skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Pekka Visurille Jellona kirjahyllyyn

Pekkaa pahempi Kimmo Wirén luovuttaa Jellonan Visurille Niinisalon varuskuntakerholla. Kuva: Martti Tikka.Hyvät teot eivät jää rankaisematta ja näin tapahtuikin Niinisalossa Rauhanturvaseminaarin iltatilaisuuden yhteysessä. Hölkkärin pitkäaikaiselle avustajalle ja puolestapuhujalle VTT Pekka Visurille myönnettiin harvinainen huomionosoitus nimeltään Jellonanpää. Niinpä dosentti ja Ulkopoliittisen Instituutin tutkija Visuri joutuukin nyt pähkimään kuinka hienolle paikalle hän Jellonan palkintokaapissaan sijoittaa.
- Vaikka nämä sanat eivät lämmittäisi saajaan tarpeeksi, niin tämä aito Hölkkäri-fleece sen viimeistään tekee, veisteli Hölkkäri On Webin Kimmo Wirén luovuttaessaan Jellonan ja vaatekappaleen Pekka Visurille.

Unmoc valmentaa maailman kriiseihin

Vaikka Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus muutti Tuusulaan pari vuotta sitten, jatkuu kansainvälinen toiminta Niinisalossa edelleenkin. Elokuun loppupuolella järjestyksessään 96 sotilastarkkailijakurssi osallistui Niinisalon varuskunnan harjoitusalueilla, Hämeenkankaalla ja Pohjankankaalla, Unmoc-harjoitukseen (United Nations Military Observation Course). 

Lue lisää: Unmoc valmentaa maailman kriiseihin

Hölkkäri- Golf 2010

P.Enqvist ja sikaläyhy kolmipyöräinen kärry (oma)Kesäkuun 26. päivä valkeni ei niin aurinkoisena Kytäjän luonnonkauniissa maisemissa. Parkkipaikalla kokoontuivat 4 entistä rauhanturvaajaa vakaana aikomuksenaan pistää ns. uudet jaot Hölkkäri-Golfin kiertopytyille sekä muille yhdistyksen (Hölkkäri) jakamille palkinnoille. Osanottajamäärä jäi hieman ohueksi ehkä johtuen siitä että kilpailupaikka varmistui vasta ikään kuin viime tingassa.

Siitä kuitenkin 5, päättivät urheat kisailijamme. Marssittuamme rehvakkaasti takki niin sanotusti auki caddiemasterin työpisteeseen ja suoritettuamme varainsiirron Kytäjän golfklubille päätimme että range on liian kaukana. Siirryimme hyvässä epäjärjestyksessä kohti 1. teeboksia jossa arvoimme ensimmäisen lyöjän. Ja siitä se sitten lähti.



Tässä putataan yhtä birdietä, kahta paria ja yhtä bogeytä. Lopputulema taisi olla kolme paria ja bogey.Kisasta muodostui tiukka mutta tasaväkinen. Kilpailussa pelattiin virallisina sarjoina Piste-Bogey sekä tasoituksellinen lyöntipeli. Sivukilpailuina pelattiin lähimmäksi lippua sekä pisin draivi. Yhtään holaria ei lyöty tänä(kään) vuonna ja birdietkin olivat kohtuu tiukassa. Kenttä oli erittäin hyvässä kunnossa ja muutenkin hieno. Käsitystä vahvistaa se, että tämän erittäin tärkeän kilpailun jälkeen samaisella kentällä on pelattu sellainen vähäpätöinen kisa kuin Finnish PGA championship.



Sivukilpailuissa kävi sen verran vanhanaikaisesti että pytyt kävivät reissun verran Porvoosta Kytäjälle ja takaisin. P.Äyräväinen nimittäin uusi viimevuotiset voittonsa. Arvokkaat herrasmiehet keskittyvät puttaamisen saloihin. Huomatkaa takimmaisen miehen lähes Camilo Villegasmainen puttilinjan tarkastelu.Lähimmäksi lippua kisan voittamiseen riitti että osui ainoana kisailijana griinille. Pisin draivi kilpailun samainen Pekka voitti lähes näytöstyyliin. Sen jälkeen kun muut kisailijat olivat hosuneet pallonsa sinne sun tänne draivereilla ja spooneilla sun muilla pitkillä puumailoilla Pekka kaivoi arsenaalistaan esille rautakakkosen ja tempaisi rauhallisen ja pitkän lyönnin keskelle väylää jolloin kanssakisailijat ottivat lakin päästään ja totesivat että: ”On se Kone”. Sen verran Pekassa oli kuitenkin urheiluhenkeä että hän oli kuitenkin vaivautunut tuomaan kiertopalkinnot mukanaan näytille että me muut emme aivan unohtaisi miltä ne näyttävät. Vai oliko se hienovarainen tapa kiertää puukkoa haavassa. Mene ja tiedä




Kisan jälkeen pelaajat nauttivat pienet palautusjuomatPiste-bogey kisan P. Enqvist voitti pienimmällä mahdollisella marginaalilla eli pisteen parempana kuin eräs T.Streng. Lyöntipelissä muilla kisailijoilla ei ollut suurempaa sanansijaa, sen Pete vei nimiinsä kolmen pisteen erolla seuraavaksi tulleeseen P.Soikkeliin (voittaja vm. 2009).




