No joo. Minä ainakin ymmärrän, kun vaimo on parasta aikaa turvaamassa. Totta kai päiviä lasketaan ja ikävä on kova, mutta minulle on ainakin itsestään selvää, että jos turvaamaan lähtö on unelma, niin tietysti se toteutetaan. Vuosi on ihmisen elämässä sen verran lyhyt aika että sen kestää kyllä kun palkintona on vielä ainutlaatuisen kokemuksen tuomat muistot.
Nyt kannattaa miettiä itselle jokin sellainen juttu minkä haluaisi joskus tulevaisuudessa toteuttaa. Ei ainakaan pääse puoliso kitisemään, että ei käy kun voi vedota siihen että "kun säkin olit sielä rauhaa turvaamassa" :)
Terveisin Kersantti Karoliinan äijä
