skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Suomalaiset rauhanturvaajat kotiin Tshadista

Rauhanturvaajat Pirkkalan lentokentälläPaikalliset huolissaan turvallisuudesta

Paikallisen väestön turvallisuustilanne huoletti myöhään torstai-iltana Pirkkalaan kotiutunutta suomalaisen kriisinhallintajoukon jäseniä. Puolustusvoimain vakinaisessa palveluksessa oleva kapteeniluutnantti Konsta Teittinen sanoi suoraan, että työ Afrikassa jäi kesken.

- Siinä maassa on vielä paljon tekemistä. Me teimme kaiken sen mitä pitikin, mutta kokonaisuutta ajatellen työ jäi kesken, Teittinen tiivisti.

Suomalaisten viimeinen komentaja, majuri Roi Helminen vahvisti, että myös paikallinen väki olisi toivonut suomalaisten jatkavan pidempään.

- YK:n mandaatti päättyy vuoden vaihteessa, minkä jälkeen Tshadin omat turvallisuusviranomaiset ottavat enemmän vastuuta itselleen. Itse en uskalla edes veikata, mitä todellisuudessa tulee tapahtumaan, Helminen sanoi.
- Varmasti muutos vaikuttaa ainakin alussa ihmisten normaaliin elämään. Paikalliset olivat huolissaan tulevaisuudestaan, ihmisillä oli selkeä huoli ja pelko. Se näkyi kaikessa, Helminen jatkoi.

Majuri Helmisen mukaan suomalaiset joutuivat Tshadissa lähes päivittäin haastaviin tilanteisiin, mutta suurin osa niistä johtui Afrikan olosuhteista.

- Varjossa oli pahimmillaan lämmintä yli 50 astetta ja olot muutenkin todella karut. Se asetti niin miehille kuin kalustollekin ennenkokemattoman kovia vaatimuksia, Helminen selvitti.
- Mutta ketään ei onneksi pelottanut. Jos joku pelotti, niin se, ettei sauna olisi päällä, käänsi majuri Helminen tilanteen leikiksi.

Kuumuus aiheutti jopa sen, että aurinkoa ei juurikaan vapaaehtoisesti otettu.

- Minä en ole koskaan aikaisemmin edes tiennyt, että aurinkovoiteen suojakerroin voisi olla 50, ylikersantti Janne Linna ihmetteli.
- Töissä oltiin 24/7, joten siinä ei paljon supaa pystytty vetämään, hän jatkoi.

Tshadin operaatio oli alusta lähtien niin sanottu kuiva operaatio eli alkoholia ei ollut tarjolla edes saunaoluen muodossa. Torstaina kotiutuneen väen mukaan tilanne ei aiheuttanut kuitenkaan minkäänlaisia ongelmia suomalaisten keskuudessa.

- Sopimusten pituus oli pääsääntöisesti vain neljä kuukautta ja suurin osa porukasta vietti koko ajan Tshadissa, Porin Prikaatin esikuntapäällikkö, eversti Pekka Saariaho kertoi.


Majuri Roi Helminen (oik), kersantti Antti Karhuvaara, ylikersantti Janne Linna ja kapteeniluutnantti Konsta Teittinen.Baretin väki vaihtui vihreästä siniseksi

Tshadin kriisinhallintaoperaatio oli suomalaisten osalta sikäli erikoinen, että rauhanturvaajamme joutuivat vaihtamaan barettinsa toisen värisiin kesken kaiken. EU:n alaisuudessa maaliskuussa 2008 alkanut EUFOR TCHAD/RCA –operaatio vaihtui siirtyi 1.3.2009 YK:n osaksi YK:n MINURCAT –operaatiota ja samalla suomalaisten barettiväri vaihtui vihreästä siniseksi. Ajoneuvot maalattiin samassa rytäkässä armeijanvihreistä YK:n valkoisiksi.

