skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Parhaimmistoa ei saa pilata

Rovaniemen tapaus oli todella valitettava ja traaginen. Ensimmäistä kertaa puolustusvoimien pääpsykiatri sanoi julkisesti ja näkyvästi, että rauhanturvaajien jälkihoito on rempallaan.
PV:n ajatuksenjuoksu on tyypillinen viranomaismalli, vaikka puolustusvoimissa pitäisi olla jonkun tasoinen riskien arviointikyky ja -kokemusta. On aika mielenkiintoista, että palokunnan perustamista aletaan miettimään vasta kun riittävän monta tölliä on palannut poroksi.

Kokonaisuudessa sotilasvammalain tausta-ajatus on aika mielenkiintoinen. Lyhykäisyydessään, sotilas on käyttötavaraa. Sodan syttyessä hänet lähetetään rintamalle ja kun aselepoa on syntynyt, lasketaan tappiot. Tappiot ovat määrällisiä, lasketaan kuolleet ja sen lisäksi menetetyt ruumiinosat. Laskujen taustalla on kompensaation määrittäminen. Kuolleiden perheelle eläke, 40-100 % työkykynsä menettäneille sotilaille kokoeläke tai osaeläke. Pienimmistä vaurioista määritellään kompensaation suuruus (esim. peukalo = 25 %, etusormi 5 %, muille sormille ja sormien kombinaatioille omat laskukaavat). Aivovammalla on oma prosenttilukunsa, mutta jos hermot alkavat heittämään, se ei ole sotavamma. Jos työkyky on kokonaan mennyt saa eläkettä, mutta jos vielä on potentiaalista työkykyä jäljellä muut viranomaistahot saavat hoitaa asian - se ei ole puolustusvoimien vastuussa enää. Kun uusi sota syttyy, otetaan käyttöön uudet ja "kokonaiset" sotilaat. Periaate on, ettei sotilaita oteta uusiokäyttöön.

Vanha malli toimi 30-vuotiesta sodasta ihan maailman sotien jälkeiseen aikaan asti. Nyt on uusi tilanne. Rauhanturvaajat ovat "pätkätyöläisiä", he tulevat ja menevät työsuhteesta toiseen sinä aikana kun ovat sopivassa iässä. Tämä on toimeksiantajalle tärkeä, sillä tehtävän hoitamiseen tarvitaan koulutuksen lisäksi aikaisempaa kokemusta ja osaamista. Keikkojen välillä rauhanturvaaja jatkaa omassa työssä ja työtehtävässään - hänen työkuntonsa tulee olla samalla tasolla kuin palvelukseen lähtiessä. Eli vaatimukset ovat tänä päivänä aivan erilaisia kuin aikanaan, sitä maailmaa ei ole enää olemassa. Saman sateenvarjon alle kuuluu 2000-luvun töiden vaatimuksia, nyt pitää käyttää aivoja, pelkästään voimaa ja vahva selkä ei pitkälle riitä. Sotilasvammalaki tulee kokonaan uusia tämän päivän vaatimuksia vastaavaksi.

Kuten huomasitte liioittelin hiukan jotta kontrastit näkyisivät paremmin. Olen aina sanonut, että nuorten aikuisten parhaimmistoa ei saa pilata. Rauhanturvaamistehtävissä heitä tarvitaan ja arvostetaan koko maailmassa - kyllä toimeksiantaja eli Suomen valtio olisi velvollinen "palauttamaan heidän entiseen kuntoonsa" jos matkalla rähjääntyy.

Haminan humussa

Hölkkäri On Web ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidettiin tällä kertaa Haminassa. Itse kokouspaikkana toimi Haminan varuskuntakerhon upeat tilat. Tapaamisemme alkajaisiksi Kymen Maakuntajoukkojen kouluttaja ylil Mika Ramu alusti kuulijoita Kymen joukoista. Aktiivisesti rauhanturvaajat osallistuivatkin kysymyksillään aiheen käsittelyyn.

Esitelmän jälkeen olikin jo nälkä. Hienoissa tiloissa nautittu sisäfile oli todella herkullista, eikä pelkästään sen takia että yhdistys sen tarjosi kokousväelle.

