Tämänkertainen Hölkkärin pääkirjoitus herätti muutamia ajatuksia. Olin aikaisemmin vahvasti sitä mieltä että ns. "barettiveljeys" (sis. barettiveljet ja sisaret rt-baretin väristä riippumatta) yhdistää ja että entiset ja nykyiset "faitterit" puhaltavat yhteen hiileen periaatteella "kaveria ei jätetä". Nykyään ei asia vaan enää ole niin.. valitettavasti. Eri missiolla, tai edes samallakaan, olleilla ei enää paljon muuta yhteistä puhuttavaa ole  kuin että "hei". Ei edes siellä saunan lauteilla.
Ja sekin on tullut työasioissa monta kertaa nähtyä että "barettiveljen / siskon" sanaan ei voi enää luottaa siinä mielessä että hän olisi millään tavalla lojaali tai edes että kokisi että rt-missiossa palvelleet ovat vähän niinkuin "isoa perhettä" tai muuta vastaavaa..
Ennen puhuttiin ns. "leipäpapeista", ehkä samalla tavalla on käymässä rauhanturvaajille, taloudelliset asiat koetaan tärkeämmiksi kuin vanhat kunnon jalot periaatteet ym. Miten te muut foorumin lukijat asian olette kokeneet? Heittäkää kommentteja kehiin..