- Suomalaiset siirtyivät johtovastuun vaihtumisen myötä fyysisesti noin 150 kilometriä etelämmäksi käytännössä tiettömän taipaleen taakse. Tehtävät muuttuivat aktiivisemmiksi, partiointi oli entistä enemmän ja samoin niin paikallisten kuin alueella toimivien avustusjärjestöjen saattokeikkojakin, suomalaisten kriisinhallintajoukkojen kansallisena johtoportaana toimivan Porin Prikaatin esikuntapäällikkö, eversti Pekka Saariaho vertaili.

Suomalaisten vahvuus EUFOR-operaation alkuvaiheessa oli 62 miestä ja sitä nostettiin MINURCAT:in myötä 83 sotilaaseen.

- Jouduimme lähtemään alueelta ennakoitua aikaisemmin, kun YK:n mandaattia ei jatkettu. Presidentti teki vetäytymispäätöksen 9.4., eversti Saariaho kertoi.
YK:n mandaatti jatkuu näillä näkymin kuluvan vuoden loppuun noin 3000 miehen vahvuisena. Suomalaisten ja irlantilaisten vastuulla olleen alueen otti hoidettavakseen nepalilainen pataljoona.

Torstai-iltana 27.5. Suomeen saapui noin 70 suomalaista rauhanturvaajaa ja loput eli kymmenen miehen vahvuinen purkuosasto kotiutuu kesäkuun puolivälissä. Kotiin nyt Suomeen tulleet rauhanturvaajat pääsevät viikonloppuna ja virallisesti heidät kotiutetaan kesäkuun loppupuolella.

- Suurin osa nyt kotiin tulleista oli mennyt alueelle maaliskuussa, joten alkuperäinen neljän kuukauden missio typistyi muutamalla viikolla, Pekka Saariaho kertoi.
Suomalaisten ajoneuvokalustoa ja muun muassa aseet tuodaan kotimaahan 7.6. saapuvalla lennolla. Raskas kalusto kotiutetaan laivakuljetuksena.

Elämää hiekan ja kuumuuden keskellä

Rauhanturvaajaksi lähteminen kävi kankaanpääläisen Tomi Kootan mielessä jo armeijassa. Yrittäjänä toimiminen kuitenkin esti lähtemisen välittömästi varusmiespalveluksen jälkeen.
Muutaman vuoden kuluttua Koota siirtyi yrittäjän toimista työntekijäksi, samalla rauhanturvaaminen pulpahti uudelleen mieleen. Koota laittoi hakupaperit sisään ja tuli lopulta kutsutuksi Tshadin rauhanturvaoperaation koulutukseen.

Lue lisää: Elämää hiekan ja kuumuuden keskellä

Tarkkailijakursseilta sotilasopetuslaitokseen

Olli Viljarantaa voi pitää yhtenä suomalaisen rauhanturvaajakoulutuksen edelläkävijänä. Ammattisotilas aloitti kansainväliset tehtävät käymällä sotilastarkkailijakurssin vuonna 1986, jonka jälkeen mies palveli UNTSO:ssa sotilastarkkailijana vuosina 1987-1988.

UNTSO:n jälkeen hän siirtyi YK-koulutuskeskuksen palvelukseen Niinisaloon. Vuosien 1988-1999 välisenä aikana Viljaranta ehti toimia monessa eri tehtävässä aina koulutusupseerista YK-koulutuskeskuksen apulaisjohtajan tehtäviin asti. Tänä aikana Viljaranta ehti palvelemaan vielä Kyproksella UNFICYP:issä 1992–1993 kansainvälisen esikunnan humanitaarisella osastolla. 51-vuotias upseeri on käynyt läpi lähes koko rauhanturvaamiskurssien repertuaarin ja ollut mukana kirjoittamassa Nordic UN Tactical Manual –oppaan ensimmäistä painosta.

