Eipähän sille tänään aamutuimaan mitään mahtanut, että kyyneleet valu pitkin poskia kun töihin ajelin.. ja miksikö..noh hah , radio Nova soitti Marxin Richardin klassikon I will be right here, waiting for you ja siihenhän mie sitte repesin ..hiemanko on tunteet ajelleet viime päivät vuoristoradassa ja eiköhän tämä jatkune vielä lauantaihin asti...

tosin tuossa tsipaleessa on niiin sieluun porautuvat sanat että kai se alitajunta nyt sitten rekkas, et kohta se on käsillä.. lentokentälle saattaminen, odottamaan jääminen ja toisen lähteminen.. Ei se yksinäisyys satuta(vielä tässä vaiheessa), eikä se yksin arjesta selviäminen pelota..vihaan vaan yli kaiken sitä hetkeä kun pitää päästää irti  .. katsoa lentokoneeseen nouseminen..koneen katoaminen pilveen.. silloin pistää sydämeen ja vedet kiertää silmissä..
Onneks tuo hetki ei kestää kauaa, sillä parin huokauksen ja hengen vedon jälkeen pitää olla vahva ja luoda lapsiin katse, josta he voivat lukea viestin "olkee huoleti mie olen vahva kuin kallio, voitte turvata minnuun! myö pärjättään kyllä!"
Onneks miula on nuo lapset ilman niitä ei näistä kotirauhanturvausmissioista olis mitään kerrottavaa..

mutta huomenna päivä uus.. toivottavasti tuo itkettäjä-viisu ei ole vakkarisoittolistalla ku johan ne kahtoot töissä jotta mikä miuta vaivaa kun tulen silmät punasena töihin joka aamu  ei vaiteska.. huomisen kun jaksan töipaikalla olla on miula eessä viimenen pätkä kesälomaa. Saadaan viettää äijän kanssa laatuaikaa nää lähtöä edeltävät yöt ja päivät  ja on miula parit ylläritkin varattuna, mutta niistä ei sen enenpää näin julkisesti  mutta eikun etiä päin sano mummo ku lumessa tarpo!

Wherever you go, whatever you do
I will be right here, waiting for you
Whatever it takes, or how my heart breaks
I will be right here waiting for you