skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Lyhyt maakuvaus Albaniasta

Olen Kosovon Päiväkirjamerkinnöissäni edennyt jo Albaniaan saakka. Raportti on kirjoitettu 19.6.1999

 Menemättä  lähemmin yksityiskohtiin niin Albanian erittäin lyhyt ”country profile” on seuraava: Väestöä on noin 3.2  milj asukasta, joista 70 % on muslimeja  22% ortodokseja ja 8% on katolisia. Maa on kansantuotteeltaan mitattuna Euroopan köyhin. Kansainvälisten organisaatioiden maaluokittelussa Albaniaa pidetään yleisesti  ”Euroopan persereikänä”.  Keskimääräinen työläisen palkka on UNHRC:n muistion mukaan vain noin 380 mk. Maan pääkaupunki on Tirana jonka asukasluku liikkuu 
n 800 000 alueella. Rikollisuus ja väkivallanteot haittaavat albaanialaisten normaalia elämää kautta koko maan. Rikollisuus ja verityöt ovat niin yleisiä että vanha amerikkalaisten ”Villi länsi” oli kuin pyhäkoululaisten  päiväkerhojuhla. Avustusjärjestöjen sadoista rekoista  kymmeniä tyhjennetään Durresin sataman ja Tiranan välillä päivittäin ja tavarat menevät suoraan Albanian mustan pörssin markkinoille. Huhtikuussa mm yli puolentoista miljoonan markan arvoinen avustusantibioottilasti hävisi teille tietymättömille Durresissa jne, jne, jne

Maahan tulvineet 485 000 Kosovon pakolaista ovat heittäneet lopunkin pakan sekaisin. Pakolaisista johtuva vaikutus maan sosio-ekonomiseen systeemiin  pitemmällä aikajänteellä jääkin tässä vaiheessa vain arvailuiden varaan. Maa on todellisten äärimmäisyyksien maa. Äärimmäistä köyhyyttä ja äärimmäistä rikkautta on enemmän kuin missään muulla Euroopassa olen koskaan nähnyt. Pahamaineinen Afganistanissa vaikuttava Bin Laden on ilmeisesti  mukana rahoittamassa Albanian rakennusprojekteja. 

Osa Hotelleista on tosi läyhyjä. Linza loistohotelli jossa mm. OSCE:n henkilökunta asuu on rakennettu Tiranan ulkopuolella sijaitsevalle kukkulalle loistokkaine luxus-apartmentteineen  ja uima-altaineen. Rakennustyyli ja materiaali on samaa jota voi ihailla esimerkiksi Kenian ja Tansanian hotellien patioilla. Valkoista kiveä, marmoria  ja kauniisti kivetyttyjä käytäviä. Onhan se vaihteeksi mukava  asua  hienostikin joskus, mutta illalla on vastapainoksi ulkonaliikkumiskielto. Mafian keskinäisten ristiriitojen ja käynnissä olevan vallanjaon takia sen  jäsenet ampua röykyttäävät toisiaan hengiltä vain muutama sata metriä hotellin portilta. 

Pimeä rahanvaihto tapahtuu kirkkaassa auringonpaisteessa julkisesti  keskellä Tiranaa keskustorin ja oopperatalon läheisyydessä. Asiakkaina sulassa sovussa diplomaatit jotka häveliäästi panevat kuskit asialle. NATO, OSCE, kaikki avustusjärjestöt  ICRC mukaan luettuna näkyvät käyttävän rahanvaihtajien palveluita. Kysäisin pahuuttani yhdeltä Skandinaavikirkon pastorilta että miten hän hyväksyy  pimeän rahanvaihdon. Hän totesi yksikantaan että jo Jeesuksen aikoina oli Palestiinassa rahanvaihto sallittua ja yleinen kunnioitettu ammatti!!  Hänen omatuntoaan ei tuntunut häiritsevän että kyseessä on suuren luokan rahanpesu jonkun Bin Ladenin toimesta. Katujen rahan vaihtajat ovat  jonkun isomman bulvaanin asialla. Pankin virallinen kurssi on dollarista n 136 Lek ja kadulla saa vain muutaman  Lekin enemmän joten kovasti pitää poikien vaihtaa rahaa jotta pysyvät leivässä jos muka omilla rahoillaan toimivat. 

Liikenne on kamalaa mutta siihen tottuu pian. Jos liikennevaloja noudattaa orjallisesti niin kolari on väistämätön. Punainen valo ei merkitse täällä mitään. Näin tuossa viikolla senkin ihmeen että kaksi paikallista poliisia oli kolauttanut uudehkot poliisiautonsa yhteen. Poliisien keskinäinen välienselvittely alkoi valtavalla huutamisella ja karjumisella. Paikalle kiirehtivä kansa odotteli innokkaasti  fyysisen välienselvittelyn alkamista ja niinhän se nokkapokka alkoi kuin alkoikin.  Ympärillä satamäärin  tungeksiva väkijoukko kannusti möykkäten ja hurraten  kähinän osapuolia ja tuntui selvästi olevan nuoremman mutta huomattavasti hintelämmän poliisin puolella.  Tilanne loppui yllättäen siihen kun sadan metrin päässä olevan  Albanian presidentin palatsin turvakaartin erikoissotilaat  päräyttivät pari AK-47 sarjaa ilmaan ja poliisit poistuivat kiltisti jatkamaan nyrkkeilyharjoituksiaan poliisikamarille. Väkijoukkokin hävisi hetkessä paikalta kuin pieru Saharaan. 
 

Koska työni täällä alkuun on ollut lähinnä vain paperien läpikäymistä ja logistiikkasuunnittelua  seuraavaa Missionia varten,  niin olen viihdyttänyt itseäni lukemalla nipun vanhoja statusraportteja ja spot raportteja läpi. Seuraavassa pari mielenkiintoista otetta virallisista raporteista koskien lähinnä yleistä turvallisuutta Albanissa:
1. “Incidents such as theft of humanitarian aid, murders, shootings, carjackings, lootings, bribes and extortion occur daily  (OSCE Progress Report) 
2. Local criminals have been quick to exploit the arrival not only of refugees and foreign media crews, but also of dozens of international relief agencies.  BBC crew was stopped by masked men who stole the cameras and money. Even NATO officers dispatched to survay the area of possible troop deployment have had to be escorted by lorryloads of Albanian soldiers. (International crisis group report) 
Luettuani kyseisiä raportteja olin  luonnollisesti erittäin kiinnostunut tietämään miten rikollisjoukkojen ahnaat lonkerot ja työmenetelmät  heijastuvat normaaliin albanialaiseen jokapäiväiseen elämään ja kaupankäyntiin. Kauan minun ei tarvinnutkaan odotella kun iso kala jämähti yllättäen koukkuun. Käväisin nimittäin paikallisella matkapuhelinlaitoksella yrittämässä saada puhelimeeni SIM korttia koska Soneralla tai Radiolinjalla ei ole sopimusta Albanian kanssa. Valitettavasti  SIM kortteja vain ei yksinkertaisesti ollut yhtään jäljellä. NATO oli nimittäin ostanut 4000 korttia kerralla. Kortin hinta olisi ollut 1200 USD/kpl jos niitä olisi saatavilla ja mahtava puhelinlasku päälle. Laskutus  vaihtelee siinä 2 – 8 USD/min. (OSCE:n henkilöstön puhelinlaskut ovat muuten  siinä 2000 – 3000 DM /kk). Sinnittelin siinä hetkisen ja päätin unohtaa oman kortin ostamisen ja  yritin pahuuttani vuokrata puhelinkorttia suoraan puhelinyhtiöltä muutamaksi päiväksi. Tyttö tiskillä soitteli pari puhelinsoittoa ja puhelinfirman  ”osastopäällikkö” ilmestyi  paikalle puolityhjä Ballantines pullo kädessä tarjoten omaa henkilökohtaista SIM korttiaan minulle käyttöön. Mies oli nauttinut vähintäin jo viikon ajan muitakin nestepitoisia antimia kuin mietoja alkoholijuomia alkoholin löyhkästä päätellen  ja oli tosi vahvassa  takatuupparissa  keskellä päivää. Hänen pyyntönsä SIM kortin vuokrasta oli 6 USD/min plus 1000 USD:n deposit etukäteen. Kansanväliset lehtimiehet kuulemma maksavat sen mukisematta. 

Koska oli ilmeisesti löytänyt henkilön joka oli paitsi perso ”makeille juomille”; ”sokeritasapaino” kun oli järkkynyt pahemman kerran, niin myös rahanahne  joten  päätin  silkkaa uteliaisuuttani heittäytyä bisnekseen täysillä mukaan ja aloitin rajun tinkimisen. SIM korttiasia ei järjestynyt kuntoon vakavien hintaerimielisyyksien takia mutta krapulan/nousuhumalan innoittamana hän uhosi että pystyy järjestämään minulle mitä vaan. Ilmoitin siltä seisomalta että olen ”harrastelija-asekeräilijä” ja haluaisin  saada asekokoelmiini ihan oikean venäläisen Kalasnikovin  (AK-47) jos hinta vaan  olisi oikea. Uskoin vielä siinä vaiheessa että kaveri puhuu pelkkää potaskaa. Hän lupasi ottaa yhteyttä. Unohdin autuaasti koko jutun mutta viikon päästä hän otti yhteyttä kertoen hänellä oli pyytämäni Kalasnikov valmiina. Tässä vaiheessa oli pakko vetää pari kertaa syvään henkeä ja  “panna jäitä hattuun”. Päätin tutkia minulle vartavasten hankitun aseen jo ihan henkilökohtaisen mielenkiinnon takia. Ase  oli onnekseni  niin huonossa kunnossa että se ei olisi edes keräilyaseeksi  kelvannut.  Kerroin saavani Virosta huomattavasti parempikuntoisen halvemmalla tai vähintään samalla hinnalla. Kauppa purkautui siis täysin asiallisesti logististen delivery-ongelmien takia. Minulle onneksi hänellä oli aseelle toinenkin rahakkaampi ja ilmeiseti vähemmän laatutietoinen ostaja. Jouduin kuitenkin kaupan  purkajaista maksamaan hänelle 10USD kipurahoja. (Ei taida mennä käyttökuluina UM matkalaskussa läpi). Hetken ehdin olla vakavasti huolissani että mitä hemmettiä minä teen pimeällä AK-47.  Jos oikein  tiukille olisi mennyt niin pakkohan se olisi ollut ostaa. Täälläpäin kun Mafian hämärämiehiä ei oikein mielellään jymäytetä. Sainpahan kuitenkin kohtuullisen suoran yhteyden varsin mielenkiintoiseen Albanian Mafiaan ja sain myöhemmin  mielenkiintoista tietoa mm pimeiden aseiden hinnoista.

  Tuo 150 DM ei nyt minun talouttani olisi kaatanut ja  olisihan aseen sen voinut antaa kansalaiskeräykseen KLA:n sisseille, heittää mereen tai kätkeä sen yhteen sadoista tuhansista bunkkereista. Täällä Albaniassa on betonista valettuja bunkkereita eräiden tietojen mukaan todellakin satoja tuhansia eri puolilla maata, puhutaan jopa 680 000.  Paljon niitä kuitenkin on ja mitä omitusimmissa paikoissa. Edellinen presidentti Hoxha oli vainoharhainen ja pelkäsi hyökkäystä naapurimaista ja siksi kansalaiset talkoilla rakentelivat bunkkereita joka paikkaan. Lentäessämme kerran tarkastusmatkalle  Kukesiin huomasin erään korkean vuoren kyljessä oikein taidokkaasti rakennetut juoksuhaudat pakollisine bunkkereineen. Ongelmana oli vain  se että tositilanteessa  alueelta ei olisi päässyt millään pois ja alueelle ei olisi voinut tuoda mitään täydennystä. Puolustaja olisi siis kuollut upeasti sankarina tai vaihtoehtoisesti nääntynyt nälkään. Merkillistä porukkaa nämä albaanit. 

