Pääkirjoitukset

Suomalaiset rauhanturvaajat menivät Jugoslaviaan 20 ja Afganistaniin 10 vuotta sitten. Nyt kun näin vanhempana ja viisaampana tuota aikaa muistelee, niin sain itse olla todistamassa maailman ja rauhanturvaamisen muutosta juurikin vuosina 1992 - 2002. Joskin kokemukset olivat silloin verrattain subjektiivisia, mutta aika on tehnyt itsestänikin objektiivisen tutkijan mitä tuohon ajanjaksoon tulee.

Maailma muuttui rytinällä 90-luvun alussa kun kylmä oli loppuun sodittu. Alkoi ajanlaskussamme etsikkoaika - mitä mahtaa tapahtua ja mihin suuntaan asiat kehittyvät. Ajanlasku koki uuden, seuraavan kolauksen syyskuun 11. päivänä vuonna 2001.

Suomi, ja suomalaiset rauhanturvaajat, olivat ensijoukoissa kun maailman järjestystä aloitettiin uudelleen kirjoittamaan. Niin Jugoslaviassa vuonna 1992 kuin Afganistanissakin vuonna 2002. Rauhanturvahistoriamme ensimmäistä lukua, vuotta 1956 Suezilla, voitaneen pitää näihin tapahtumiin verrattavana.

90-luku viitoitti tietä siihen suuntaan, että rauhanturvaamisemme on muuttumassa kohti sotilaallista kriisinhallintaa. Osin kyse on sanahelinästä, jargonista ja terminologiasta, mutta kertoo myös maailman muuttumisesta. Maailma muuttui ja Suomi siinä mukana. Viime vuosituhannen lopussa käytiin erikoista keskustelua "vahvennetusta rauhanturvaamisesta" ja "rauhaanpakottamisesta". Erikoista sikäli, että kukaan ei ollut kunnolla määritellyt eikä miettinyt sanojen sisältöä. Keskustelu liittyi vahvasti siihen, kun UNPROFOR luovutti tehtävät Nato-johtoiselle IFOR:lle Daytonan rauhansopimuksen mukaisesti. Suomessa pohdittiin kovin, mihin suomalainen rauhanturvaaja saa asettaan tai asearsenaalia käyttää.

Loppuvuonna 2001 ei samankaltaista keskustelua enää käyty. Samanmielisten maiden koalitio lähtisi tukemaan Yhdysvaltojen julistamaa "sotaa terrorismia vastaan" ja suomalaisjoukko olikin Kabulissa cimic-toimissa tasan 10 vuotta sitten. Nato ei ollut lähtemässä Afganistaniin, vaan pyyntö Suomelle tuli Isosta-Britanniasta. Suomi lähti mukaan, kun oli näköpiirissä, että hankkeelle oltaisiin saamassa YK:n mandaatti ja kun muutkin pohjoismaat olisivat Afganistaniin menossa. Nato tuli mukaan vasta vuonna 2003.

Suomalaisen rauhanturvaamisen muuttuminen vuosina 1992 - 2002 on perin mielenkiintoista seurattavaa ja opittavaa muutoinkin. Se kertoo maailmasta ja Suomen suhteesta ympäröiviin tekijöihin. Jos mahdollista, niin lukekaa Charly Salonius-Pasternakin ja Pekka Visurin teos "Suomi rauhanturvaajana 1991 - 2006" ja mikäli vielä mahdollista, käykää kuuntelemassa kenrm Heikki Holman esitykset "rauhanturvaamisesta kriisinhallintaan". Nämä mainitut herrat ja teokset ovat muuttaneet allekirjoittaneen subjektista tekijästä objektiiviseksi seuraajaksi.

• Edellinen
• Seuraava