skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Rauhanturvaa ja YK-päivää Niinisalossa

Niinisalossa järjestettiin perinteinen Rauhanturva-seminaari jo kahdeksatta kertaa. Seminaarin aiheet ja luennoitsijat olivat lähes standardin omaisesti tietysti huippuluokkaa. Aihepiireinä olivat Afrikka, Kosovon itsenäistyminen, USCENTCOM jne jne

Juhlaillallisella jaettiin Nobel-ristejä KanSRT:n jäsenistölleSeminaarin keskellä lauantai-iltana kokoonnuttiin Niinisalon upseerikerholle viettämään YK-päivää. Iltajuhla oli yhteinen niin seminaariin osallistuneille kuin Kankaanpään Seudun Rauhanturvaajillekin. Osallistujia illassa oli lähes 80. Alkusanoina yhdistyksen puheenjohtaja, kurssin johtaja ja Suomen Rauhanturvaajaliiton varapuheenjohtaja Hannele Toivonen toivotti kaikki osallistujat tervetulleiksi muutamin sanoin kunnes nostimme maljan YK:lle.

Illan juhlapuhuja oli Liiton PR-päällikkö Kimmo Wirén. Puheessaan hän piirsi Rauhanturvaajaliittoa tänään ja ajatuksia tuleviksi vuosiksi. Liiton Veteraanituki ja siihen liittyvät seikat olivat hänen puheessaan päällimmäisinä.

Kankaanpään Rauhanturvaajien puheenjohtaja Hannele Toivonen ojensi yhdistyksen standaarin Kimmo WirénilleAjoittain herkistävänkin juhlapuheen jälkeen jaettiin Nobel-muistoristit saajilleen. Lisäksi tilaisuudessa jaettiin niin SRTL:n kuin KanSRT:n myöntämät huomionosoitukset. Kankaanpääläiset antoivat yhdistyksen standaarit mm. aktiiviluennoitsija Pekka Visurille ja Kimmo Wirénille.

Iltaa viihdytti Satakunnan Sotilassoittokunta ja parastaan pöytään oli pannut myös Upseerikerhon keittiö. Näillä antimilla oli hyvä jatkaa moninaisia keskusteluja sotilaallisesta kriisinhallinnasta vielä pitkään. 
Seminaarista ja sen aiheista voi lukea lisää viimeisestä Sinibaretti-nimellä ilmestyvästä jäsenlehdestä joulukuussa.

Veteraanituki koulutuksen painoalueena

Hennalassa 27.9.2008 järjestetyn SRTL:n koulutustilaisuuden pääaihe oli veteraanituki. Käsite kattaa sekä sotiemme veteraaneille, että K&K – toimintaan suunnatun tuen. Useiden vuosien puurtamisen jälkeen on päästy tilanteeseen, missä toiminnan sisältö, tehtäväjaot, koulutus, toimijat jne. ovat löytäneet paikkansa kokonaisuudessa. Kohennusta tarvitaan edelleen rahoitusjärjestelyissä ja odotuksiin voi listata myös vapaaehtoistekijöiden määrän kasvun. Veteraanituki on asetettu Liiton toiminnassa ensi vuodelle erääksi tärkeimmistä alueista.

Koulutustilaisuuden muut aiheet olivat myös erittäin kiinnostavia; järjestöasiat sekä Sinibaretti –lehden tilanne ja tulevaisuus. Hennalassa olivat edustettuina lähes kaikki liiton jäsenyhdistykset. Koulutuspäivän lopuksi osallistujat vierailivat myös Turvallisuus ja Puolustus –messuilla.



Heimo Purhonen
SRTL:n hallituksen jäsen Heimo Purhonen selvitti ja esitteli kuulijoille sotiemme veteraaneille suunnattuja tukitoimia

Hölkkäri testaa

Hölkkäri koeampuu: Sig Sauer Mosquito .22 lr

Pistooli on Sveitsiläisen Swiss Armsin valmistama .22 LR -kaliiperinen massasulkuinen, itselataava pistooli. Asetta voidaan käyttää joko yksi- tai kaksitoimisena. Ase ei ole tarkkuusase, vaan soveltuu lähinnä ampumisen harjoitteluun tai loukkuaseeksi metsästäjille. Ase muistuttaa ulkoisesti SIG Sauerin mallia P226, ollen valmistajan ilmoituksen mukaan mitoitukseltaan 90% mallista P226.