 Edellä jo korostamani rikollisuus on paitsi suorastaan uskomattoman yleistä niin myös röyhkeää. Aseiden runsas ylenpalttisuus johtuu osaksi siitä että Albanian armeijan asevarastot ryöstettiin tyhjäksi tuntemattomien joukkojen toimesta  muutama vuosi sitten ja reilusti yli 100 000 asetta  todettiin lopulta  hävinneeksi. Alkuperäinen venäläinen AK-47 maksaa Tiranan torilla noin 150 DM ja kiinalaisen kopion saa puoleen hintaan. Ammuslaatikosta jossa on yli tuhat AK-47 sopivaa patruunaa joutuu pulittamaan 25 DM. Sirpalekäsikranaatti 5 DM. Halpaa on siis ilotulitus ja ihmishenki. Kysyin mörkin näköiseltä asekauppiaalta  paljonko olalta ammuttava Strela  ilmatorjuntaohjus (Sam7) maksaa. Vastaus kuului että 500 DM mutta toimitusaika on kaksi päivää koska ohjukset täytyy varastaa KLA:n Prizrenin varastosta Kosovosta  ja salakuljettaa takaisin Tiranaan. Revi siitä sitten huumoria.  Nelivetoisen uudehkon maastoauton saa 5000 DM ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä siinä on vielä kansainvälisen avustusjärjestön tarrat kyljessä. Merkin ja vuosimallin saa valita. 


KLA\Kosovo: Ennen vetäytymissopimuksen toimeenpanoa KLA:n sotilaita oli joka paikassa. Hampaisiin saakka aseistettuja nauhapäisiä taistelijoita uudehkoissa uniformuissaan. Oli taistelijoilla mustaa tuliterää uniformua sekä pakasta vedettyä maastopukua, käsikranaatit roikkumassa taisteluvyöstä,  ja lisäaseistukseena joillakin pari pistoolia, viidakkoveitsi  ja pakollinen rynnäkkökivääri, useimmilla AK 47.

Puheet olivat kuin rahattomalla lehmän ostajalla.  Käsitykseni KLA:n armeijan erinomaisesta koulutustasosta sai vahvistustani kuultuani  että hiljakkoin Tropojan alueella  paikalliset tavalliset rosvot pysäyttivät yhden  KLA:n ajoneuvon, kaappasivat sen, sotilaiden aseet ja sotilaiden henkilökohtaiset tavarat ja ajoivat onnellisina tiehensä.
Keskusteltuani henkilökohtaisesti eräiden täällä vaikuttavien   KLA sotilaiden sekä myös eri puolilla Albaania sijoittuneiden NATO maiden sotilaiden kanssa  niin olen hieman huolissani tulevasta tilanteesta Kosovossa. Albaniassa, jo muutaman kuukauden ilman kotilomia olleet tapaamani NATO sotilaat tuntuvat ajattelevan pelkästään raakaa seksiä. Paikalliselle lomalle/vapaalle  pääsevät naisenkipeät tuhannet ja tuhannet nuoret KFOR sotilaat tulevat taatusti aiheuttamaan rettelöitä ja mitä ilmeisimmin jatkavat  heistä kiinnostuneiden naisten kanssa pelehtimistä. Jopa täällä perus-Albaniassa on esiintynyt “ns pieniä käyttäytymisongelmia”. Musliminaisiin sekautumista Kosovossa KLA ei tule koskaan sulattamaan. Jos taas selvästi vapaamielisemmät serbitytöt alkavat aktiiivisesti seurustella KFOR sotilaiden kanssa niin sekään ei ole hyvä asia koska sitten on asenteellisuutta. Sotilaiden tulisi aina muistaa että katsoa saa mutta ei koskea.

 
Palavasilmäiset KLA:n täkäläiset  “taistelijat” uhoavat jo nyt että he olisivat “tappaneet” serbit viimeiseen mieheen ja puhdistaneet maansa ilman NATOn apuakin.  Nämä uhoajat eivät missään nimessä tule koskaan luovuttamaan asearsenaaliaan NATO:lle huolimatta omien poliitikkojensa lupauksista ja ovat  valmiit taistelemaan NATOa vastaan. NATOn käyttämät voimakeinot aseiden takavarikoissa vain kiihdyttävät KLAn uhoa ja jos siihen liittyy vielä naisrauhan rikkomista niin uusi  konflikti on viittä vaille valmis.

KLAlle olisi löydyttävä hyvin  pian rooli Kosovon  omien turva/raja/poliisijoukkojen muodossa ja KFOR sotilaat on lennätettävä  paineen purkulomille kotimaihinsa tai  yleistilanne pahenee nopeasti. Politiikassa sanotaan että kansan muisti kestää maksimissaan vain 3-6 kuukautta ja sama pätee täällä. Pari epämiellyttävää julkista skandaalia niin pian kukkaset vaihtuvat kirosanoiksi ja kiviksi “miehittäjiä” kohtaan, senhän olen itse jo parikin kertaa kokenut.

Kansantaloudellisesti peräti 50 000 KFOR sotilasta Uudenmaan kokoisella  alueella saa kaiken helposti sekaisin koska maan peruspalveluiden tarjonta  ja kysynnän tarve vääristyy vastoin normaalitilannetta. Sotilaatkin tarvitsevat paikallishankintoina tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja kaikenlaisia perustarvikkeita, rakennustarvikkeita, pesulapalveluita ym.  Normaalin kysynnän ja tarjonnan lait joutuvat sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja paikalliset hinnat jotka on rakennettu KFOR joukkoja varten eivät suosi paikallisia asukkaita koska kosovolaisten kannalta upporikkailla KFOR sotilailla on varaa maksaa tavaroista ja palveluista  mitä tahansa.  Kosovolaisten kun pitäisi rakentaa poltetut kotinsa pikimmin uudelleen.  Pitkä ja kylmä talvi on tulossa Kosovoon. 
 

Reijo J. Raitasaari

Liiton nimi tulee vaihtaa!