Itse kokouksessa tehtiin ne pakolliset päätökset eli edellisen vuoden toimintakertomuksen hyväksyminen ja tiliasiat. Kokousta puheenjohti Kimmo Wirén ja sihteerinä asiat ylöskirjasi tapahtuman järjestänyt Jari Halonen.

Kevätkokous 2008. Kuva: Seppo Kykkänen


 

Puolustusvoimain komentajan joulutervehdys rauhanturvaajille

Hyvät rauhanturvaajat,
Kulunut vuosi on osoittanut, että Afganistanin kriisinhallintaoperaatio on lähivuosiemme haasteellisin tehtävä. Balkanilla tilanne on ollut rauhallinen, mutta Kosovon itsenäistymiskehityksen myötä tilanteen muutoksiin tulee varautua. Libanonissa päätimme syksyllä operaation, kun suomalainen pioneerikomppania palasi kotiin täytettyään hienosti tehtävänsä.

Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatio Tshadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa tulee olemaan vaativa ja toimintaympäristöltään uusi tehtävä. Vuoden alusta aloitamme EU:n nopean toiminnan joukkojen valmiusvuoron Pohjoismaisessa taisteluosastossa.

Suomen monipuolinen osallistuminen kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämiseen osoittaa, että suomalaista rauhanturvaajaa arvostetaan. Suomelle annetaan ensi elokuussa jälleen taisteluosaston johtovastuu Kosovossa. Olen saanut jatkuvasti kiitosta ammattimaisesta, vastuullisesta ja määrätietoisesta toiminnasta. Suomi voi olla ylpeä rauhanturvaajistaan.

Maailman kriisipesäkkeiden rauhoittaminen on muuttumassa entistä vaikeammaksi. Kriisien osapuolten toiminnan ennalta arvaamattomuus tarkoittaa, että suomalainen rauhanturvaaja toimii tänä päivänä usein lähes sodan ajan olosuhteissa. Rauhanturvaajiamme vastaan kohdistettuja summittaisia iskuja ei valitettavasti aina onnistuta välttämään.

Puolustusvoimat kunnioittaa Afganistanissa menehtyneen kersantti Petri Immosen muistoa.
Läsnäolomme kriisialueilla on kasvaneista riskeistä huolimatta edelleen tarpeen. Auttamalla kriisialueiden väestöä Suomi kantaa kansainvälisen vastuunsa. Puolustusvoimat tekee kaikkensa palvelusturvallisuuden varmistamiseksi. Rauhanturvaajan ja hänen perheensä hyvinvoinnin edistämiseen tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota, sekä operaation aikana että sen jälkeen.

Rauhanturvaajat,

Otatte vastaan joulun eri puolilla maailmaa, kaukana läheisistänne. Kokemus on monelle uusi ja vieras. Uskon kuitenkin, että juuri te saavutatte aidoimmin joulun todellisen sanoman turvatessanne joulurauhaa kriisialueilla.

Kiitän teitä kaikkia työstänne kansainvälisen rauhan ja Suomen turvallisuuden puolesta. Toivotan teille rauhallista joulua ja turvallista uutta vuotta 2008.

Kattelmäki haki rauhanpalkinnon ensimmäisenä suomalaisena

Suomalainen media väitti joulukuun alussa Oslon Nobel-juhlallisuuksista kertoessaan ICPP:n suomalaisedustajaa ensimmäiseksi suomalaiseksi Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Tieto on väärä, sillä vuonna 1988 Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin YK:n rauhanturvajoukoille. Palkinnon ottivat Oslon juhlallisuuksissa 9.12.1988 vastaan silloinen YK:n pääsihteeri Javier Perez de Cuellar ja kolme rauhanturvaajaa. Heistä yksi oli suomalainen sotilastarkkailija, kapteeni Timo Kattelmäki, joka saapui varta vasten tilaisuuteen Jerusalemista.

