Se jakaa mielipiteitä lähinnä tunteiden ja tosiasioiden välillä.
Sotahistoria on jo moneen kertaan osoittanut, ettei Lähi-Idässä tehdyillä rauhanturvaamisratkaisuilla ole saavutettu pysyvästi yhtään mitään. Saavutusten vähäpätöisyyttä kuvaa muun muassa se, että ÚNIFIL on elossa vieläkin – toisin sanoen liian vähäisten onnistumisten jälkeen alueella pööpöillään edelleen!
On hienoa todeta herra Helteen tapaisten rauhanturvaajien ymmärtävän nykyaikaisten kriisinhallintaperusteiden soveltamisen merkityksen Lähi-Idän tilanteen kehittämisessä. Kuten olemme jo nähneet, ensisijaisesti paikallisten siviilien tai infrastruktuurin tukemiseen - ja pahimmassa tapauksessa mielistelyyn – tähtäävät toimenpiteet eivät johda haluttuun lopputulokseen. Niillä voidaan saada ”kunnioitusta” ja sivutuotteena ehkä itselle hyvää joulumieltä. Joissakin piireissä tämänlaatuiset toimenpiteet nähtäisiin varmaankin tervetulleena historian toistumisena ”onnistumisista” ja operaatiotavoitteiden saavuttamisesta… Toistan pääkysymyksen… miksi siellä ollaan edelleen?
Herra Helteen mainitsemat nykyaikaiset suuntalinjat edustavat UNIFIL- operaation johtoa ja sen päämäärää tukevaa ajattelua - eivät esimerkiksi jonkun maan kansallisia etuja, joiksi yksittäinen rauhanturvaaja helposti tulkitsee esimerkiksi suomalaisten arvostuksen näennäisen paranemisen toisen osapuolen silmissä. Ainoastaan operaation johtoa tukemalla pysytään varmalla maaperällä sortumatta kumpaakaan osapuolta yksipuolisesti tukevaan toimintaan. Miksi muuten libanonilaiset voivottelivat suomalaisten lähtiessä edellisen kerran alueelta – olivatko paikalliset tulleet riippuvaisiksi muun muassa suomalaisesta sairaanhoitojärjestelmästä??? Nykyaikaisessa paikallishallintoa tukevassa operaatiossa ei synnytetä minkäänlaisia riippuvuussuhteita eikä tätä kautta minkäänlaisia ikuisuusprojekteja (vrt. UNIFIL ”jo kolmatta vuosikymmenettä”).
Ne, jotka olivat aikanaan kunnostamassa teitä kirjoittajan mainitsemalla periaatteella ”nimenomaan siviilien käyttöön” ovat osasyyllisiä siihen, että nyt joudutaan paikkaamaan aikaisemmin tehtyjä jopa karmaisevia virheitä.
Toivotan menestystä herra Helteen komppanialle oikein valituista suuntalinjoista!
Luulen, että tämä joukko pääsee paljon parempiin tuloksiin kuin edelliset rauhanturvaajat, joita paikalliset yleensä kyykyttivät mennen tullen ja palatessa.
Tuetaan mieluummin uusien ratkaisujen hakemista silloin, kun vanhoista voidaan todeta etteivät keksinnöt silloin ennen johtaneet mihinkään. Eikö vain?

-Suivaantuneena rauhanturvaajiemme puolesta Sparehead-