Esitän perusteluina seuraavaa:

 1. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut, että Suomi tulevaisuudessakin osallistuu sekä YK- että NATO-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin puhumattakaan EU:n kriisinhallinnasta. Tämä tarkoittaa, että keskuudessamme on piakkoin tuhansia potentiaalisia jäseniä, jotka eivät välttämättä ymmärrä miksi heidän pitäisi liittyä järjestöön, jonka nimi viittaa johonkin muuhun kuin juuri heidän kantamansa baretin väriin. YK:n Millenium-kokous teki hiljan päätöksen toimintansa jämäköittämisestä. Jos joku uskoo sen tarkoittavan, ettei esim. NATO-johtoisia rauhanturvaoperaatioita enää tarvita vaan kaikki on jälleen pelkästään sinisten barettien heiniä niin uskokoon. Historia tukee kuitenkin toisenlaista kehitystä. 2. Edellä esitetystä johtuen on vain ajan kysymys milloin joku tulisieluinen ryhmä päättää perustaa maahamme uuden yhdistyksen/liiton. Kuka tällaisesta sitten hyötyisi? En usko, että kukaan.

3. Kahden yhdistyksen esiintyminen kentällä olisi omiaan aiheuttamaan sekaannusta ja jopa riitoja. Tästä on olemassa läheinen esimerkki mm. Ruotsista. Pitäen mielessä yhdeksänkymmentäluvun lopun maanpuolustuskoulutuksessa tapahtuneet uudelleenjärjestelyt olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla puolustushallinto suhtautuisi syntyneeseen tilanteeseen. Kumman järjestön kanssa tehtäisiin yhteistyötä vai tehtäisiinkö kummankaan? 

4. Sinibarettiliitto muutti noin viisi vuotta sitten sääntöjään vastaamaan tämän päivän todellisuutta. Ne mahdollistavat  kaikkien rauhaturvaamislainperusteella toimeenpannuissa sotilaallisissa rauhanturvaamistehtävissä palvelleiden henkilöiden liittymisen jäseniksi. Se oli ensimmäinen askel. Seuraava looginen askel, joka tukee edellä tehtyä sääntömuutosta on muuttaa liiton nimi sellaiseksi, ettei se sulje pois mitään rauhanturvapalvelusta suorittanutta ryhmittymää.

5. Baretin väri ei meitä yhdistä – vaan rauhanturvaaminen! On tärkeätä ymmärtää, että ”Sinibaretti”-nimen vaihtaminen ei merkitse baretin käyttöoikeudesta luopumista saati sitten kunniakkaiden saavutusten ja perinteiden poispyyhkimistä. Mutta meillä ei ole varaa sulkea ulkopuolelle toiminnan henkilöitä, joilla on samanlainen rauhanturvaamistausta kuin itsellämme.

Inko Jansson
Puheenjohtaja
Helsingin Sinibaretit ry 

Ohjeita Skopjessa ja Sofiassa lomailua varten

SKOPJE
 

Hotellien hintataso on korkea, ruokailu on halpaa samoin taksit. Minimi taksa taksissa 50  on ränkylää mikä on noin 5 fim. Takseissa on kyllä aina mittari päällä. Sopikaa pidemmästä matkasta AINA hinta erikseen. Keskustasta on 20 dem matka lentokentälle, läyhyparkkiin alle 10 dem,Bulgarian rajalle 90-100 dem.

HOTELLIT

Hinta-laatu -suhteessa paras hotelli on Pancion Centar, huoneita noin 20. Huoneet ovat uusia, aivan kuin Suomessa. Yhden hengen huone 120 dem, dubbeli 140 dem. On aivan keskustassa. Hyvä palvelu.
Osoite: Pansion Centar Blvd. Koco Racin  bb 91000 Skopje, puh. +389 91 120430, +389 91 114844

Hotel Ambasador 
Yhden hengen huone noin 130-140 dem, dubbeli noin 160 dem. Huoneet kuluneita, keskustan tuntumassa, Venäjän suurlähetystön vieressä. Osoite: Pirinska Street 38, puh. + 389 91 121286, 121383

Hotel Continental
Ei keskustassa, kallis ja kuluneet huoneet. Dubbeli noin 270 dem

Macedonian Palace
Maken kallein hotelli, hienot huoneet hinta Dubbeli noin 400-500 dem. Kannattaa ehkä ottaa, jos on oikein valioluokan kissa pelissä. 

Muitakin hotelleja on mutta hinta on noin 100 dem yö ja taso huono. 

YÖELÄMÄ
 

Baareja sekä discoja löytyy paljon esim. keskustastan Grandi ostari, jossa on paljon baareja ja ruokapaikkoja. Kaikkiin pääsee sisää. Beverly Hills on ostari lähellä keskustaa. Siellä on samoin monia paikkoja. Läheskään kaikkiin paikkoihin ei pääse sisään. Menomestoja kyllä on mutta aika vaikea pokata kissoja, lyhyen tuttavuuden perusteella. Ainut paikka missä kannattaa sanoa että on sotilas on huorapaikat, ai että miksikö? No sotilaat kun ovat paikkojen vakio käyttäjiä.
Skopjessa on myös Playboy yökerho, jossa on kuvan kauniita kissoja, kallis paikka drinksit kalliita, naisia ei voi ostaa mukaan. He tanssivat ja vain seurustelevat asiakkaiden kanssa. Kissa jos istuu pöydässä drinksi hänelle maksaa 70 dem:sta ylöspäin.

PITÄKÄÄ ID- KORTTI AINA MUKANA! 
SITÄ NÄYTTÄMÄLLÄ VOITTE SELVITÄ IKÄVYYKSISTÄ
 

SOFIA

Sofia, Bulgarian pääkaupunki,  on miljoona kaupunki. Matka Skopjesta Bussilla kestää noin 6 tuntia. Bussi lähtee Skopjen bussiasemalta kello 7.30 ja 16.00. Illalla on myös yksi vuoro. Hinta 20 dem. Lipun voi myös varata matkatoimistosta, jolloin hinta on 30 dem. Bussi lähtee takaisin Skopjeen 07.30 ja 14.00. Lipputoimisto aukeaa siellä aamulla 7.00. Se sijaitsee bussiaseman yhteydessä. Taksimatka maksaa Skopjesta rajalle 90-100 dem ja rajalta Sofiaan noin 60 dem.

