Viime vuodet ovat olleet melkoista myllerrystä rauhanturvaaja/kriisinhallintasektorilla. Tämä koskee niin operaatioita, organisaatioita kuin yksittäisen rauhanturvaajan työtä.

Vilkaistaan ajassa taaksepäin. Vanhoina aikoina hommat eteni vuodesta toiseen melko vakaalla kaavalla. Niinisalo kutsui muutaman kerran porukkaa koulutus- ja valintatilaisuuteen ja lähetti heidän YK:n rauhanturvaoperaatioon.  Suurin osa taisi olla vuoden alhaalla ja saapui Suomeen verovapaalla autolla. Keikan jälkeen yhteydenpito palveluskavereihin oli kiinni siitä oliko porukassa niitä aktiivisia, jotka jaksoivat järjestää tapaamisia. Sitten oli henkilökohtainen yhteydenpito joihinkin puhelimitse.

Sitten tuli 90-luku ja NATO-johtoiset rauhanturvaoperaatiot ja Internet.  Balkanin niemimaan myllerryksiä taltuttamaan lähetettiin aluksi YK:n rauhanturvaajia ja kun homma ei enää toiminut, niin NATO otti hommat hoidettavakseen. Suomalaisetkin halusivat mukaan operaatioihin, joten sinibaretit vaihtuivat eri värisiin päähineisiin ja  työnkuvakin muuttui erilaiseksi.  90-luvulla yleistyi kännykät ja varsinkin tekstiviestit, helpottivat yhteydenpitoa vanhoihin palveluskavereihin. 90-luvun puolivälin jälkeen alkoi kotitalouksissa yleistyä tietokoneet ja niihin hankittiin modeemit, joilla päästiin ihmettelemään systeemiä nimeltä Internet. Internetiin alkoi ilmestyä ensimmäisiä rauhanturva-aiheisia sivustoja, joista aktiivisempina Tampereella keksitty Hölkkäri On Web. Itsekin sain liittyä Hölkkärin työskentelyyn ja alussa homma oli tosi innostunutta, julkaistiin pääasiassa uutisia. Myöhemmin saatiin sivustolle toimimaan keskustelufoorumi, jossa jokainen yksittäinen henkilö pystyi seuraamaan eri keskusteluaiheita, osallistumaan keskusteluihin ja etsimään palveluskavereita.  Tässä vaiheessa käytiin keskustelua myös barettien värien eroista eli ollaanko enää kaikki yhtä samaa rauhanturvaperhettä.  Itse olin sitä mieltä että ollaan ja niin oli myös suurin osa ja 2000- luvulle tultaessa jopa suurin osa alan yhdistyksistä muuttivat nimensä sinibareteista rauhanturvaajiksi.

Tuli vuosi 2001 ja 11/9 ja jenkit aloitti terrorisminvastaisen sodan ja hyökkäsi Irakiin ja Afganistaniin. Suomikin liittyi Afganistanin ISAF-operaatioon, joka suomalaisten osalta taisi käynnistyä perinteisenä CIMIC-operaationa.  Työskentely olosuhteet alueella taisi olla alku vuosina melko rauhalliset, mutta vähitellen kuviot on muuttunut ja ensimmäisen kerran suomalaiset on konfliktin osapuoli, eikä osapuolien välillä. Suomalaiset taitaa suorittaa nykyisin taistelutehtäviä, eivätkä hillitä tapahtumia. 2000- luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana internet alkoi olemaan osana normaalia päiväarkea suurimmalle osalle porukkaa. Puolustusvoimatkin paransi vuosin varrella omaa tiedotustaan internetissä, tosin myös rajoitti rauhanturvaajien internetin käyttöä, joka olikin järkevää, rauhanturvaajien ja heidän lähiomaisten turvallisuuden  takaamiseksi.  Tässä vaiheessa alkoi olla rauhanturvaajilla hyvin erilaiset keikat, riippuen missä operaatiossa oli ollut ja lisää oli tulossa kun 2010 päätettiin lähettää laiva merirosvoja jahtaamaan Afrikan kulmille. 2000-luvun loppupuolella alkoi toimimaan  myös  sosiaalinen media nimeltä Facebook joka näyttää hyydyttäneen aikaisemmin mainitut keskustelufoorumit.

Nytpä kaivan esiin kristallipallon ja yritän katsoa tulevaisuuteen.  Suomalaisia tullaan lähettämään jatkossakin rauhoittamaan maailman kriisipesäkkeitä, mutta tehtävät ja mandaatit voi olla hyvinkin erilaisia. Ilmavoimatkin varmaan osallistuu johonkin operaatioon,  niin sitten saadaan porukkaan ihan uudenlaisia sinibaretteja.  Vaikea enää kuitenkaan puhua että ollaan samaa porukkaa vaan eiköhän porukka jakaudu sen mukaan missä on ollut ja missä tehtävissä.  Rauhanturvaajaliitto ja sen alaiset yhdistykset yrittävät varmaan pitää porukan siipiensä alla, mutta veikkaan ettei se tule onnistumaan.  Facebook tai tulevaisuudessa joku vastaava systeemi tulee olemaan se paikka jossa eri porukat kasaa omia virtuaalisia tapaamispaikkoja. Kooltaan ne voi olla isoja usean operaation porukan kokoontumispaikkoja, tai sitten jonkun pienen porukan kulmauksia. Perinteiset yhdistykset tulevat kuihtumaan, mutta jos niistä löytyy idearikasta ja aktiivista porukkaa niin tällöin ne tulevat pärjäämään.  Mielenkiintoista nähdä mihin muotoon rauhanturvakuviot muuntuu lähivuosina ja tuskin ne muutokset siihenkään loppuu.  Tällainen tavallinen tallaaja ei voi muuta kuin katsella uteliaana ympärilleen ja ehkäpä välillä osallistua joihin projekteihin.