Facebook, tuo internetin kahvila ja baari, mahdollistaa kaikkien kukkien kukkia. Naamakirjassa rauhanturvaajilla on useita kymmeniä ryhmiä, joihin monet meistä kuuluvat. Facebookille ominaista on se, että jokainen saa tuottaa sisältöä kaikille eikä kukaan sitä voi hallita tahi puheenjohtaa.
Sain tänä aamuna sähköpostia tuttavaltani. Ilman lupaa lainaan siitä palasia:

"Huomenta Kimmo !
Me vanhat rauhanturvaajat emme taida osata käyttää / ymmärtää facebookia?  Varsinkin, kun siellä rauhanturvaajien omilla sivuilla huseeraavat merkkihenkilöt päivittäin ja monta kertaa.  On tullut sellainen tunne, että siellä ei puhetta johda kukaan, eikä meidän rauhanturva-aatteestamme ole jäljellä mitään vakavaa ja arvokasta!"

Taidan tietää mitä lähettäjä minulle haluaa sanoa. Tuttavani jatkaa:
"Tuskastuin itse facebookiin viime perjantaina ja ajoin omat tietoni niin täydellisesti ulos kuin pystyin ja panin vielä facebook-sanomat estolistalle sähköpostiini, jottei minun enää tarvitse seurata masentavaa hömppää."

Itse ahkerana netin käyttäjänä, facebookkaajana ja twitter-seuraajana tunnistan ongelman. Kyllä minuakin harmittaa näissä rauhanturvaajien piireissä joidenkin harrastama spämmäykseen luokiteltava tiedonvälityksen tarve. Toki jokainen vastaanottaja tulkitsee saamansa infon joko roskapostiksi tai tarpeelliseksi. Vastuu on siis vastaanottajalla? Omasta mielestäni internet ja sen Facebook on kuin mikä tahansa kahvila, kapakka tai messi-ilta, jossa jokainen voi laittaa itsensä naurunalaiseksi, pelleksi, ei-toivotuksi-henkilöksi tms. ihan oman maun ja näkemyksensä mukaan.
Kuten missä tahansa sosiaalisessa tapahtumassa - oli se messi-ilta tai facebook - osaan jo itse valita kuppikunnan, jossa viihdyn. Osaan liittyä ja erota ryhmistä, hankkia ja hankkiutua eroon ystävistä ja sen sellaista. Mutta välillä on kiva seurata mielestäni kylähullujen harrastamaa kahvilakeskustelua - se saa minut tuntemaan viisaaksi ehkä vielä yhden päivän ajan.