NIKY HOTEL, halpa, keskustassa, vaatimaton alle 10 huonetta. Yhden hengen huone noin 100fim. Huoneisiin voi viedä kissoja joita on itse pokannu discoista tai muualta. Sitten sen yön hinta sama kuin dubbelin. Osoite 16, neofit rilski str.   puh +359 2 952 3058 , +359 2 951 5104

HOTEL INTERNATIONAL  Halpa, Erittäin hyvät huoneet, alle 10 huonetta. Ei ole keskustassa mutta ei ole ongelma taksien hinnat todella halvat. puh +359 2 967 3152, 967 3228, gsm +359 88 320363

HOTEL BALDJIEVA  Keskustassa lähellä Niky hotelli, hyvät huoneet, siistit, hinta dubbeli 450fim 
Osoite 23, Tsar Asen Str  puh. +359 2 987 2914, +359 2 981 1257 

RAVINTOLAT 
Ruoka todella halpaa, samoin Bulgarialaiset oluet 3-5fim.Tässä yksi hyvä ruokapaikka todella laadukas Hotelli Bulgaria toinen kerros.Viekää tähän paikkaan syömään kissa, jos hän on todella laadukas. Tämäkin paikka on meille Suomalaisille halpa

YÖELÄMÄ
Euroopan paras iskumesta. Miehessä vika, jos Sofiasta ei kissaa saa pokattua. Kuvan kauniita, tummia kaunottaria kaupunki täynnä. Naisiin helppo tutustua, Nainen  ei tee koskaan aloitetta.
Baareja, discoja, yökerhoja kaikkea löytyy, halpaa ja kallista. Esim Hotelli Kempinsk baarissa yksi normaali drinkki 10dem. Hotel Sheraton myös kallis paikka. Huomioikaa miten pukeudutte kun menette todella laadukkaisiin ja kalliisiin paikkoihin.

Tässä hyviä mestoja:
DALI , latino mesta, myös ruokapaikka. Jättäkää ne naiset rauhaan, jotka ovat istumassa pöydissä, heillä monilla on miehet matkassa tai kuuluvat johonkin seurueeseen, vaikea havaita kuka on yksin. Menkää pystybaarin puolelle, paikka on tanssilattian toisella puolella, siellä on helppo tutustua naisiin. Miehessä vika jos täällä ei saa treffejä sovittua tai naista matkaansa.
TEQUILA BAR, Iältään nuorempaa porukkaa noin 18-30. Hyvä mesta, kauniita naisia. Helppo sopia treffit seuraavaksi päiväksi. Tästä paikasta voitte siirtyä vaikka Daliin.
BIBLIATEK Yliopistoporukan mesta, helppo tutustua ja jutella naisille. Joinain iltoina ehkä hiljaista. Nämä kolme paikkaa ovat aivan lähellä toisiaan, Dali- Bibliatek n. 200m ja Bibliatek- Tequila n. 200m.
Hotel Sheratonin Capital baari. Kauniita naisia, missi tasoa. 
DISCO ESCAPE Todella iso, monessa kerroksessa. Sinne voit vaikka viedä kissan. Naisia aivan saatanasti. Paikka on Borovets-vuoristossa 75 km Sofiasta. Hotellihuoneita tuhansia, rinteitä paljon. Varmasti talvella hyvä mesta.

MUITA OHJEITA

Typerintä mitä vaalea hiuksinen soturi voi tehdä on että leikkaa kaljuksi tai jenkki tukan. Vaaleus on etu ja hyvä vielä jos on  siniset silmät. Ei kannata mainostaa että on sotilas, sotilaista ei pidetä kuin huora paikoissa. Paras tapa on liikkua yksin. Älä käytä viinaa liikaa, ei saa olla juovuksissa. Naiset eivät ole tottuneet katselemaan juovuksissa olevia miehiä. Pukeudu hyvin ja siististi, täällä ei lippalakki kesäpojat hillu ravintoloissa. Etene sen mukaan minkä kuvan naisesta saat, älä laske yhden kissan varaan. Sovi useita treffejä. Pokaa vain parhaita mitä löytyy.

 OHRID

En olisi uskonut että Makesta löytyy näin kaunis lomapaikka. Ohrid järven toisella puolella on Albania. Matka Skopjesta Ohridiin bussilla noin kolme tuntia. Paikka muistuttaa hyvin paljon etelän lomakohteita. Bussi lähtee Skopjen bussiasemalta muutaman tunnin välein. Muistaakseni noin kello 13 aikoihin lähtee yksi vuoro. Hotelli kannattaa ottaa Ohridin keskustasta, silloin olette sykkeen  sydämessä. Hotellialueelta ei kannata ottaa huonetta, se kun on noin 5 km keskustasta.
Hotellihuone keskustassa esim Palacessa 50 dem yhden hengen huone.
Toinen vaihtoehto on käyttää perhe majoituksia/ hotellia. Hinnat noin 20 dem lärvi. Monet huoneista siistejä ja hyviä. Bussi aseman lähellä on yksi matkatoimisto mistä voitte kysyä hotelleja sekä perhe hotelleja. Matkatoimisto on noin 100 m  bussiasemasta hotelli Palacen suuntaan. Täällä pääsee tutustumaan paljon helpommin paikallisiin kissoihin kuin Skopjessa.
Ei ole hullumpi paikka viettää lomaa täällä jos vaikka vaimo tai vastaava tulee Suomesta lomalle. Hintataso on aivan toista kuin esim Kreikassa. Heinäkuulla ja elokuulla porukkaa on Ohridissa paljon, muuaika hiljaista. Viikon loma jos on, niin varmasti pokaatte kissan täältä.
 

HYVÄÄ LOMAA  ARTO KANGASNIEMI

Kotona ja Kaukana starttaa Pirkanmaalla

Kotona ja Kaukana -projekti on edennyt käytännön toimiin Pirkanmaalla. Yhdistysten Kotona ja Kaukana -vastaavat osallistuivat 4. -  6. 5. 2001 Niinisalossa ja Merikarvialla järjestettyyn tukiryhmien vetäjäkoulutukseen, jonka  saldona syntyy nyt Pirkanmaallekin ensimmäinen versio toimintasuunnitelmasta. 