YK:n päämajan ohjeiden mukaan silloinen Nobelin rauhanpalkinto kuuluu vain siihen asti YK:n rauhanturvajoukoissa palvelleille ja silloisille rauhanturvaajille. Yhteensä heitä oli 53 maasta puolisen miljoonaa, suomalaisiakin yli 20 000. YK:n rauhanturvajoukkoihin sen jälkeen osallistuneet eivät siten kuulu palkinnon piiriin.

Oslon jakotilaisuuteen osallistui kutsuvieraita 17 maasta, Timo Kattelmäen lisäksi Suomen Sinibarettiliiton silloinen puheenjohtaja, eversti Pentti Laamanen ja Suomen Norjan suurlähettiläs Kaarlo Yrjö-Koskinen.

Nobel-juhlallisuuksien takia pidettiin Oslossa liittojen pohjoismaisen komitean kokous, johon Pentti Laamanen osallistui. Hän luovutti ko. tilaisuudessa Nobel-rintamerkin komitean puheenjohtajalle, norjalaiselle Odd Ivar Ruudille.

Ko. suomalainen Nobel-merkki oli syntynyt Päijät-Hämeen SB:n aloitteesta. Yhdistys oli saanut hankkeelle Sinibaretti-liiton hallituksen hyväksynnän, ja liiton yhdistykset järjestivät sittemmin juhlallisia jakotilaisuuksia. Ensimmäinen järjestettiin Lahden Seurahuoneella 18.18.1988, ja siihen osallistuivat mm. liiton johto ja kunniajäsenet.

YK:n rauhanturvajoukkojen 20 vuotta sitten saama Nobelin rauhanpalkinto ei suinkaan ollut ensimmäinen ko. sektorille myönnetty kunnianosoitus. Vuonna 1957 sai Nobelin rauhanpalkinnon Kanadan pääministeri Lester B. Pearson,jonka ansiota oli vuotta aiemmin alkanut YK:n laatuaan ensimmäinen Suezin rauhaturvaoperaatio UNEF I.

Selonteko vaatii täsmennyksiä

Valtioneuvoston antama selonteko eduskunnalle 1.11.2007, koskien mm. Suomen osallistumisesta Afganistanin ISAF-rauhanturvaoperaatioon, on kirvoittanut Hannu Yli-Karjanmaan peräämään täsmennyksiä selonteossa esitettyihin kohtiin. Kirjoittaja on perehtynyt kansainväliseen terrorismiin ja suurvaltapolitiikkaan. Seuraavassa otteita laajemmasta tiedustelusta, joka on tarkoitus lähettää hallituksen vastattavaksi:

Sivulla 2 selonteko mainitsee: Afganistan luisui 1990-luvulla Taliban-hallinnon myötä kansainvälisen terrorismin koulutus- ja tukialueeksi. Samaan teemaan selonteossa palataan sivulla 4.

Millaiseen historialliseen kontekstiin hallitus asettaa Talibanin nousun Afganistanissa? Selonteon mainitsema ”luisuminen” juontaa juurensa Nato-maiden ja niiden liittolaisten kuten Pakistanin ja Saudi-Arabian 1979 alkaneeseen voimakkaaseen rahalliseen, aseelliseen ja koulutukselliseen tukeen kun islamisteja tarvittiin sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Afganistanin sotahan oli tarkoin harkitun anglo-amerikkalaisen geopoliittisen suunnittelun tulos. Bernard Lewis laati suunnitelman Arc of Crisis, jossa Muslimiveljeskuntaa hyväksikäyttäen oli tarkoitus luoda Neuvostoliiton haavoittuvaiselle etelärajalle kriisien vyöhyke. Silloisen presidentti Carterin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Zbigniew Brzezinskin aloitteesta CIA aloitti Afganistanin destabilisoinnin kesällä 1979, minkä tarkoitus oli houkutella Neuvostoliitto miehittämään maa jolloin se saisi ”oman Vietnaminsa”. Neuvostoliitto astui Brzezinskin asettamaan ansaan. Tämä anglo-amerikkalainen manipulointi syöksi Afganistanin kurimukseen jossa maa on edelleen. Nimitys al-Qaida juontaa juurensa tuolta ajalta tarkoittaen alun perin tietokantaa Afganistaniin värvätyistä ulkomaisista taistelijoista. 1990-luvulla Nato-maat käyttivät uudelleen islamisteja sijaistaistelijoinaan Jugoslavian hajoamissodissa.

