Suomalaisten rauhanturvaajien päätukikohta Libanonin UNIFIL-operaatiossa on UN Post 6-5, eli Tibninin kaupungissa sijaitseva Camp Shamrock. Tukikohta on rakennettu jo 1970-luvun lopulla. Huolimatta siitä, että tukikohtaa on vuosien aikana päivitetty ja laajennettu, osa WC- ja peseytymistiloista ei vastaa siviilimaailman standardeja.

Tilannetta vaikeuttaa osaltaan se, että tukikohta oli alunperin suunniteltu irlantilaissuomalaista pataljoonaa pienemmälle osastolle. Kriisinhallintaoperaatiossa joudutaan siten toimimaan osin kenttäolosuhteita vastaavissa oloissa. Pataljoonassa on myös ilmennyt hygieniaan liittyviä huollon puutteita. Kaikki ongelmat eivät ole vielä lopullisesti ratkenneet, vaikka suomalaiset rauhanturvaajat ovat olleet alueella runsaat kaksi kuukautta.

- Hygeniaan liittyvät puutteet tiedostettiin heti toimialueelle saapumisen jälkeen, ja asiaa on jatkuvasti pidetty esillä irlantilaisten kollegojen kanssa pidetyissä tapaamisissa. Asioita on saatu edistettyä, mutta kehitys on ollut hidasta ja turhautuminen on siten ymmärrettävää, suomalaisjoukon päällikkölääkäri Lassi Närhi arvioi.

Tukikohdan ylläpito on pataljoonan johtovaltio Irlannin vastuulla, mutta hygieniaan liittyvää huoltoa on hoidettu myös suomalaisjoukon kansallisin toimenpitein. Ruokailutiloissa hygienian tasoa saatiin korotettua pian toimialueelle saapumisen jälkeen muun muassa palkkaamalla lisää paikallisia keittiötyöntekijöitä, sillä rakennusteknisistä syistä johtuen ruokailuvälineitä ei voida pestä koneellisesti.

Irlantilaissuomalainen pataljoona on loppukesästä ja alkusyksystä muuttamassa uuteen nykyistä suurempaan ja uudempaan tukikohtaan.

Nykyisen tukikohdan ylläpitoon liittyvistä puutteista huolimatta irlantilaissuomalaisen pataljoonan tärkein tehtävä, eli operatiivinen toiminta on sujunut hyvin. Rauhanturvaajat ovat olosuhteista huolimatta hoitaneet tehtävänsä mallikkaasti, vaikka operaation aloitusvaihe on ollut vaativa ja monet asiat on pitänyt rakentaa alusta alkaen.