Afganistanin sotaa on kuvattu jo monessa eri mediassa, mutta kaikissa pohjoismainen perspektiivi on jäänyt vähälle huomiolle. Nyt ilmestynyt sotareportteri ja kirjailija Johanne Hildebrandtin Krigare – Soturit – onkin ensimmäinen kirjallinen teos, joka tarkastelee lähemmin suomalais-ruotsalaisen yksikön toimintaa Pohjois-Afganistanissa. Kirja on kirjoitettu selvään tarpeeseen: niin sotilaiden omaisilla, poliitikoilla kuin suurella yleisölläkin on selvästi ollut puutteelliset mahdollisuudet muodostaa todellisuutta vastaava käsitys Afganistanin operaatiosta.

 

Tämän todellisen tiedon tarpeen ovat tunteneet ennen kaikkea Afganistanissa palvelleet sotilaat. Sen vuoksi kirjan kirjoittaminen oli ylipäätänsä mahdollista. Rotaation kuvaaminen yksilötasolla olisikin ollut yksinkertaisesti mahdotonta ilman sotilaiden hyväksyntää. Kirjailija oli ensimmäinen ”upotettu” journalisti ruotsalaisessa FS19-kontingentissa, joka palveli vuoden 2010 toukokuusta marraskuuhun.

Vaikka kirja keskittyykin ruotsalaisten toimintaan, ovat teoksen kuvaamat maisemat pääosin tuttuja myös suomalaisille: FS19 otti haltuunsa Ali Zayin kukkulan, jossa suomalaisia sotilaita ja tukikohdan saunaa vastaan hyökättiin kranaatinheittimellä: ”The bastard hit the sauna, and one man is wounded.” Osittain teos kertoo myös ruotsalaisista afgaaniarmeijan mentoreista, jotka kamppailevat eloonjäämisestään suomalais-ruotsalaisen vastuualueen koillisreunassa. Pahimmillaan kymmenet viholliset ovat vain kolmen metrin päässä mentoreista. Tulitaistelu käy kuumana käsikranaattien ja singon ammusten räjähdellessä ympärillä ja vain nopeasti laskeutuva hämärä ja pimeänäkölaitteet pelastavat ruotsalaisten hengen. Elävien taistelukuvausten jälkeen ei ole vaikea ymmärtää, miksi Suomessa ei ole tähän asti ollut suurta innostusta osallistua vastaavanlaiseen toimintaan. Osa kuvatuista tehtävistä on siis täsmälleen samoja, joita myös suomalaiset sotilaat ovat tehneet, mutta samalla kirja tarjoaa laajemman näkökulman raottamalla verhoa myös etulinjan mentoreiden toimintaan.

Keskittyminen taktiseen ruohonjuuritasoon on sekä kirjan vahvuus että heikkous. Monet kirjan huomioista, esimerkiksi esikunnan ja operatiivisten joukkojen välinen kuilu, ovat epäilemättä peruskauraa useimmissa operaatioissa (ja sodankäynnissä yleensä). Tämä tekee kirjasta realistisen, mikä lisää lukukokemuksen mielenkiintoisuutta. Myös tieto siitä, että useat kirjassa kuvatut sotilaat ovat tunnistaneet itsensä ja osallistuivat ilomielin kirjan julkaisutilaisuuteen Tukholmassa, on tärkeä meriitti. Juuri näiden, pääasiassa nuorten miesten ja naisten, Afganistanin arjen ilot ja surut, niin huolenaiheet kuin turhautumisetkin, ovat kirjan tärkeintä antia. Kirja kulminoituu lopulta yhden sotilaan kaatumiseen, mikä muuttaa loppukirjan tunnelman.

Kuvaus taktisesta tasosta vahvistaa myös kuvaa Afganistanin sodan strategiattomuudesta: asioita tapahtuu, mutta koska esimerkiksi operaatioihin johtaneita syitä ei juuri analysoida, ei ole aivan varmaa, miksi tapahtuu. Olisikin mielenkiintoista lukea esikunnan versio samasta rotaatiosta. Silti kirja on erittäin suositeltava kaikille Afganistanista kiinnostuneille. Samalla voi myös toivoa ja kannustaa, että joku maassa palvellut suomalainen kirjoittaisi tulevaisuudessa vastaavanlaisen teoksen myös puhtaasti kotimaisesta perspektiivistä.

Kirjoittaja on tutkimusassistenttina Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulussa