skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Selonteko vaatii täsmennyksiä

Valtioneuvoston antama selonteko eduskunnalle 1.11.2007, koskien mm. Suomen osallistumisesta Afganistanin ISAF-rauhanturvaoperaatioon, on kirvoittanut Hannu Yli-Karjanmaan peräämään täsmennyksiä selonteossa esitettyihin kohtiin. Kirjoittaja on perehtynyt kansainväliseen terrorismiin ja suurvaltapolitiikkaan. Seuraavassa otteita laajemmasta tiedustelusta, joka on tarkoitus lähettää hallituksen vastattavaksi:

Sivulla 2 selonteko mainitsee: Afganistan luisui 1990-luvulla Taliban-hallinnon myötä kansainvälisen terrorismin koulutus- ja tukialueeksi. Samaan teemaan selonteossa palataan sivulla 4.

Millaiseen historialliseen kontekstiin hallitus asettaa Talibanin nousun Afganistanissa? Selonteon mainitsema ”luisuminen” juontaa juurensa Nato-maiden ja niiden liittolaisten kuten Pakistanin ja Saudi-Arabian 1979 alkaneeseen voimakkaaseen rahalliseen, aseelliseen ja koulutukselliseen tukeen kun islamisteja tarvittiin sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Afganistanin sotahan oli tarkoin harkitun anglo-amerikkalaisen geopoliittisen suunnittelun tulos. Bernard Lewis laati suunnitelman Arc of Crisis, jossa Muslimiveljeskuntaa hyväksikäyttäen oli tarkoitus luoda Neuvostoliiton haavoittuvaiselle etelärajalle kriisien vyöhyke. Silloisen presidentti Carterin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Zbigniew Brzezinskin aloitteesta CIA aloitti Afganistanin destabilisoinnin kesällä 1979, minkä tarkoitus oli houkutella Neuvostoliitto miehittämään maa jolloin se saisi ”oman Vietnaminsa”. Neuvostoliitto astui Brzezinskin asettamaan ansaan. Tämä anglo-amerikkalainen manipulointi syöksi Afganistanin kurimukseen jossa maa on edelleen. Nimitys al-Qaida juontaa juurensa tuolta ajalta tarkoittaen alun perin tietokantaa Afganistaniin värvätyistä ulkomaisista taistelijoista. 1990-luvulla Nato-maat käyttivät uudelleen islamisteja sijaistaistelijoinaan Jugoslavian hajoamissodissa.

 Selonteossa todetaan seuraavaksi: Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen seurauksena talibanien vastaiset sotilaalliset toimet käynnistyivät lokakuussa 2001.

Missä ovat todisteet siitä, että Taliban tai Osama bin Laden olivat jollain tavoin sekaantuneet syyskuun 11:nnen iskuihin? Edes FBI ei etsi bin Ladenia syyskuun 11:nnen takia, etsintäkuulutuksessa mainitaan hänen tärkeimpänä rikoksenaan vuoden 1998 iskut Yhdysvaltojen lähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa. FBI:n tiedottaja Rex Tomb kertoi asiaa tiedusteltaessa ettei FBI:lla ole kovia todisteita, jotka liittäisivät bin Ladenin syyskuun 11:nnen iskuihin.

Toisaalta tiedämme Yhdysvaltojen käyneen pitkin 1990-lukua neuvotteluja Taliban-hallituksen kanssa kaasu- ja öljyputken rakentamisesta maan poikki Turkmenistanista Intian valtamerelle. Pakistanin silloinen ulkoministeri Niaz Naik on kertonut amerikkalaisten tehneen lopulta heinäkuussa 2001 suorasukaisen ilmoituksen Talibanin edustajille: ”Joko hyväksytte tarjouksemme kultaisesta matosta tai hautaamme teidät pommimaton alle”.Yhdysvaltojen johdossa nähtiin Keski-Aasian energiavarojen hallinta hyvin tärkeänä ja esim. vaikutusvaltaisen amerikkalaisen geostrategin Zbigniew Brzezinskin mukaan alueen hallinta on keskeistä mikäli Yhdysvallat haluaa olla johtava supervalta. Bushin hallinnossa sittemmin asemiin nousseet uuskonservatiivit vaativat hyökkäystä Afganistaniin jo alkuvuodesta 2001. Nykyinen Afganistanin presidentti Hamid Karzai sattuu olemaan öljy-yhtiö UNOCALin putkihankkeen entinen konsultti.

Sivulla 2 selonteossa jatketaan: ISAFin alkuperäinen mandaatti koski turvallisten olosuhteiden luomista Kabuliin ja sen ympäristöön. Lokakuussa 2003 YK:n turvallisuusneuvosto laajensi ISAFin mandaatin kattamaan koko Afganistanin alueen, luoden pohjan operaation laajentumiselle. Lokakuussa 2006 ISAF toimeenpani laajentumisen viimeisen vaiheen, ottaen komentoonsa myös itäisen Afganistanin Yhdysvaltain johtamalta koalitiolta. Naton ISAF-operaatio on erillään ja erilainen edelleen jatkuvasta Yhdysvaltain johtamasta OEF-operaatiosta (Operation Enduring Freedom). ISAFin tehtävät liittyvät vakauden ja turvallisuuden luomiseen, kun taas Yhdysvaltain johtama koalitio keskittyy terrorisminvastaiseen toimintaan.

ISAF-operaatiossa on käytännössä kyse siitä, että ISAF hoitaa miehityksen ja vapauttaa näin OEF-operaatioon osallistuvien maiden (lähinnä Yhdysvaltojen ja Britannian) voimia taistelutoimintaan.

 Kysymys: Miten hallitus voi tietää olevansa Afganistanissa mukana aidossa terrorismin vastaisessa operaatiossa eikä myötäsotijana ja miehittäjänä hankkeessa jossa todellinen agenda liittyy geopolitiikkaan ja energiavarojen hallintaan?

 Mikäli hallitus katsoo että väitetty Taliban-hallinnon antama turvapaikka ”terroristeille” on peruste pitää OEF-operaatiota terrorismin vastaisena, niin miten tulisi suhtautua tietoihin joiden mukaan operaation tärkeä osanottaja Britannia on itse kunnostautunut antamalla turvapaikan tunnetuille kansainvälisille terroristeille ja antanut terroristijärjestöjen pitää päämajaansa maaperällään? Vertailtaessa Britannian ja Afganistanin rooleja terroristien turvapaikkoina syntyy vaikutelma että joko terrorismin vastainen sota on väärin kohdennettu tai sitten kyse on aivan muusta.

 Selonteko toteaa sivulla 4: Afganistanin taloudellista ja poliittista kehitystä jarruttaa laajalle levinnyt korruptio, huumetalous ja edelleen jatkuva viranomaisiin ja kansainvälisen yhteisön edustajiin kohdistuva aseellinen toiminta ja Poliittiset haasteet säilyvät kuitenkin huomattavina. Taliban rahoittaa vastarintaansa etelän maakunnissa räjähdysmäisesti kasvaneen huumetuotannon avulla, mutta vastaavasti pohjoisessa huumetuotanto on saatu paremmin kuriin.

 Afganistanin huumetalouden historiasta voidaan todeta että se syntyi varsinaisesti Neuvostoliiton vastaisen sodan aikana CIA:n keinona rahoittaa sodankäyntiä (vrt. contra-sodan rahoittaminen Nicaraguassa) ja toisaalta välineenä demoralisoida neuvostojoukkoja levittämällä huumeita heidän keskuuteensa. On totta että huumetuotanto jatkui Taliban-hallinnon aikana, mutta toisaalta on todettava että juuri Taliban ajoi v. 2001 tuotannon alas kuten YK:n raportti toteaa. Tuona vuonna Afganistan tuotti oopiumia lähinnä Pohjoisen liiton hallinnoimilla alueilla. Yhdysvaltojen OEF-operaation seurauksena huumetuotanto on joka vuosi lyönyt edelliset ennätykset. Hallitus näkee ilmeisesti huumetuotannon johtuvan siitä että Talibanit rahoittavat sillä vastarintaansa. Kuitenkin kokonaistilanne viittaa siihen että juuri OEF on syy huumetuotannon ryöstäytymiseen käsistä. Tarkkailtaessa Yhdysvaltojen suorittamien sotilaallisten interventioiden tuloksia Afganistanin lisäksi Kosovossa ja Irakissa, huomataan tietty erityinen kehityskulku: huumetuotanto, -kauppa ja/tai kauttakuljetus kääntyvät räjähdysmäiseen kasvuun. Herää kysymys onko tämä itse asiassa tarkoituskin? Viittaan tässä esim. George H. W. Bushin hallinnon apulaisasuntoministerinä toimineen Catherine Austin Fittsin tutkimuksiin siitä miten huumedollarit ovat nykyisin välttämättömiä pörssikurssien suotuisalle kehitykselle.

