Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että tulevaisuudessa kriisinhallinta tulee muuttumaan, mutta suunnasta ei ole yksimielisyyttä. Maanpuolustuskorkeakoulun Strategialaitoksen pääopettaja komentaja Juha-Antero Puistolan mukaan tulevaisuuden kriisinhallintaoperaatiot suunnataan poliittisesti tai aseellisesti pirstaloituneille alueille, eikä ne enää ole ns. perinteisiä rauhanturvaoperaatioita. Osallistuminen uusiin tai olemassa oleviin operaatioihin on aina poliittista laskelmointia, jossa pitää punnita panos-tuotos -suhde. Niitä halutaan perustella humanitaarisin syin, mutta todellinen syy se ei ole.
- Näistä syistä operaatioille on aiempaa vaikeampaa hankkia kansalaisten tuki, paukauttaa Puistola puhuessaan Rauhanturvaseminaarissa Kankaanpäässä.

Sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak väittävät yhdestä suusta, että Suomelta puuttuu kriisinhallinnan visio ja strategia.
- Vaikuttavuus ei näyttele suurta roolia päätöksenteossa. Nykyisin käytämme osastoja joista saamme hyötyjä kotimaan puolustukseen, sanoo Salonius-Pasternak.
- Meidän tulee tehdä kysymyksiä minkälaisen kriisinhallintaprofiilin Suomi haluaa, pyytää Limnéll.

Euroopan Unionin johtamaa kriinhallintaoperaatiota Bosniassa kaavaillaan supistettavaksi. Althea-operaatiossa on nyt noin 1 300 sotilasta, joista suurin osa itävaltalaisia. Joukon kooksi kaavaillaan vastaisuudessa 500 - 600 sotilasta. Suomi osallistuu Bosnian operaatioon nykyään vain muutamalla upseerilla.

EU otti operaation vastaan Natolta vuonna 2004. Suomalaisia operaatiossa on palvellut hieman yli 500.

Suomi osallistuu edelleen Somalian turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen. Tasavallan presidentti hyväksyi tänään esityksen, jonka mukaan Suomi osallistuu EUTM Somalia -operaatioon enintään kymmenellä sotilaalla.
Uusi koulutusjakso on tarkoitus aloittaa lokakuussa ja sen kestoksi on kaavailtu yhtä vuotta. Siinä keskitytään aiempaa pienemmän joukon johtajakoulutukseen. Koulutus tapahtuu Ugandassa.

Huomenna 6.10. tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset sotilastarkkailijat lähtivät YK:n UNMOGIP –sotilastarkkailuoperaatioon Pakistanin ja Intian kiistanalaiselle raja-alueelle Kashmiriin.

UNMOGIP –operaatio on YK:n toiseksi vanhin pysyvä rauhanturvaoperaatio. Ensimmäiset kansainväliset sotilastarkkailijat saapuivat alueelle vuoden 1949 tammikuussa Pakistanin ja Intian välisen ensimmäisen sodan jälkeen.

Suomi on osallistunut operaatioon 6.10.1961 lähtien. Tällä hetkellä operaatiossa palvelee viisi suomalaista sotilastarkkailijaa, jotka ovat sijoittuneet operaation esikuntaan sekä Pakistanin ja Intian tulitaukolinjan tuntumassa sijaitseville kenttäasemille. Operaatiossa palvelee yhteensä 43 sotilastarkkailijaa kahdeksasta eri maasta.

UNMOGIP –operaation keskeisin tehtävä on tapahtumien ja tulitaukorikkomusten valvonta, tutkinta ja raportointi vuosien 1971-1972 sodan jälkeen perustetun tulitaukolinjan tuntumassa. Operaatio raportoi tulitaukorikkomuksista ja muista valvontalinjan tapahtumista suoraan YK:n pääsihteerille.

Valvontalinjan tapahtumien ja tulitaukorikkomusten lisäksi sotilastarkkailijat tarkkailevat humanitaarisen tilanteen kehittymistä Kashmirin ja Jammun maakunnissa, Pakistanissa ja Intiassa. Tulitauko on vuosien saatossa pääosin pitänyt yksittäisiä tulitaukorikkomuksia lukuunottamatta.

Kashmirin vaikean yleistilanteen lisäksi UNMOGIP –operaation toimintaan vaikuttaa myös heikentynyt turvallisuustilanne erityisesti Pakistanissa. YK on raportoinut kymmenistä terroristi-iskuissa ja muista aseellisista konflikteista viikoittain. Intian puoleisessa osassa Kashmiria muslimisissien aseellinen toiminta on puolestaan heikentänyt turvallisuustilannetta tulitaukolinjan tuntumassa ja suurimmissa kaupungeissa. Poliittisista rajoitteista ja toimintaympäristön nopeasta muuttumisesta huolimatta sotilastarkkailijat ovat pystyneet jatkamaan raja-alueen valvontaa YK:n asettamien tavoitteiden mukaisesti.