 Selonteossa todetaan seuraavaksi: Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen seurauksena talibanien vastaiset sotilaalliset toimet käynnistyivät lokakuussa 2001.

Missä ovat todisteet siitä, että Taliban tai Osama bin Laden olivat jollain tavoin sekaantuneet syyskuun 11:nnen iskuihin? Edes FBI ei etsi bin Ladenia syyskuun 11:nnen takia, etsintäkuulutuksessa mainitaan hänen tärkeimpänä rikoksenaan vuoden 1998 iskut Yhdysvaltojen lähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa. FBI:n tiedottaja Rex Tomb kertoi asiaa tiedusteltaessa ettei FBI:lla ole kovia todisteita, jotka liittäisivät bin Ladenin syyskuun 11:nnen iskuihin.

Toisaalta tiedämme Yhdysvaltojen käyneen pitkin 1990-lukua neuvotteluja Taliban-hallituksen kanssa kaasu- ja öljyputken rakentamisesta maan poikki Turkmenistanista Intian valtamerelle. Pakistanin silloinen ulkoministeri Niaz Naik on kertonut amerikkalaisten tehneen lopulta heinäkuussa 2001 suorasukaisen ilmoituksen Talibanin edustajille: ”Joko hyväksytte tarjouksemme kultaisesta matosta tai hautaamme teidät pommimaton alle”.Yhdysvaltojen johdossa nähtiin Keski-Aasian energiavarojen hallinta hyvin tärkeänä ja esim. vaikutusvaltaisen amerikkalaisen geostrategin Zbigniew Brzezinskin mukaan alueen hallinta on keskeistä mikäli Yhdysvallat haluaa olla johtava supervalta. Bushin hallinnossa sittemmin asemiin nousseet uuskonservatiivit vaativat hyökkäystä Afganistaniin jo alkuvuodesta 2001. Nykyinen Afganistanin presidentti Hamid Karzai sattuu olemaan öljy-yhtiö UNOCALin putkihankkeen entinen konsultti.

Sivulla 2 selonteossa jatketaan: ISAFin alkuperäinen mandaatti koski turvallisten olosuhteiden luomista Kabuliin ja sen ympäristöön. Lokakuussa 2003 YK:n turvallisuusneuvosto laajensi ISAFin mandaatin kattamaan koko Afganistanin alueen, luoden pohjan operaation laajentumiselle. Lokakuussa 2006 ISAF toimeenpani laajentumisen viimeisen vaiheen, ottaen komentoonsa myös itäisen Afganistanin Yhdysvaltain johtamalta koalitiolta. Naton ISAF-operaatio on erillään ja erilainen edelleen jatkuvasta Yhdysvaltain johtamasta OEF-operaatiosta (Operation Enduring Freedom). ISAFin tehtävät liittyvät vakauden ja turvallisuuden luomiseen, kun taas Yhdysvaltain johtama koalitio keskittyy terrorisminvastaiseen toimintaan.

ISAF-operaatiossa on käytännössä kyse siitä, että ISAF hoitaa miehityksen ja vapauttaa näin OEF-operaatioon osallistuvien maiden (lähinnä Yhdysvaltojen ja Britannian) voimia taistelutoimintaan.

 Kysymys: Miten hallitus voi tietää olevansa Afganistanissa mukana aidossa terrorismin vastaisessa operaatiossa eikä myötäsotijana ja miehittäjänä hankkeessa jossa todellinen agenda liittyy geopolitiikkaan ja energiavarojen hallintaan?

 Mikäli hallitus katsoo että väitetty Taliban-hallinnon antama turvapaikka ”terroristeille” on peruste pitää OEF-operaatiota terrorismin vastaisena, niin miten tulisi suhtautua tietoihin joiden mukaan operaation tärkeä osanottaja Britannia on itse kunnostautunut antamalla turvapaikan tunnetuille kansainvälisille terroristeille ja antanut terroristijärjestöjen pitää päämajaansa maaperällään? Vertailtaessa Britannian ja Afganistanin rooleja terroristien turvapaikkoina syntyy vaikutelma että joko terrorismin vastainen sota on väärin kohdennettu tai sitten kyse on aivan muusta.