 Kysymys: Miten hallitus on varmistunut siitä ettei se osallistu operaatioon jossa tosiasiallisesti turvataan huumausaineitten tuotantoa?

 Selonteossa jatketaan: Toiminnan luonne saanee entistä enemmän terrorismin piirteitä ja Irakin vastarintaryhmien tehokkaiksi havaittuja toimintamalleja tullaan todennäköisesti käyttämään enenevissä määrin myös Afganistanissa. Kansainvälisen näkyvyyden saamiseksi ja Afganistanin
hallinnon horjuttamiseksi talibanit pyrkivät tehostamaan iskujaan erityisesti Kabulissa. Taliban-liike kiihdyttänee toimintaansa myös Länsi-Afganistanissa pyrkiessään hajottamaan Afganistanina sevoimien ja ISAF–joukkojen voimia. Pohjoiset alueet säilynevät maan rauhallisimpina.

 Eikö Suomessakin ole totuttu ajattelemaan, että kutsumattomat vieraat sotilaat omalla maaperällä ovat miehittäjiä ja näiden vastainen sotilaallinen toiminta on merkki isänmaallisuudesta? Tilanteen hämärtäminen kutsumalla miehittäjiä ”kansainvälisen yhteisön edustajiksi” ei muuta tätä perusasetelmaa miksikään.

 
Hannu Yli-Karjanmaa


Levillä tehtiin historiaa

Suomen Rauhanturvaajaliiton syyskokous 2007 järjestettiin tällä kertaa Kittilässä Levin keskuksessa. Liittokokous teki historiaa, sillä kokous äänesti Liiton varapuheenjohtajaksi kankaanpääläisen Hannele Toivosen. Hannele on ensimmäinen SRTL:n naispuolinen varapuheenjohtaja.

Hannele Toivonen

Leville oli saapunut liki 150 rauhanturvaajaa ympäri Suomea. Lapin Rauhanturvaajien järjestämään kokousviikonloppuun osallistui edustajia liki kaikista Liiton jäsenyhdistyksistä – vain kaksi jäi pois. Varsinaisen syyskokouksen avauspuheenvuorossa Liiton puheenjohtaja Heikki Holma summasi mennyttä vuotta ja piirsi hieman tulevia haasteita.  Kokouksen asialistalla olleet toimintasuunnitelma ja talousarvio ensi vuodelle hyväksyttiin ilahduttavan yksimielisesti. Mielenkiintoisina listalla olleet henkilövalinnat suoritettiin niin ikään joutuisasti. Nykyinen puheenjohtaja sai mandaatin toimia myös seuraavan toimintakauden. Varapuheenjohtajaksi oli asettunut kaksi henkilöä ja äänestyksessä Hannele Toivonen veti selkeän pesäeron Antti Nuorivuoreen. Syyskokous äänesti myös hallituspaikoista. Uusina liiton hallitukseen valittiin Martti Pohjasniemi, Tom Asplund ja Timo Järvinen (Hannele Toivosen tilalle yhdeksi vuodeksi). Erovuorossa olleet Heimo Purhonen, Timo Kaikkonen, Veli-Matti Männikkö ja Tuomas Oinonen valittiin jatkamaan luottamustehtävissä.

Kokouspaikka

Kokoukseen osallistumattomille oli järjestetty mainiota oheisohjelmaa, jossa ”herrasmieskisassa” sai mitellä tietojaan ja taitojaan lappilaisissa asioissa.

Kokousviikonloppuun liittyvä iltajuhla noudatteli perinteistä kaavaa. Pikanttina mausteena oli kuitenkin juhlapuhuja, Levin Matkailun toimitusjohtaja, Jussi Töyrylä. Yleensä juhlapuhujat liittyvät rauhanturvaamistoimintaan tavalla tai toisella, mutta nyt yleisö saikin rautaisen ja mielenkiintoisen infoannoksen kokouspaikan historiasta. Perinteiseen tapaan iltajuhlassa palkittiin ansioituneita jäseniä. Musiikkipuolesta vastasi Lapin sotilassoittokunta.    

 

Vakuutuksiin ja korvauskäytäntöihin muutoksia

Kriisinhallintatehtävissä työskentelevien ryhmätapaturmavakuutusta on uudistettu. Puolustusvoimat ja Valtiokonttori ovat solmineet sopimuksen, joka tuli voimaan lauantaina.

Puolustusvoimat on ostanut lisävakuutuksen tähän asti yksityiseltä vakuutusyhtiöltä. Nyt vakuutus on siirretty Valtiokonttorille. Puolustusvoimien hankkima lisävakuutus täydentää sotilastapaturmalain ja valtion virka- ja työehtosopimuksen määrittämää tapaturmakorvausta. Käytännössä rauhanturvaajille ja heidän omaisilleen maksettavat korvaussummat nousevat.

Kuolemantapauksesta maksettava korvaus nousee 90 000 eurosta 120 000 euroon. Sadan prosentin pysyvän haitan aiheuttavasta tapaturmasta maksettava korvaus nousee 132 000 eurosta 160 000 euroon. Lisäksi korvattavien tapaturmien skaala laajenee.

"Vakuutusta haluttiin muuttaa niin, että kriisinhallintatyön yleensä vaativat olosuhteet otetaan huomioon", sotilaslakimies Henrikki Selkee Pääesikunnasta perustelee.

Uudistetun vakuutuksen piiriin luetaan kuuluvaksi tietyt eksoottisen ympäristön aiheuttamat terveyshaitat ja taudit, joiden hoitoa normaali vakuutus ei korvaisi. Esimerkkinä on hyönteisen pureman aiheuttama tauti, josta jää pysyvä haitta.

Myös tapaturman aiheuttamista pysyvistä psyykkisistä seurauksista voi uuden sopimuksen perusteella saada lisäkorvausta sotilastapaturmalain määrittämän korvauksen lisäksi. Psyykkisiä seurauksia voivat olla vaarallisesta rauhanturvatyöstä aiheutuvat traumaperäiset stressireaktiot.

"Olen erittäin tyytyväinen muutokseen, tämä on selkeä parannus entiseen korvaussysteemiin verrattuna", puolustusvoimien sosiaalipäällikkö Veli Särmäkari sanoo. Yhtenä syynä vakuutusuudistukseen olivat yksityiselle yhtiölle maksettavat suuret vakuutusmaksut.

"Puolustusvoimille aiheutuu uudistuksesta huomattavia säästöjä. Vahinkoja on tapahtunut niin vähän, että vakuutus katsottiin järkevämmäksi siirtää Valtiokonttorin hoidettavaksi", Selkee sanoo. Vastaisuudessa puolustusvoimat maksaa Valtiokonttorille vain vakuutuksesta koituvat hallintokulut.

Hölkkärin sonnit mylvivät Nokialla

Hölkkäri On Web:in joukkue osallistui taas Miesten Kolmoseen Nokialla. Nyt jo neljännen kerran järjestettyyn äijätapahtumaan otti osaa kaikkiaan viisisataa miestä. Naisia varten alueelle oli järjestetty naisparkki tai heitä oli valjastettu huoltopisteiden ”miehityksiin”.

 HOW:n joukkue Nokialla

Hölkkärin joukkueessa kisailivat Kinmo, JLi, Tune, kerpuusi ja Lekuri. Foto: Lana1 

Kaupunkihulinan ja kilpailun risteytys Miesten Kolmonen lähetettiin liikkeelle alkusanoilla, jossa vietettiin myös hiljainen hetki niiden miesten puolesta, jotka olivat kotona imuroimassa. Maamme-laulun jälkeen mylvivä sonnilauma vyöryi kilpailuradalle.

Parin sadan metrin tallustelun jälkeen Hölkkärin joukkue pysähtyi ensimmäiselle varikkopysähdykselleen Välikadun baariin. Juottolan edessä vammalalainen Tyrväkkäät-joukkue viihdytti kansaa omalaatuisella miesvoimistelu-numerollaan. Parhaimmillaan se ylsi lähes Lapinlahden Lintujen tasolle. Monennäköisten osallistujien ja etemistapojen joukossa Hölkkärikin jatkoi matkaansa pysähtyen vielä pari kertaa matkan varrella. Viimeisessä stopissa pöytäseurassa tapasimme jopa Libanonin fasseja.

