Stay on the road - miinat edelleen riesana Libanonissa
- Tietoja
- Julkaistu: 11.04.2018
- Kirjoittanut PV, HOW
- Kategoria: Uutiset
Miinat ja muut maastoon jääneet räjähteet ovat edelleen ongelma Libanonissa. Vuoden 2006 sodan jäljiltä maastossa on yhä tuhansia räjähtämättömiä ammuksia, miinoja ja muita räjähteitä. Osa räjähteistä on vielä tätäkin vanhempaa perua ja ajoittuu 1970 ja 1980-luvun sotien aikoihin. UNIFIL raivaa Etelä-Libanonin maastoa aktiivisesti, myös lähellä niitä alueita joilla toimii suomalaisia rauhanturvaajia. Erityisesti kiinalaiset ja kambozalaiset YK:n rauhanturvaajat etsivät ja tuhoavat maastoon jääneitä räjähteitä.
Raivaaminen tehdään pitkälti käsityönä ja se on hidasta ja tarkkaa puuhaa. Maata raivataan Etelä-Libanonissa jatkuvasti, mutta menee vielä vuosia ennen kuin maa voidaan julistaa täysin miinavapaaksi.
Libanonissa toimii myös useita raivaamiseen keskittyneitä järjestöjä. Muun muassa UNMAS on tuhonnut yli 7000 miinaa ja räjähdettä Etelä-Libanonin alueella vuoden 2008 jälkeen. Maastoon jääneiden räjähteiden arvioidaan vaikuttavan yhä lähes miljoonan libanonilaisen elämään suorasti ja epäsuorasti.
– Paikalliset asukkaat ovat vuosien saatossa oppineet kulkemaan alueella ja tietävät missä miinoja on. Paimenet kulkevat vuohiensa kanssa pitkin peltoja jatkuvasti ilman onnettomuuksia, kertoo kotimaassa pioneerialiupseerina toimiva ylikersantti Miikka Hatakka.
Tällä hetkellä ylikersantti Hatakka toimii kriisinhallintatehtävissä ryhmänjohtajana. Suomessa Hatakka on toiminut jo yli seitsemän vuotta Lappeenrannassa pioneerialiupseerina ja on ollut työuransa aikana myös virka-aputehtävissä Suomessa, kun maastosta on löytynyt vanhoja sodanaikaisia räjähteitä.
– Libanon on ensimmäinen kriisinhallintatehtäväni ulkomailla. Täällä toimin ryhmänjohtajana irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa Etelä-Libanonissa, Hatakka kertoo.
Kotimaan kokemuksista on hyötyä myös Libanonissa, sillä toiminta miinavaarallisella alueella asettaa haasteita suomalaisille rauhanturvaajille. Jokaisen partion on muistettava miinojen aiheuttamat vaarat ja oltava tarkkaavaisina liikenteessä. Tieuralta ei tule poiketa, sillä räjähde voi olla aivan tieuran vieressäkin.
Suomalaiset eivät raivaa miinoja, mutta partioilla on miinojen etsintään tarkoitetut miinaharavat ja löydettyjen räjähteiden merkitsemiseen tarkoitetut välineet. Jokainen suomalainen rauhanturvaaja on koulutettu toimimaan oikein maastoon jääneen räjähteen löytyessä – niitä suomalaiset partiot kohtaavat satunnaisesti. Viimeisen puolen vuoden aikana tapauksia on ollut muutama.
– Räjähteen tai miinan kohdatessaan partio pyrkii ensin varmentamaan, että kysessä on todellakin jokin miina tai muu räjähde. Sitten alue merkitään ja eristetään, ja löydöstä ilmoitetaan eteenpäin. LAF vastaa räjähteiden tuhoamisesta, Hatakka kuvailee prosessia.
Erityisen vaarallisia maastoon jääneet ammukset ovat talvisin, kun sateiden aiheuttamien maamassojen liikkeet saavat myös miinat siirtymään. Tytärammukset siirtyvät helposti tulvavesien mukana ja ovat kaikista vaarallisimpia räjähteitä. Yleisimpiä miinoja Libanonissa ovat sirotemiinat ja jalkaväkimiinat. UXOT voivat piileskellä lähes missä vain.
Alueella esiintyvien räjähteiden aiheuttamia vaaratilanteita pyritään vähentämään paitsi raivaamalla, myös kouluttamalla paikallisia lapsia ja nuoria tunnistamaan räjähteitä ja toimimaan oikein niitä kohdatessa.
Asiasta uutisoi Puolustusvoimat verkkosivuillaan.
