Naisten pääsystä rauhanturvatehtäviin on kulunut 20 vuotta. Ensimmäiset naiset lähtivät joulukuussa 1991 Golanille ja Libanoniin.
Ensimmäisenä naisena maailmassa puolustusministerin asemaan noussut Rehn tai tuttavallisemmin vain “Ellu” avasi suomalaisille naisille ensin ovet rauhanturvaajiksi ja vähän myöhemmin myös vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Helppoa se ei kuitenkaan ollut.
– Ensimmäisiä naisia riepoteltiin julkisuudessa aika lailla, mutta luojan kiitos he olivat niin kovia tyttöjä, että kaikki kestivät paineen.
– Naisjärjestöt ja lehdet väittivät, että minä olen toimittamassa patjoja miehille, täräyttää Ellu Rauhanturvaaja-lehdelle.
– Vastaavaa koin tullessani valituksi puolustusministeriksi. Silloin minun sanottiin pudonneen miesten ja militarismin ansaan. Se ei ollut enää edes surkuhupaisaa, se oli yksinkertaisesti surkeaa, Rehn huokaa.
Naisten mukaantulosta niin rauhanturvatehtäviin kuin armeijaankin saa Elisabeth Rehnin mukaan kiittää myös kahta kokenutta rauhanturvaajaa.
– Gustav Hägglund ja Ensio Siilasvuo, varsinaisia veijareita molemmat, huutelivat eräässä rauhanturvaajien juhlassa eturivistä, että hoida naiset mukaan ja minähän hoidin, hän naurahtaa.
Naisia on palvellut tai palvelee parhaillaan rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä 460. Heistä 173 ei ole suorittanut asepalvelusta. Osa on ollut useissa operaatioissa ja upseeritehtävissäkin on palvellut 55 naista.
Elisabeth Rehnin erikoishaastattelu on luettavissa perjantaina ilmestyvästä Rauhanturvaaja-lehdestä.