 Kyseessähän on parisen vuotta sitten aloitettu projekti, jonka tavoitteena on yhdessä puolustushallinnon kanssa tukea rauhanturvaajia ja heidän perheitään/omaisiaan/läheisiään ennen palveluksen alkua, sen aikana ja sen jälkeen.  Puolustushallinto keskittyy tässä työssä viranomaistehtäviin, Pirkanmaan Sinibaretit ns. vertaisryhmänä keskittyy ensisijaisesti "kaverillisen" tuen tarjoamiseen.

Pirkanmaalaisia rauhanturvaveteraaneja kootaan parhaillaan Kotona ja Kaukana -pooliin (kiinnostuneet ottakaapa yhteyttä allekirjoittaneeseen).  Tarkoitus on, että alustava tukivalmius olisi saavutettu elokuuhun mennessä, jolloin toiminnasta infotaan  Niinisalon rotaatiokoulutuksessa. YK:n päivänä projektista on isommalti juttua alueellisissa valtalehdissä.

Pirkanmaan Sinibarettien tarjoama tuki  tarkoittaa  alkuvaiheessa käytännössä sitä, että:

1. Meillä Pirkanmaalla olisi valmius olla avuksi, jos rauhanturvaaja tai hänen lähiomaisensa pyytää apua aivan missä tahansa asiassa. Me kuuntelemme ja tarvittaessa opastamme hänet hakemaan  ammattiapua: terveyskeskus, sosiaalitoimi, A-klinikka, mielenterveystoimisto, työvoimatoimisto jne.

2. Saisimme suhteellisen nopean toiminnan talkooporukan liikkeelle, jos missiossa olevan perheessä tarvitaan ihan mitä tahansa käytännön apua, kuten lumen lapiointia katolta,  jäätyneiden putkien sulatusta tai vaikkapa lasten tilapäistä hoitoa.

3. Saattaisimme missiossa olevien perheet pitämään yhteyttä toisiinsa.  
 

Kussakin tilanteessa käyttäisimme ensisijaisesti hyväksi omaa kokemustamme rauhanturvaajana. Eteen voi tulla esimerkiksi huolestuneen omaisen rauhoitteleminen, jos hän kuulee tiedotusvälineistä kähinöistä - ei välttämättä lähelläkään suomalaisten toimialuetta. 
Edelleen voisimme muistuttaa, että rauhanturvaamistehtävään usein liittyvät erossa olemisen ja järkytyksen aiheuttamat tunnereaktiot ovat normaaleja ihmisen psyykkeeseen kuuluvia ilmiöitä.

Tukeminen lähtee siis pienistä käytännönläheisistä asioista. Tarkoituksena ei ole olla kallonkutistaja tai kädestäpitäjä, vaan oma itsensä,  käivärä, joka mahdollisesti itsekin on ollut vastaavassa tilanteessa. Jokainen Kotona ja Kaukana -tukiryhmäläinen saa  opastuksen tehtäväänsä. Jatkossa on tarkoitus järjestää erilaisia, tarpeen mukaan räätälöityjä koulutussessioita.

Olet tervetullut mukaan!

Kari Vilkko, 
Kotona ja Kaukana -vastaava
Pirkanmaan Sinibaretit r.y
040 760 2620
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Matkakertomus

Ajankohta: 21.8. – 27.8.2001
Reitti: Hki – Hanko – Rostock – Innsbruck – Bari – Igoumenitsa – Thessaloniki - Skopje
Auto: VW Passat TDI
Matkustajat: Joona & Minna Saarinen

 Tiistai 21.8.

Aamulla huoltolento 6:30 Helsingissä. Pikainen käynti kotona ja saman tien autoa hakemaan Herttoniemen VV-autosta. Auto oli valmiina odottamassa ja luovutus kesti vain noin 15 min. Samaan aikaan autojaan oli hakemassa Harjun Pekka ja Hekkalan Antti, joiden kanssa ajeltiinkin osan matkaa aina Pohjois-Italiaan asti. 

Sitten kotiin pakkaamaan tavarat ja laittamaan vielä pexin alesta ostettu mankka paikoilleen. Noin kello 14:00 startattiin kohti Hankoa ja otettiin vielä keskustasta anoppi ja appiukko kyytiin. Matka Hankoon sujuikin nukkuessa appiukon pyöritellessä rattia. Tie Hankoon on aika pientä ja tietöitäkin oli, joten aikaa kannattaa varata hieman reilummin. Tasan kello 16:00 oltiin Hangon satamassa, jossa olikin jo aika liuta faittereita ihmettelemässä. Satamatoimiston ohi Super Fastin kopille, jossa liput näytetään ja sitten tullirakennukseen leimoja hakemaan. Leimat tuli kivuttomasti, eikä siinä paljoa kyselty turhia - passiin ei leimaa saa! Sitten auto jonoon ja vajaa tunti odottelua. 17:00 ajettiin laivaan, johon autot lastattiin tosi väljästi.

Laiva oli todella siisti ja uudenkarhea, mutta aika pieni. Toista tuntia odoteltiin ja ihmeteltiin ennen kuin ensimmäiset kuppilat aukesivat ja mentiinkin sitten ála carteen syömään: alkupala, pääruoka ja jälkiruoka + viinilasit kahdelle 360 mk. Sitten väsyneinä nukkumaan… 

HUOM!
· Laivalle kannattaa varata mukaan pientä purtavaa ja juotavaa!!!
· Laivalla valuuttana saksanmarkka, mutta Visa ja MasterCard kelpasivat hyvin.
· Kellot siirrettiin laivalla saksan aikaan eli tunnin taaksepäin 
 

Keskiviikko 22.08.

