220309

Sunnuntai. Ihana aurinkoinen kevätpäivä takana..  Vaikka illalla tuli taas vähän myöhempään parannettua maailmaa ja leikattua muutama seitinohkonen siivu Larseniakin, ponkasin sängystä ylös ennen yhdeksää.. lenkkivermeet ylle ja lenkkipolulle.
Aurinko hehkui pilvettömällä taivaalla ja pikkulintujen kevätkonsertti tuntui miltei melulle pellon laidassa. Pälvi paikkoja ei vielä löytynyt, mutta paju näytti ulkoiluttavan jo kissojaan.
Tällä yhdellä vapaapäivällä olisi taas jaksettava seuraavat viisi työpäivää. Eilen oli vielä töipäivä ja töitten jälkeen siivosin, pesin pyykkiä, lämmitin uunia, laitoin ruokaa ja vielä lauantain johdosta nakkasin kiukaaseen koivuklapeja ja saunoa rumpsautettiin lasten kanssa ei siis ihme että siideri ja konjakki siivut maistuivat

Tänään mie olin mahottoman reipas kun pesin auton..mahtaa se äijä pullistella ylpeydellään, sillä tunnustettakoon että olen siinä vähän laiska..musta auto lienee tarkoitettu ahkerammille..mie pesen sen sitten kun sillä ei enää ilkee ajaa loistavaa naisten logiikkaa eikö?

Mie olen vaihteeksi lukenut fanituksen kohteeni Jouni Hynysen sormista lähtenyttä tekstiä ja miusta hän kirjoittaa varsin totuuden mukaisesti elämästä, joten suosittelen kaikkia tutustumaan kirjalliseen tuotokseen "Rakkaudella, Hynynen". Jos kaikki miehet osaisivat purkaa ajatuksensa sanoiksi yhtä hyvin ja ymmärrettävästi niin väitän että avioerojen määrä Suomen maassa romahtaisi todella

Ja sitten vähän purpatusta, josta olen kuullut pikkulintujenkin laulelevan..

onse niin mahottoman noloa tunnustaa vaikkapa tekstiviestissa että "oi, rakkaani miula on darraa, en jaksa jutella ja viihdyttää sinua, kun mieluummin pötköttäisin kainalossasi salmiakkia ja suolapähkinöitä syöden <3" kun olla puhelimessa hiljaa ja todeta välillä että "väsyttää vaan hmmm" tai mikä vielä pahempaa olla pitämättä sitä yhteyttä ollenkaan, mikään tee niin kipeää kun hiljaisuus!

huomaatteko siis miten helpolla sen vaimon voisi pitää tyytyväisenä, kun tuollaisen viestin saatuaan se olisi niin täynnä rakkautta että pupillit alkas sydäminä vilkkua. 

Jos on sinne turvaamaan lähetty niin sitten on vaan jaksettava ja pystyttävä pitämään sitä yhteyttä kotiin, tavalla tai toisella. On oltava sitä puhuttavaa ja sanottavaa! Ei sitä meillä kotona olevillakaan ole mahdollisuutta tuumata että "en jaksa, en pysty, en keksi" on vaan jaksettava ja pystyttävä.. tai arki ei rullaa ja elo muuttuu hankalaksi.

muuutta nyt menee taas ihan niin syvälliseksi saivarteluksi etten enää itekkä tajua, joten päätän jaadajaadan tältä erää tähän ja lähten unille, oma rakas äijäin laitto just viestiä et tulloo miun unniin   hyvä, miula onkin sitä jo niiiiin kova ikävä  rakastan rakastan rakastan ..

0600 sitten reippaana aamulenkille!