Eilen 200 irlantilaista sotilasta matkasi etelä-Libanoniin vahvistamaan alueella jo olevia YK-joukkoja. Irlantilaisten on määrä ottaa vastuualue Tinbinin kylän liepeiltä. Partiointialue on kooltaan noin 140 neliökilometriä. Irlantilaiset ovat kaavailleet vähintään kolmen vuoden sitoutumista operaatioon.
Suomalaisten rauhanturvaajien on tarkoitus ottaa osaa YK:n Unifil-operaatioon osana irlantilaista pataljoonaa. Tämän hetkisen arvion mukaan suomalaisrauhanturvaajat palaisivat etelä-Libanoniin ensi vuoden alkupuolella.

CMI:n aiempi toiminnanjohtaja:

"Rauhanturvaamisen suurvalta Suomi ei saa kadota raunioiksi"

Sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan moniosaaja Kalle Liesinen nostaa esiin sen valitettavan tosiasian, että tämänhetkinen asenneilmasto suhtautuu kylmästi kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen. Liesisen mukaan on korkea aika ottaa tästä ajopuusta kiinni ja varmistaa, ettei rauhanturvaamisen suurvalta Suomi katoa kokonaan raunioiksi.

- Me emme voi olettaa Puolustusvoimien nousevan etulinjaan tässä asiassa. Sille pakotettujen kustannussäästöjen vuoksi se joutuu kynsin ja hampain varjelemaan ydintoimintaansa, kotimaan puolustuskykyä. Myöskään kokonaisvaltaisen lähestymistavan ajatus ei näytä auttavan asenneilmaston muutoksessa; kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan konsepti on toki yleisesti hyväksytty, mutta käytännössä eri toiminnot – sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta, humanitäärinen työ sekä kehityspoliittinen työ – kulkevat kaikki omissa hallinnollisissa putkissaan kilpaillen keskenään resursseista ja siitä kuka on enemmän oikeassa, evp eversti Kalle Liesinen laukoo.

Liesisen mukaan edistys asiassa on hidasta ja lisäksi sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa käsitellään joskus poliittisista syistä niin kuin ne muka olisivat toistensa vaihtoehtoja eivätkä toisiaan täydentäviä voimia.

- Suomalainen kriisinhallinta on pieninä palasina siellä ja täällä,  eikä tehdystä työstä tule menestystarinoita kerrottavaksi veronmaksajille. Tässä tilanteessa meidän rauhanturvaajien on syytä tulla esille. Jos ongelmia onkin strategisella tasolla, on jokainen suomalainen kriisinhallintajoukko aina osannut sopeuttaa työnsä niin, että siinä on ollut suuri siunaus kohdealueella. Pystymme siihen edelleen, mutta tarvitsemme nykyistä suurempia kokonaisuuksia ja keskitetympää sitoutumista, uutta Namibiaa tai Kosovoa, joista jäisi kerrottavaa paitsi lapsille myös suurelle suomalaiselle yleisölle.

- Me olemme luoneet menestystarinoita aikaisemmin ja pystymme tekemään niin edelleenkin. Tämä meidän kannattaa kertoa myös koko Suomen kansalle, Martti Ahtisaaren CMI-järjestön entinen toiminnanjohtaja Kalle Liesinen tiivistää.

Asiasta kertoi ensimmäisenä tänään ilmestynyt Rauhanturvaaja-lehti.

Uudessa hallitusohjelmassa ei ole järin suuria muutoksia luvassa kriisinhallintaan. Onneksi ohjelmaan on kirjattu panostus kattavaan kriisinhallintaan, jonka puolesta Suomen on pidettävä meteliä.

Suomi voi osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan kriisinhallintalain mukaisesti. Hallitus edistää koko- naisvaltaista lähestymistapaa, jossa kehitysyhteistyö, humanitäärinen apu, diplomatia sekä sotilaalli- nen ja siviilikriisinhallinta toimivat saumattomasti yhdessä.

Vuoden 2011 loppuun mennessä arvioidaan Suomen sotilaallisen osallistumisen jatkoa Afganistanissa huomioiden ISAF-operaation kokonaisuus, osallistuvien kumppanien suunnitelmat ja vastuunsiirron eteneminen sekä Suomen kriisinhallintavoimavarojen tarkoituksenmukainen kohdentaminen. Suomen osallistumisen painopiste siirtyy asteittain kehitysyhteistyöhön, siviilikriisinhallintaan ja koulutukseen.

Suomi painottaa myös naisten osallistumista kriisinhallintaan ja rauhanrakennukseen. Suomi pyrkii edistämään vahvasti YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti naisten ja tyttöjen asemaa aseellisissa konflikteissa ja selkkauksissa. Suomi panostaa voimakkaasti siviilikriisinhallintaan, ja Suomen siviilikriisinhallintastrategia päivitetään, hallitusohjelmassa todetaan.

Libanonin YK-joukoissa palvellut tamperelaisrokkari Jussi Aaltonen isännöi keväällä tamperelaisella kaapelikanavalla esitettyä Hyväntekijä-ohjelmaa. Sarjan tarkoituksena oli kerätä varoja nuorten psykiatriseen hoitoon. Kuusiosaisessa sarjassa Aaltosen vieraina oli eturivin muusikoita kuten Pate Mustajärvi, Suvi Teräsniska ja Jonne Aaron. Vieraat lahjoittivat kukin jonkun tärkeän esineensä huutokaupattavaksi netissä hyvän asian puolesta. Pauli Mustajärvi lahjoitti Popedan keikkajulisteen vuodelta 1983, josta huudettiin huimat 1300 euroa. Kaikkiaan rahaa kerättiin yli 3 000 euroa.
Hyväntekijä-sarjaan voi tutustua osoitteessa: http://youtu.be/9mQlFjSdw6k