Suomi on saanut YK:lta alustavan pyynnön lähettää sotilastarkkailijoita Syyriaan, kerrotaan ulkoministeriöstä. Pyyntö koskee sekä Syyriaan ensimmäisenä lähetettävää tarkkailijoiden etujoukkoa että myöhemmin lähetettävää varsinaista sotilastarkkailijaryhmää.

Suomi voisi lähettää Syyriaan tarkkailijoita hetikin, sillä Lähi-idässä toimivasta UNTSO:sta voitaisiin tilapäisesti siirtää Syyrian tarkkailijaoperaatioon muutamia sotilastarkkailijoita. 

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö olisi valmis leikkaamaan kansainväliseen kriisinhallintaan käytettäviä rahoja kotimaan puolustuksen hyväksi. Niinistön mukaan toimenpide on entistä ajankohtaisempi, kun oman maan puolustuskykyä joudutaan heikentämään.

– Suomen voimavarat osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan ovat rajalliset. Meidän on muistettava, että operaatiot ovat nyt huomattavasti kalliimpia, mitä ne olivat ennen. Meidän on joka tapauksessa tarjottava maailmalla työskenteleville miehillemme ja naisillemme parhaat mahdolliset suojat, mitä saatavissa on. Se on asia, mistä ei ole varaa tinkiä yhtään, Niinistö miettii.

– Kotimaan puolustus on kaikissa tilanteissa pistettävä kansainvälisten tehtävien edelle. Jos rahaa on rajallisesti, on se kohdistettava oikeaan paikkaan, hän linjaa ensi viikolla ilmestyvän Rauhanturvaaja-lehden haastattelussa.

Jussi Niinistö sanoo ymmärtävänsä sen, että Suomi lähtee mukaan Libanonin UNIFIL-operaatioon, mutta Afganistanin ISAF-operaatiosta hän olisi vastaavasti valmis vetämään suomalaiset joukot hallitusti pois.

– Perussuomalaisten kanta oli, että lähempänä perinteistä rauhanturvaoperaatiota olevaan UNIFIL:iin voidaan näyttää vihreää valoa. Näin siitäkin huolimatta, että meillä ei todellakaan ole illuusiota siitä, että Libanonissa saataisiin pysyvää rauhaa aikaiseksi. En osaa tässä vaiheessa sanoa, miten kauan Libanonissa pitäisi olla. Missään tapauksessa siitä ei ole tulossa mikään ihan leppoisa matka, siksi kova ruutitynnyri Lähi-itä tällä hetkellä on. Afganistanista sen sijaan pitäisi vetäytyä hallitusti pois, hän tiivistää lehdelle myöntämässään haastattelussa.

Ulkoasianministeriön ja puolustusministeriön talouskehykset paljastavat, että määrärahoissa on huomioitu Suomen pyrkiminen YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi 2013—2014 sekä mahdollinen jäsenyys neuvostossa. Lisäksi on huomioitu turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon (2009) linjaukset, siviilikriisinhallintastrategia (2008) ja rauhanvälityksen toimenpideohjelma (2011). Sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahoissa on vuodesta 2014 eteenpäin huomioitu operaatioissa toimivan henkilöstön määrän vähentäminen ja Unifil-johtovastuun tarkistaminen.

Suomen kielellä tämä tarkoittaa, että Afganistanin operaation ensi vuoden mandaattivahvuus, 145 sotilasta, lisättäisiin Suomen Unifil-panostukseen. Irlannin on tarkoitus luovuttaa pataljoonansa johtovastuu Suomelle vuoden 2014 aikana, joten suomalaissotilaiden määrää Libanonissa on nostettava muiden operaatioiden kustannuksella.

Hölkkäri On Webin teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset rauhanturvaajat ovat valtaväestöä Nato-myönteisempiä. Lukijoilleen osoitetussa kyselyssä udeltiin myös kantaa Nato-jäsenyyteen ja jäsenyyden puolesta liputtaa peräti 33 % vastaajista. Liittoutumattomuuden puolesta on kuitenkin 38% vastaajista. Epätietoisia Nato-kannastaan on 23%  ja kuusi prosenttia ei halunnut kantaansa ilmoittaa.

Vastaajista suurin osa on palvellut YK-lipun alla (65%), mutta Naton alaisuudessa peräti 58 %. Tutkimukseen vastanneet ovat pääsääntöisesti alle 50-vuotiaita suomalaisia rauhanturvaajia, joilla on kokemusta 1 - 3 rauhanturvaoperaatiosta.

Nato-operaatioissa palvelleet rauhanturvaajat suhtautuvat sotilasliittoon valtaväestöä huomattavasti myönteisemmin.