Ase toimitetaan tyylikkäässä kantolaukussa ja mukana tulee 2 lipasta, öljypullo sekä jäykempi jousi vahvempilatauksisia panoksia varten. Luonnollisesti manuaalit sekä koeammuntapöytäkirja seuraavat mukana. Lisäksi mukana kulkee punaisesti muovista tehty lätkä, jonka voi torpata patruunapesään toisesta päästä ja luistin mennessä kiinni, se ”liputtaa” kanssa-ampujille että aseen patruunapesä on tyhjä. (Jotenkin tuli pikku flashback kurjuuden maksimointiin eräältä missiolta kun RK piti varustaa muovipuikolla piipussa harjoituksien ajaksi)
sig_sauer_mosquito kantolaukku


Tämän testin tarkoituksena oli selvittää, miten ko. pistooli tuntuu ja toimii rauhanturvaajien jo ennestään hyväksi todetun isoveljen, mallin P226 (9 mm) jälkeen. Mitään kasaa ei ollut edes tarkoitus ampua, puhumattakaan tuloksista. Käytetyt patruunat ovat näkyvillä oheisessa kuvassa.

Koeampujat (Pirtu+Ikihiutale) ovat tutustuneet 9mm versioon sekä Balkanilla että Lähi-idässä. Kyseisen yksilön omistaa Pirtu_2. (sai halvalla) Koeammunta suoritettiin Harjavallan Reserviläisten ampumaradalla.
Ensivaikutelmia aseesta Ikihiutaleelta, joka ei ollut aikaisemmin vastaavanlaista pistoolia käpistellyt, olivat seuraavanlaisia:

  • Ase tuntuu isompaankin käteen ihan oikealta pistoolilta, eikä miltään lelulta
  • Tähtäinkuvio on hyvä
  • Viimeistely on OK
  • Kahva on hyvä
  • Laukaisu on piitkä ja venyvä, vaatii parantelua, vähintään puolet etuvedosta pois
  • Hyvä ampua

Sitten alkoikin ruudin (ja hihojen) polttaminen:

Käytettävissä olleista ammuksista vain yksi oli yli muiden: CCI Velocitor. Tällä tapahtui ainoastaan 3 syöttöhäiriötä + 1 laukeamaton 100 laukauksesta, eli 97 % varmuus.

Muuten sitten tapahtuikin syöttö- ym. häiriöitä seuraavanlaisesti:

Federal Shock:

Ensimmäiset 4 laukausta lippaallisesta ei tahtonut tulla hylsy  pois. Loput tulivat säännöllisen epäsäännöllisesti niin kuin itselataavasta pitäisi tulla. Ei oikein tahtonut toimia. Tosin jos laittoi sekaisin joka toisen Velocitoria ja toiset Federalia, toimi ihan hyvin…kuva kertoo kaiken:
syöttöhäiriö Federal Shock

Remington Thunderbolt:

Ei oikein tämäkään toiminut millään tavalla edes tyydyttävästi. Lisäksi jostain syystä ulosvetäjä ei saanut kunnolla kiinni hylsyn kannasta, joten tuli häröjä oikein urakalla:
syöttöhäiriö Remington Thunderbolt

Lapua Speed Ace:

Muuttaa aseen itselataavasta täysin kertalaukeavaksi. Potku ei riittänyt virittämään asetta uudelleen. Ei missään nimessä suositeltava ammus tälle.

CCI Velocitor:

CCI:n ”ylinopea” paukku tuntui sitten pelittävän kuin unelma. Tämän kuuli jo selän takana oleva kaverikin, jotta nyt tapahtuu. Paukaus oli jonkin verran edellisiä voimakkaampi, mutta kyllä liikkui luistikin liukkaasti. Tällä paukulla Moskiitto oli kyllä ilo ampua. Velocitorin ainoa miinuspuoli on sen hinta. Se on selkeästi kalliimpi muihin ”normipaukkuihin” verrattuna.
 Toisaalta: RO.
Jatkossa voisin harkita myös saman valmistajan Stinger paukkua, jossa on vielä kevyempi luoti, mutta nopeampi lähtönopeus. Sille voisi kenties jo harkita jäykemmän jousen asennusta ennen ratakierrosta.

Yhteenveto:

Jos pitää sotilasaseen mallisista 22. harjoittelupistooleista ei-niin-vakavaan rata-ammuntaan, niin mikäs siinä, osta Moskiitto. Varaudu kuitenkin kuluttamaan vähän aikaa ja rahaa siihen, että löydät omalle aseellesi sopivan paukun. Kilpailuihin tämän kanssa lienee olla turha mennä….
Asetta myydään myös pidemmällä piipulla, jossa on äänenvaimentajakierteet, mikäli haluaa tällaista käyttää esim. loukku/luolapistoolina.
Purkaminenhan tapahtuu aivan samaan tapaan kuin monille tutussa P226:ssa, joten aseen kanssa sinänsä tulee sinuiksi äkkiä. Ja kuten alussa kerrottiin, sopinee vähän isompaankin käteen.



Toisaalta, totesimme seuraavanlaisen ehkä ”tyyppiongelman”:
Törmäys patruunannostajaan



Aseen lipas näemmä tulee sen verran korkealle että tietyillä panosmerkeillä viimeisen laukauksen hylsy ei ehdi tulla pois, ennen kuin se törmää lippaan patruunannostajaan. Siitä tulee välittömästi syöttöhäiriö. Satunnainen härö, mutta todellisuutta. Tämä tapahtui enimmäkseen Thunderbolteilla.



Testiampujat


Aseesta teknistä tietoa:

Asetta saa mm. Teräasekeskuksesta kaiken näköisillä härpäkkeillä:


Muistokivi ja tammen taimi Viron vapaustaistelun museolle

Hölkkärin vuotuinen Tarton rauha –matka, ( 15.- 17.8.08 ) sisälsi muistokiven luovutuksen Viron vapaustaistelun museolle. Samalla sinne istutettiin tammen taimi lukuisten aiemmin istutettujen lisäksi. Museolla vierailijoiden joukossa on ollut runsaasti suomalaisia maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöjä ja näiden joukkoon sopii mainiosti HOWry.

Toteutettu TR08 sujui huolellisesti suoritettujen valmistelujen vuoksi erinomaisesti. Tartto on säilyttänyt asemansa viihtyisänä vierailukohteena. Sopivasti viikonvaihteen matkaan osui paikallinen kansanjuhla monine tapahtumineen. Raekoja plats oli mm. perjantai-iltana ääriään myöten täynnä rentoa juhlakansaa. Joistakin suomalaisista kansanjuhlatapahtumista poiketen väki käyttäytyi rauhallisesti, vaikka oluthanat virtasivat vuolaasti.

Lauantaina puolestaan Jõgiparaad karisti rähmän rippeet silmänurkista, sen verran erikoisia vesikulkuneuvoja osallistui mittavaan esittelyyn.
Omaehtoisten tutustumiskohteiden ohella kokoontuivat osallistujat myös Judanssin masinoimiin yhteisiin tilaisuuksiin.
Kaiseliik
Viron vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö Kaitseliit esittelemässä kalustoa joen rannalla.
Esittelijöissä oli myös entisiä fasuja. Kuva: Sami Seppänen

Ensi vuoden matka on jo suunnittelupöydällä

-Lekuri-

Haminan levyt kumolleen

Suomen Rauhanturvaajaliiton vuotuiset ampumakilpailut järjestettiin jälleen Haminassa. Järjestelyistä vastasivat Kymenlaakson Sinibaretit, Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja PV:n aluetoimisto. Kilpailukutsuhuutoon vastasivat lähes kaikki SRTL:n jäsenyhdistykset. Kaikkiaan paikalla oli yli 160 ampujaa. Ammuntakilpailu on yksi suurimmista SRTL:n tapahtumista.

- Kun paikalla on jäsenmääräämme nähden näin paljon osallistujia ja jäsenyhdistyksiä voivat muut reserviläisjärjestöt olla aiheestakin kateellisia meille, toteaa Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Heikki Holma.

Kymenlaakson Sinibaretit ja Hamina isännöivät viikonlopun tapahtumaa nyt toisen kerran peräkkäin. Majoitus- ja muonajärjestelyissä tukeuduttiin RUK:n antimiin. Sotilaskotiauto oli läsnä molempina päivinä.

Kisaviikonloppu
Lauantaina kisailtiin yksilöinä ampuen 20 laukauksen rk-kilpasarja. Lisäksi yhdistykset nimesivät etukäteen yksilöistään joukkueen, joiden yhteispisteet laskettiin joukkuekilpailuksi.Parhaiten tauluun osuivat Jyrki Päiväniemi Koillismaan Rauhanturvaajista, Jarmo Haavisto Porvoon seudun ja Janne Pöllänen Pirkanmaan Rauhanturvaajista. Joukkuekilpailun voiton nappasi Pirkanmaa kahden pisteen erolla Vammalaan.

Sunnuntaina oli vuorossa kohokohta eli Falling Plates –kisa. Tänä vuonna fp-kilpailu oli kovatasoinen. Tasosta kertoo se, että missään erässä ei levyjä jäänyt pystyyn eikä nähty yli minuutin suorituksiakaan. Huippuaikoja (alle 20 sek) sen sijaan nähtiin useita. Voiton kisassa korjasi Vammalan Rauhanturvaajat, joka peittosi  finaalissa Kankaanpään joukkueen.  Pronssia itselleen ampui Pohjanmaan pumppu. Hölkkärikin osallistui kisaan, mutta sijoitus jäi keskikastiin.

-          - SRTL haluaa markkinoida tätä ammuntamuotoa myös nykyisille rauhanturvaajille ja Porin Prikaatin kouluttamille valmiusjoukon varusmiehille. Seuraavaksi kisat järjestetään Säkylässä joten on mahdollista että siellä on ennätysosanotto sekä lukuisa määrä muita kiinnostuneita paikalla, hymyilee Heikki Holma.   

Sami Seppänen, Tom Streng, Teemu Mustonen, Jari Ojala

HOWRY:n joukkueessa kisailivat (vas.) Sami Seppänen, Tom Streng, Teemu Mustonen ja upstanding Jari Ojala

 


Fact box

Rauhanturvaajien FP-ammuntamuoto periytyy brittiläisiltä, jotka aikoinaan Kyproksella opettivat suomalaisetkin tämän mainion lajin piiriin. Sittemmin suomalaiset rauhanturvaajat ovat harrastaneet falling platesia eri operaatioissa ympäri maailmaa. SRTL otti tavan kilpailumuodokseen 15 vuotta sitten. Kaatuvissa levyissä (vai lautasissa) nelihenkisen joukkueen on määrä ampua 10 levyä kumoon mahdollisimman nopeasti. Jokaisella ampujalla on käytössä kuusi patruunaa. Suoritus sisältää 50 metrin juoksu- tai lönköttelymatkan ampumapaikalle, jossa (panostettu) lipas kiinnitetään ja ammutaan sukkelasti levyt kumolleen. Juuri ennen ampumapaikkaa on ns. koontialue, jossa joukkueen jäsenten pitää olla yhtä aikaa ennen ampumapaikalle kellahtamista.  Ampumaetäisyys levyihin on yleensä 100 metriä ja levyjen koko on 20x20 cm. Ajanlasku alkaa kun juoksukomento GO! kajahtaa ja päättyy kun viimeinenkin lautanen on kaatunut (tai patruunat ovat loppuneet).  Cup-muotoinen kisa tuo tähän lisäväriä, kun vain voittanut joukkue pääsee jatkoon. 

Vammalan voitokas FP-joukko