 Selonteko toteaa sivulla 4: Afganistanin taloudellista ja poliittista kehitystä jarruttaa laajalle levinnyt korruptio, huumetalous ja edelleen jatkuva viranomaisiin ja kansainvälisen yhteisön edustajiin kohdistuva aseellinen toiminta ja Poliittiset haasteet säilyvät kuitenkin huomattavina. Taliban rahoittaa vastarintaansa etelän maakunnissa räjähdysmäisesti kasvaneen huumetuotannon avulla, mutta vastaavasti pohjoisessa huumetuotanto on saatu paremmin kuriin.

 Afganistanin huumetalouden historiasta voidaan todeta että se syntyi varsinaisesti Neuvostoliiton vastaisen sodan aikana CIA:n keinona rahoittaa sodankäyntiä (vrt. contra-sodan rahoittaminen Nicaraguassa) ja toisaalta välineenä demoralisoida neuvostojoukkoja levittämällä huumeita heidän keskuuteensa. On totta että huumetuotanto jatkui Taliban-hallinnon aikana, mutta toisaalta on todettava että juuri Taliban ajoi v. 2001 tuotannon alas kuten YK:n raportti toteaa. Tuona vuonna Afganistan tuotti oopiumia lähinnä Pohjoisen liiton hallinnoimilla alueilla. Yhdysvaltojen OEF-operaation seurauksena huumetuotanto on joka vuosi lyönyt edelliset ennätykset. Hallitus näkee ilmeisesti huumetuotannon johtuvan siitä että Talibanit rahoittavat sillä vastarintaansa. Kuitenkin kokonaistilanne viittaa siihen että juuri OEF on syy huumetuotannon ryöstäytymiseen käsistä. Tarkkailtaessa Yhdysvaltojen suorittamien sotilaallisten interventioiden tuloksia Afganistanin lisäksi Kosovossa ja Irakissa, huomataan tietty erityinen kehityskulku: huumetuotanto, -kauppa ja/tai kauttakuljetus kääntyvät räjähdysmäiseen kasvuun. Herää kysymys onko tämä itse asiassa tarkoituskin? Viittaan tässä esim. George H. W. Bushin hallinnon apulaisasuntoministerinä toimineen Catherine Austin Fittsin tutkimuksiin siitä miten huumedollarit ovat nykyisin välttämättömiä pörssikurssien suotuisalle kehitykselle.

 Kysymys: Miten hallitus on varmistunut siitä ettei se osallistu operaatioon jossa tosiasiallisesti turvataan huumausaineitten tuotantoa?

 Selonteossa jatketaan: Toiminnan luonne saanee entistä enemmän terrorismin piirteitä ja Irakin vastarintaryhmien tehokkaiksi havaittuja toimintamalleja tullaan todennäköisesti käyttämään enenevissä määrin myös Afganistanissa. Kansainvälisen näkyvyyden saamiseksi ja Afganistanin
hallinnon horjuttamiseksi talibanit pyrkivät tehostamaan iskujaan erityisesti Kabulissa. Taliban-liike kiihdyttänee toimintaansa myös Länsi-Afganistanissa pyrkiessään hajottamaan Afganistanina sevoimien ja ISAF–joukkojen voimia. Pohjoiset alueet säilynevät maan rauhallisimpina.

 Eikö Suomessakin ole totuttu ajattelemaan, että kutsumattomat vieraat sotilaat omalla maaperällä ovat miehittäjiä ja näiden vastainen sotilaallinen toiminta on merkki isänmaallisuudesta? Tilanteen hämärtäminen kutsumalla miehittäjiä ”kansainvälisen yhteisön edustajiksi” ei muuta tätä perusasetelmaa miksikään.

 
Hannu Yli-Karjanmaa


Kuso Kulkee

In the service of peace