- Tietoja
- Julkaistu: 23.01.2007
-
Kirjoittanut Käivärä
-
Kategoria: NarinaNurkka
"Tukholman syndrooma"?
Nyt ei muuta kuin internetin ihmeelliseen maailmaan
tutkailemaan mitä tuo tarkoittaa, ei oikein voi käyttää tässä tapauksessa.
Kosovossa ei pikkuposet olleet sulkeutuneita vaan hyvinkin avoimia. Niissä oli
aina kiva vierailla ja usein noilla kävikin vaikkapa Villen porukkaa. Meno oli rentoa, niin pikkuposella kuin
Villessäkin - molemmilla palvelleena jäi tuo kuva. Libanonissa oli tervettä
nokittelua Valan ja Panun jätkien kesken. Kummatkin nokittelivat Reconin ja
pulliksen porukalle, mutta aina oli kiva vierailla Valan alueiden poseilla. Koskaan
ei häädetty pois, ruokaakin sai ja oluetkin tarjottiin, jos pystyi ottamaan :)
Huollon
tarpeellisuuden varmasti jokainen ymmärtää. Libanonissa ei varmaankaan kukaan ollut
kateellinen niille kavereille, jotka tuon parissa pakersivat. Kosovossa ei aivan samassa mittakaavassa jätkillä
ollut töitä - pitkälti perushuolto oli ulkoistettu.
Pahimmat kuppikunnat niin Libanonissa kuin Kosovossa oli
pääposeilla eli pulliksella ja Villessä. Molemmista paikoista löytyi kavereita, jotka
eivät juurikaan mission aikana edes poistuneet poseiltaan. Oma "saunakunta"
oli elämän tärkein asia.
Luoteja on hessut varmasti ostaneet käiväröiden rahoilla
samoin kuin Israelin valtio. Tuo on aika turhaa jeesustelua ja kaiken lisäksi
jotkut ovat tuoneet reissulta autonkin - ja saaneet vielä rahaakin säästöön,
eli ei kaikkien rahoilla ole varustettu osapuolia ;)
Kuinka turha tuo Unifil 1 oli, on sitten huomattavasti
vaikeampi asia. Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Libanon joutui kylmän sodan
aikaina suurvaltojen pelinappulaksi ja yhden tutkielman mukaan Israelin
sotaretkille oli niinkin yksinkertainen syy kuin raha. Beirutin satama tuotti
enemmän kuin Haifan. Hezbollahiakaan tuskin olisi olemassa ilman suurvaltojen
nokittelua. Jos joku on palvellut Libanonissa tai Kosovossa, josta on jäänyt
noin synkkä mieli ja tuntien ettei ole tehnyt mitään, niin silloin pitää katsoa
peiliin.
