Puolustusvoimien uutislehti Ruotuväki uutisoi tuoreemmassa aviisissaan miten puolustusvoimat selkiyttää rauhanturvaajien tukipalveluja. Pakko myöntää, että on jo aikakin. Tähän asti operaatioissa loukkaantuneet rauhanturvaajat on valtion taholta lähestulkoon hylätty. Surullisia esimerkkejä on aivan viime vuodeltakin.

Ongelmaksi muodostuu, jos operaatiossa saatu vamma vaatii hoitoa mission päättymisen jälkeen. Silloin asia kuuluu siviiliterveydenhuollon piiriin. Se tietää melkoista paperisotaa muun muassa vakuutusyhtiöiden kanssa, jotta entinen rauhanturvaaja saisi edes jonkinmoista korvausta hoidosta ja siitä aiheutuneista mahdollisista kuluista.

Puolustusministeriö on tehnyt lakialoitteen, jonka mukaan tapaturmavakuutuslakia ja sotilastapaturmalakia muutettaisiin siten, että niissä otettaisiin paremmin huomioon sotilaallisen toiminnan erityispiirteet.

Korvauskäytäntöjä parantamaan on perustettu viime syksynä myös sotilastapaturma-asiain neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina niin Pääesikunta, puolustusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja HUS. Suunnitteilla on myös Työkyvyn arviointikeskuksen hyödyntäminen hoidon tarpeen arvioinnissa.

Aika näyttää onko puolustusvoimien tekemistä peliliikkeistä mitään hyötyä. Toivottavasti jonkinlainen ratkaisu saadaan aikaiseksi, jotta rauhanturvaajat voivat lähteä missioille turvallisin mielin luottaen siihen, että kyllä kruunu miehistään ja naisistaan huolen pitää. Toisin kuin nykyään.

Jos asiaan ei saada pikaista parannusta, saattaa rauhanturvamissioille halukkaiden määrä laskea merkittävästi, varsinkin Afganistanin osalta. Kuka tosissaan haluaa lähteä missiolle tietäen, että pahimmassa tapauksessa palaat kotiin pahasti loukkaantuneena ilman valtion suomaa turvaa toimeentulosta.