Lue lisää: Tarkkailijakursseilta sotilasopetuslaitokseen

Monipuolinen seminaari Niinisalossa ylitti odotukset

Kankaanpään Rauhanturvaajien ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Satakunnan piirin yhteinen taidonnäyte, yhdeksäs rauhanturvaseminaari, järjestettiin YK-päivän yhteydessä suomalaisen rauhanturvaamisen juurilla. Niinisaloon oli kerääntynyt 35-päinen kiinnostunut joukko ympäri Suomea; kaukaisin osallistuja oli Sodankylästä.
 
Hannele Toivosen luotsaaman seminaarin uuttera henkilökunta oli jälleen saanut aikaan upean ja viihdyttävän viikonlopun. Luennot olivat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Kun tauotuskin pelasi, niin paikatkaan eivät päässeet jäykistymään. Jumppaa tarjottiin aivojen lisäksi raajoille.
Aiheiksi oli pohdintojen jälkeen valikoitunut esimerkiksi Ulkoasianministeriön valmiussuunnittelu ja matkustusturvallisuus, jonka saloihin meidät perehdytti UM:n valmiuspäällikkö Pasi Tuominen. Esitelmä sisälsi mm. sivistävää tietoa UM:n toimenpiteistä esimerkiksi suuronnettomuustapauksen sattuessa suomalaisille ulkomailla.
 
Evl Hans EhrnrootEvl Hans Ehrnrooth puolestaan paljasti huumorilla höystetysti mitä kaikkea liittyikään suomalaisten osallistuessa EUFOR:in operaatioon Tshadissa matkalla MINURCAT YK-operaatioksi.

Mielenkiintoisinta kuultavaa taisi olla kapteeniluutnantti Heikki Vierelän viihdyttävä alustus EU:n NAVFOR Atalanta-operaatiosta. Hän palveli operaatiossa kesään asti. Esitys sisälsi todella monipuolista informaatiota operaation tehtävistä, toiminnasta ja haasteista. Vierelän ja muidenkin operaatioon osallistuvien tahojen mielestä merirosvousta ei suinkaan lopeteta tai ratkaista mereltä käsin. Sen juuriin pitää paneutua ja ne sijaitsevat maan kamaralla. Vierelä listasi myös lukuisia tekijöitä ja teesejä, mitä tulee ottaa huomioon, mikäli Suomi lähettää alueelle ihan oman paatin.

Seminaarien vakionaama Pekka Visuri keskittyi osiossaan kriisien kohtalonkolmioksi nimeämään Gaza-Afganistan-Pakistan –dilemmaan ja ajankohtaisiin tapahtumiin alueilla. Lisäksi seminaarissa kuulimme asiantuntijoiden kertomuksia ja kokemuksia niin Unkarissa toimivasta SAC/Heavy Airlift Wing –lentokuljetusyhteistyöstä sekä ajankohtaiskatsauksen tämän päivän kriisinhallintakoulutuksesta ja osallistumisesta operaatioihin.
 
KahvikattausLauantai-iltaa juhlimme YK-päivän läyhyissä Kerholla. Järjestävä yhdistys palkitsi muutamia jäseniään ja lisäksi tilaisuudessa jaettiin Rauhanturvaaja-lehden upeat standaarit KanSRT:lle ja Pekka Visurille. Palkitsemisien lisäksi listalla oli possurullia ja kermaperunoita sekä yllätysvetona Satakunnan sotilassoittokunnan vetämä encore Jääkärin marssi.
Monta asiaa viisaampana on nyt hienompaa elää ja hienouttansa voi ylläpitää brassailemalla tutuille ja tuntemattomille monilla asiapitoisilla tiedoilla, joita viikonloppuna opimme. Ensi vuonna järjestetään kymmenennen kerran juhlava ja isompi seminaari. Paikka ja aika ovat samat, mutta ensi vuonna kellon viisareita käännetään taaksepäin tunnin sijasta kaksi. Näin saadaan tarpeellista lisäaikaa keskustelujen hedelmöittämiseksi kriittisimpään aikaan. 

Kuso Kulkee

In the service of peace