerätty kansainvälinen tai kansallinen rahallinen tai tavara-apu ei ponnisteluista huolimatta aina menekään perille tarvitsijalle ja päätyy ns. ”sissien tai vapaustaistelijoiden” tai muiden hämärämiesten ja/tai mafian verkkoon ja jopa nykypäivän YK:n/vast. rauhanturvaajien ahneeseen ja pohjattomaan taskuun.

YK:n nykytaso: On todella onnetonta kehitystä että kun YK:lle rauhanturvajoukkoja rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatehtäviin antavien maiden määrä ja kirjo on vuosien varrella kasvanut niin osaamisen sekä moraalin taso on pudonnut saman tien alle arvostelun. Yleiset väärinkäytökset ovat lisääntyneet tehostetusta valvonnasta huolimatta. Henkilökohtaisesti koen äärimmäisen kuvottavina tiettyjen nimeltä mainitsemattomien ns. ”kolmansien maiden YK-rauhanturvaajat” jotka ovat tahranneet YK:n sinibaretin raiskattujen naisten, tyttöjen ja pikkupoikien vereen ja katkeriin kyyneliin. Kyynisesti voin todeta että rauhanturvatehtäviin lähetetään nykyään sotilaita enemmän kansallisten ja etnisten materiaalietujen saamisen kuin entisten, korkealle arvostettujen humanitääristen ja eettisten syiden perusteella.

EU:n kriisinhallinta: Uskon että paitsi Suomella niin myös nyt EU:n rakenteilla olevalla siviili -ja sotilaskriisinhallintaorganisaatiolla on paljon oppimista viimeaikojen Aasian tsunamin katastrofin ns. ”kämmeistä” yhteydenpidon, johtamisen ja vastuunjaon perusteella. Suomi voisi olla nyt vaihteeksi rohkea aloitteentekijä ja johtaa yhteisiä neuvotteluita kaikkien EU kansalaisten turvallisuutta edistävään suuntaan.

Ohkolassa 21.01.2005
Reijo.J.Raitasaari