Herätys kello 7 ja aamupalaa tarjolla seisovassa pöydässä klo 8-10, 17 DEM / nenä. Aamupalan jälkeen pienet torkut ja iltapäivällä lounas buffet –ravintolasta 62 DEM / 2 henkeä. Lounas oli runsas ja hyvä. Saavuttiin Rostockiin paikallista aikaa klo 15:00. Satamassa lyhyt priiffaus Hekkalan ja Harjun kanssa. Opasteet kohti Berliiniä olivat erittäin selkeät ja heti sataman jälkeen alkoikin moottoritie. Ensimmäisenä päivänä ajeltiin noin 600 km. Pidettiin yksi kahvitauko huoltoasemalla, kahvit ja sämpylä 14 DEM. Matkan varrella oli ajoittain tietöitä, jotka hidastivat matkaa. Ajonopeus 130 –140 km/h, kovempaakin menivät uloimmalla kaistalla. Peiliehin kannattaa katella vähän väliä!

Majoitus löytyi n.10 km Bayruthista. Rampista moottoritien oikealle puolelle RastParkin pihaan ja majoitus löytyy sänkyviittoja seuraten vasemmalla puolella tietä (huoltoaseman takaa tien ali). Kahden hengen huone aamupalalla 149 DEM / 2 henkeä ja 98 DEM / yhden hengen huone. Parkkipaikka hyvä, autotallipaikka 10 DEM. Hotelli oli tosi rauhallinen ja uusi, ei kuulunut liikenteen melua. Varustukseen kuului TV, suihku ja minibaari.

Torstai 23.08.

Aamupala oli hyvä ja runsas. 15 DEM:in edestä sai kerätä aamupalaa ja loput ottaa mukaan. Lähdettiin ajamaan 9:00 ja liikenne oli eiliseen tapaan sujuvaa. Moottoritien varressa pidettiin yksi kahvitauko. Saksan ja Itävallan rajalla oli ensimmäinen tietulli, 15 DEM 10 päivää eli ihan nimellinen maksu. Innsbruckissa laitettiin autot parkkiin ja pakkauduttiin yhteen autoon ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Löydettiin kabini-hissi, jolla pääsi n. 2600 metriin, maisemat oli upeat – kannattaa ehdottomasti käydä!! Retken jälkeen syötiin ”vuoristoravintolassa”, ruoka oli halpaa 43 DEM / 2 henkeä ja annokset valtavat. Kortit postiin. 

Maittavan aterian jälkeen lähdimme kohti Italiaa, tietulli Brenenin solassa. Ajokilometrejä kertyi 741 km. Yövyttiin Modenassa (campadigalliano), Hotelli näkyy teollisuusalueella tien vasemmalla puolella. Aja hieman ohi ja rampista oikealle ja tien yli. Oltiin perillä vasta klo 23. Kahden hengen huone maksoi 190 000 liiraa eli 98 euroa (tingi), runsas aamupala sisältyi hintaan. Veronassa käytiin matkalla seikkailemassa, mutta löydettiin vain yksi hotelli joka oli sikakallis. Tietulleihin meni Veronassa 16000 liiraa ja 7500 liiraa Modenassa. Tietullit maksettiin aina ennen kuin pääsi kaupunkiin.

HUOM! 
· Itävallassa valuuttana kävi sekä DEM että shillinki
· Tietullit voi maksaa korteilla kunhan valitsee ”itsepalvelukaistan”
· Jos mahdollista niin kannattaa viettää yö Gardajärvellä, joka on aivan
matkan varrella!!

Perjantai 24.08.

Aamiainen oli aivan mahtava, lähdettiin matkaan 9.30. Tietullista saatiin taas tiketti Modenassa. Liikenne oli suht rauhallista, ajonopeus koko matkan noin 130 km/h. Pescarassa käytiin seikkailulla, syötiin pitsat 33 000 liiraa, oli hyvää. Seikkailtiin puoli tuntia ennen kuin löydettiin takaisin moottoriteille - opasteet huonot. Barissa oltiin illalla 18.30. Tietulleja meni yhteensä 55 000 liiraa. Liikenne ennakko-odotuksista poiketen varsin sujuvaa.

Hotelli Villa Romanazzi (Mercuri Hotels), tosi hyvät opasteet kaupungin laidalta. Hinta oli 180 000 liiraa tingittynä (normaalisti yli 300 000). Helppo löytää ja tosi siisti hotelli. Hyvä vartioitu autopaikka. (uima-allas, kuntosali, nettiyhteys, iso puistomainen piha).

HUOM! 
· Siesta 11.30-15.30, kaikki kaupat ja ravintolat kiinni ja illalla 20.00 jälkeen kaupat kiinni. 

Lauantai 25.08.

Aamupala oli taas kerran loistava, joskin kovin makeapainotteista. Käytiin internetissä lukemassa uutisia ja altaalla polskimassa. Huoneen luovutus kello 12. Ajettiin auto satamaan parkkiin, 1000 liiraa päivä vartioidussa parkissa. Supailtiin kaupaungilla ja käytiin luonaalla syömässä frutti di mare pastaa, pitsaa ei tarjoiltu päivällä!?! Lähes kaikki ravintolat ja kaupat oli siestan ajan kiinni. Tankattiin auto paikallisella asemalla, löpö suomihinnoissa. Laivaan päästiin kello 17.00, kuljettaja pääsi autokannelle, mutta matkustajat ei. Autot ajettiin aika tiiviisti, kreikankielisen opastuksen siivittämänä. Otettiin hytti kahdelle hengelle pienen säätämisen jälkeen. Laiva oli todella täynnä, eikä käytävillä voinut nukkua.

Huom! 
· Liput vaihdettava satamarakennuksessa (lasinen) 
· Autoon saa lapun ”Igoumentisa” tai ”Patras”, joka kiinnitetään taustapeiliin
· Laivalla valuuttana Kreikan Dragma ja kellot kreikan aikaan (suomen aika)
· Luottokortit ei kelvannu ainakaan pystypaarissa

Sunnuntai 26.8.