Erään joukkueemme jäsenen tokaisema ”elämäni pisin kolme kilometriä” päättyi lähtöpaikkaan ja maalilakanan alla kaikkia osallistujia halattiin nuorten tyttöjen toimesta. HOW:n kilpailuajaksi muodostui noin puolitoista tuntia.  Kilpailun jälkeen oli hyvää aikaa rauhoittua mallasjuoman ja makkaran parissa.

Tyrväkkäät
Tyrväkkäät viihdyttivät yleisöä

Tarton rauha 2007

Perinteeksi muotoutuva Hölkkärin lukijamatka Tarttoon aloitettiin tänä vuonna meren jumalten epäsuosiossa. Lindan uusimman aluksen kasvanut kokokaan ei varjellut pahoinvoinnilta. Edellinen merenkäynnistä johtunut pahoinvointi sattui osalleni varusmiespalveluksen aikana matkalla Kokkolaan v.1966. Ja jo nyt se iski uudelleen.

Lukijamatka 17-19.8.-07 käynnistyi jo totutun kaavan mukaisesti tuloillan ruokailulla ja sen jälkeisellä kaupunkikierroksella. Lauantaina teimme viimevuotiseen tapaan käynnin A le Coq –panimolla ja tällä kerralla maistiaisia riitti selvästi viimekertaista runsaammin. Panimovierailun jälkeen joukko hajaantui kiinnostuksiensa mukaisesti eri tutustumiskohteisiin lentokentälle, kasvitieteelliseen puutarhaan, Emajoen festivaalitapahtumaan, ruokailemaan jne.
Matkan kiinnostavimpaan kohteeseen, Viron vapaustaistelun museoon tutustuimme paluumatkan aikana.

Tutustumiskäyntiä ajatellen se sijaitsee mukavasti vain noin 20 kilometrin päässä Tallinnasta, joten sinne on helppo piipahtaa vaikkapa lyhyen Tallinnan vierailun aikana. Museorakennus tuhoutui tulipalossa maaliskuussa 1958, mutta museon perustaja Johannes Tõrs rakennutti talon alkuperäisen mallin mukaiseksi Yhdysvalloista saamiensa valokuvien avulla. Aikoinaan paikalla sijainneessa huvilassa asui kenraali, metsäveli Voldemar Päts, presidentti Konstantin Pätsin veli.

Museon esineistö koostuu monenlaisista ikääntyneistä sotakoneista ja erityisen runsas on sisätiloissa oleva käsiaseiden määrä. Monipuolinen kuvatarjonta sekä runsas asiakirjojen määrä avaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tutustua Viron vaiheisiin. Oma osionsa on myös suomalaisista. Nykypäivään johdattaa pieni esitys virolaisten osallistumisesta rauhanturvatehtäviin. Menevätkö pian ohi meistä? Museon esittely varsinkin sisällä oli mieleenpainuva. Johannes Tõrs esitteli kokoelmaansa sellaisella innostuneisuudella ja tunteen palolla mitä harvoin kohtaa. Esitystä leimasi luonnollisesti vahvasti aistittava isänmaallisuus, joten esitys sisälsi myös erittäin selkeitä näkemyksiä menneistä tapahtumista, valtioiden johtajista ja menettelyistä. Valitettavat ristiriidat ovat voimissaan edelleenkin. Museon turvajärjestelyt ovat kattavat ja niitä on täytynyt tehostaa mm. siksi, että museon alueelle sijaitseva 1940-1945 vuosien vapaustaistelijoille pystytetty patsas on uhattu tulla tuhoamaan.

   

Museon ympäristöön on istutettu mm. tammia ja silmään sattui myös suomalaisten istuttamia. Se ei liene mikään kummastelun aihe; onhan suomalaisilla ja virolaisilla yhteistä historiaa molempien kansojen taisteltua vapautensa puolesta kummankin maan alueella. Milloinkahan Hölkkäri on Web istuttaa oman tammensa paikalle? Museon vihki käyttöön kesäkuussa 1994 Mart Laar. Jotain merkitystä meille lienee silläkin, että museon avajaisissa oli mukana Suomen laivaston ja JR 200 Viron veteraaneja.

Suosittelen kohdetta lämpimästi kaikille tämän kaltaisesta historiasta kiinnostuneille.