Minä mietin tässä vain, että kun kuuluu usein narinaa kotirintamalla ja valitusta vaikeuksista ja kaikesta rististä niskan päällä kun puoliso on poissa ja itse niiden kakrujen kanssa kotona ja hommaa on niin helkutisti, että miten te ehditte päiviä laskemaan ja nurisemaan, kun meikäläisellä ei aina ehdi edes ikävä olla ja silloin kun on aikaa hengähtää, niin uni tulee silmään ja vedän unta palloon onnellisena aamuun asti -odottaen seuraavaa rakkauskirjettä, iloista puhelinsoittoa, lahjuspaketteja, suklaaylläreitä jne. Jos tyypillä on aikaa shoppailla vaimo verottaja saa taatusti osansa. Jos tyypillä on aikaa vetelehtiä, vaimo verottaja saa varmasti kirjeensä. Jos tyypillä on kiire eikä mitään kuulu niin taatusti on vaimo verottajallakin. Jos kiire on kaikilla jakakaa vuorolappuja -jokaisella, myös vaimoraukalla, on oikeus toteuttaa unelmansa, mutta onko rohkeutta muuta kuin ruikutukseen? Riittävätkö uskallus ja rahkeet muuhun? Jokainen on oman onnensa seppä.

Kun arki saapuu
muista aina
ei onnea rakenneta
sunnuntaina.

Turvallisemman maailman puolesta ja oikeuksistaan ylpeänä

Liisa Ihmemaasta