Herätys aamulla 05:00, kun paikallinen käivärä tuli tekemään ”tupatarkastuksen”. Syötiin aamupalaksi pystybaarista täytetyt patongit ja 06:00 autokannelle. Laiva oli satamassa tasan 06:30 ja silloin oli vielä pimeää. Muitten perässä kaupungista ulos ja heti serpentiineille. Ekat 100 km keskinopeus noin 50 km/h ja jatkuvasti rekkoja edessä. Tiet hyvässä asfaltissa, mutta mutkissa ei meinaa ratti kääntyä tarpeeksi!! Sateella varmasti todella liukasta!?! Ennen Larissaa ei juurikaan huoltoasemia eikä varteenotettavia taukopaikkoja. 
 

Larissasta piti alkaa moottoritie ja tietullinkin perivät, mutta moottoritietä ei pahemmin näkynyt – tekeillä vasta. Kannattanee ajella ”yläkautta”, Ioniasta pohjoiseen . Ennen Thessaa tankattiin ja otettiin rahnaa visamaatista. Huoltoasemalla oli myös autonpesupaikka, jossa olisi pitänyt pestä enimmät liat pois!!! Thessassa syötiin Mäkkärissä, 20mk Big Mac –ateria. Sitten lentokentän kautta koukaten läheiseen Iris hotelliin ja Minnalle sieltä huone. Siisti hotelli aivan kentän vieressä ja hinta 18000 dragmaa, ei aamupalaa ja taksi kentälle 900 dragmaa. Haikea ero ja lähdin ajelemaan kohti rajaa…

Tie rajalle E75 oli merkattu aika pienellä viitalla ja varmistin asian vielä pysäyttämällä poliisipartion. Neuvoivat ystävällisesti vaikka eivät englantia ymmärtäneetkään. Rajalla olin kuuden maissa ja leimat tuli papereihin kohtuu kivuttomasti, tullimies tosin kohtuullisen kypsän oloinen. Sitten pieni pätkä Maken puolen rajalle desinfiointi altaan kautta (maksaa jotain, mutta puhuin puhelimessa ja viitoin kauheasti niin ei tarttenu maksaa). Käivärä katsoi kopissa passin ja greencardin, asiaa edisti kun näytin ID-kortin. Sitten oltiinkin Makeissa. 

Kerkesin ajaa noin 30 km, kun huomasin ettei väliaikaisrekisteriotteessa ollutkaan leimaa – PERKELE! Ei kun ympäri ja takas rajalle, onneksi maken puolen tullityttönen puhui hieman lontoota ja päästi käymään kreikan puolen tullissa. Kreikan tullin kaveri oli tosi ilonen kun selitin, että tähän yhteen papruun pitäs vielä saada leima. Leima kuitenkin tuli ja matka jatkui taas. Lisää propsia oli tiedossa, kun ajoin yhdessä tunnelissa tutkaan. Poliisit viittoivat tien viereen ja pyysivät ensimmäisenä passin, jonka vievät autoonsa. Siten ulos autosta ja näyttivät mittarista, että 89 km/h tuli ajettua 60 alueella. Rahaahan mulla ei ollut kun 10 taalaa, joka ei tietenkään kelvannut, vaan vaativat 1500 paikallista. Selittivät että pitää ajaa läheiseen kylään vaihtamaan rahaa ja sitten saa passin takaisin. No siinä sitten yritin selittää ettei ole rahaa mitä vaihtaa ja tarjosin 10 taalaa ja selitin että olen Unto Nurmisen leivissä ja tarjosin ID-korttia... Noin puoli tuntia juteltiin mukavia ja sitten ne vaan iski passin käteen ja JALLA JALLA!!! Vitutuskäyrä oli jo aika korkealla… 

Loppumatkan ajelinkin aika rauhallisesti ja Skopjessa olin noin 20:00. Matkalla vielä 3 tietullia, jossa ekassa kelpasi taalat, toisesta pääsin ID-kortilla läpi ja kolmannessa jouduin maksaan puolet pyydetystä. Parkki löytyi helposti: ekasta Skopjen liittymästä oikealle ja sitten suoraan kaupungin läpi. Parkki löytyy noin 7 km kaupungin ulkopuolelta teollisuusalueelta, volvon servisen takaa. Paikallinen käivärä oli parkkipaikan portilla vartiossa ja päästi sisään mitään kyselemättä. Sitten taksilla keskustaan motelliin, jossa muut jo olivatkin. Taksi maksoi 300 paikallista ja motelli yö 150mk per nenä. Matkaa kertyi 780 km ja mittariin kertyi kaikkiaan 3122 km. Yöllä herättiin vielä pommiin, joka räjähti esikaupunkialueella. 

HUOM!

· Kannattanee vaihtaa rajalla hieman maken paikallisia
· Noudata nopeusrajoituksia!!! 
· Skopjessa ei kannata paljoa pysähdellä liikennevalossa vaan ”ottaa ennakkoa”, sillä pikkupojat ovat tosi hanakoita pesemään tuulilasit ja maksusta tieten! 

Maanantai 27.8.

Herätys 04:30 ja taksilla läyhyparkkiin, motellista saatiin mukaan dokibägit. Parkissa oli porukkaa yöpynyt aika lailla ja käiväröitä alkoikin kömpiä pikkuhiljaa huurteisista autoistaan. Kaikki olivat selvinneet perille ilman auto/henkilövahinkoja – itse taisin säätää eniten!?! 06:00 saapui hakijat NSE:stä, jonne mentiin odottelemaan lentoa kotiin. Käytiin vielä syömässä tanskalaisten ruokalassa ja ostoksilla pexissä. Kone lähti noin 18:00 kohti Hesaa. 

Yhteenveto

Matka sujui kaikesta huolimatta ihan vitosella! Maltti kannattaa pitää matkassa ja noudattaa nopeusrajoituksia. Huippunopeuden voi tarkastaa vaikkapa auton ohjekirjasta. Opasteet ovat koko matkan niin hyviä, ettei juurikaan karttaa tarvitse. Rahaa reissuun saa uppoamaan ihan mukavasti, mutta yöpaikoissa tuskin kannataa tinkiä – hyvästä ja turvallisesta autopaikasta kannattaa hieman maksaa! Parhaat fiilikset jäi kyllä Itävällasta ja Inssbruckista, jonne kyllä täytyy palata hieman paremmalla ajalla...