Lopulliset sijoitukset ja kunniataulukko tulevat tässä:

Tulokset:

Petri Enqvist 32
Tom Streng 31
Pasi Soikkeli 30
Pekka Äyräväinen 18
Lyöntipeli HCP
Petri Enqvist 76
Pasi Soikkeli 79
Tom Streng 80
Pekka Äyräväinen 100
Pisin Draivi
P.Äyräväinen
Lähimmäksi lippua
P.Äyräväinen

Lopuksi pelaajat haluavat kiittää yhdistystä (Hölkkäri) hienoista palkinnoista sekä P.Enqvistiä ylimääräisistä tavarapalkinnoista joista ainakin osa on jo paiskottu pitkin Kurk Golfin perämetsiä.

MC Hölkkäri kokoontui kesäkuussa

Tämän vuoden kokoontuminen suuntautui länsirannikolle, Turun saaristoon, ns. rengastielle 18.-20. kesäkuuta. Osallistujien määrä laski hieman viime vuodesta, mutta koskaan tuskin saadaan kaikkia mukaan. Tällä kertaan meitä oli matkassa neljä ”veteraani” kävijää.
Kokoonuimme perjantaina Kustavin Kalatuville Vuosnaisten saarelle. Taas tänä vuonna oli ”sanunamajurina ” Zoomi, joka piti huolta, että sauna oli lämpimänä muiden saapuessa paikalle. Kaikkien muiden saapuminen meni sen verran myöhäiseksi että pikaisen saunomisen ja briiffin jälkeen alkoi uni kutsua mopoilijoita.  Kaiken kaikkiaan Kustavin Kalatuvat osoittautui erittäin vieraanvaraiseksi paikaksi.  Pyörien vertailua Kustavin Kalatuvan mökin pihalla
           
Tukevan aamupalan jälkeen suuntasimme keulat kohti Heponiemen lauttaa, yhteysalus Auroraa kohti. Hieman kosteaa oli, mutta ei se juuri menoa haitannut.  Tarkoitus oli ehtiä ensimmäiselle lautalle joka lähti klo 8.10, johon hyvin ehdimme. Myöhemmin osoittautui että myöhempi lautta olisi ollut riittävä ja retkue olisi saanut nukkua pari tuntia pidempään. Kiitos matkan johtajan huonon valmistautumisen. Lautalla seilattiin Iniön Jumon saarelle Kanvikkiin, josta lyhyen ajon jälkeen taas lautalla yli Iniön saarelle,  jossa meillä olikin sitten aikaa ajella saari muutaman kerran edestakaisin ja kuluttaa aikaa. Lautta Houskarin saarelle lähti vasta klo 11. Lautan lähtöä odotellessa Iniössä
 
Houskarin saarella ajellessa alkoi nälkä painaa ja pysähdyttiin syömään erääseen satama ravintolaan. Välillä jopa aurinko ilmestyi hetkeksi pistäytyi näkyviin, mutta pian se taas alkoi, sade. Kun kupu oli ravittu suuntasimme kohti Kittuis nimistä paikka josta lähti lautta Korpon saarelle.
Tässä vaiheessa alkoi aidon harrikka-miehen kuteet oleen jo suhteellisen kosteat, joten päätettiin ajaa suorinta tietä kohti Nauvon lossia. Nauvokin suhautettiin suorilla kohti Paraisten lossia.
Täytyy tässä väliin todeta, että vaikka monta vesistön ylitystä tuli tehtyä, on lautta/lossi yhteydet hyvin toimivia. Ei jouduttu yhtä pidempää odotusta lukuun ottamatta, juurikaan odottamaan ja kiitos sään jonotkin oli lyhyet.Reittisuunnittelua Houskarin ja Kopoon välisellä lautalla
 
Paraisten puolelle päästyämme ajeltiin leirintä-alueelle. Mökkiin kun päästiin sauna päälle ja saatiin kamppeet kuivumaan. Nälkäkin alkoi taas vaivaan ja mentiin syömään leirintä alueen baariin. Annokset osoittautuivat miestä isommiksi, suorastaan järkyttävän kokoisiksi. Leirintä-aluetta piti Israelilainen pariskunta, joka oli äärimmäisen palvelualtis. Hakivat jopa autolla lähikaupasta väsyneille motoristeille muutamat saunaoluet, kun baarista ei saanut ”ulos” myydä. Jälleen saunottiin ja suhteellisen aikaisin alkoi luomi jo painaa.
Leirintä-alueella tapasimme pariskunnan jonka mies henkilö oli aikoinaan ollut rt-tehtävissä ja oli jopa miettinyt tälle reissulle osallistumista, mutta retki vaimon kanssa oli vienyt pitemmän korren. Nimet ovat jo päässeet unohtumaan valitettavasti.
Sunnuntaiaamu aukesi aurinkoisena, oikeana motoristin ihannesäänä. Pakkasimme rauhassa ja söimme aamupalan leirintäalueen kahviossa. Zoomi päätti suunnata Joensuun suuntaan ja me muut Igu, Kotha ja allekirjoittanut päätettiin lähteä katsomaan RR-ajoja Alastaroon. Ravisteltiin käsiä ja päätettiin kokoontua ensivuonna uudestaan jossain päin.
Tähän päättyi tämän vuoden kokoontumisen ”virallinen” osuus ja lähdettiin jatkaa matkaa, yksi itäsuomeen ja me 3 katseleen hieman nopeampia kuskeja.


Paraisten mökkiKiitos osallistujille: Igu, Zoomi, Kontha ja allekirjoittanut jli
Erikoiskiitos Lekurille jonka vieraanvaraisuudesta  sain Igun kanssa nauttia torstai illan pe perjantai aamupäivän. Valitettavasti hän joutui jättämään reissun väliin tällä kertaa.

Valoa ja varjoja Tampereen taivaan alla

Afganistan 2010 – tapahtuman pääseminaarissa jatkettiin kulttuurin ja sodan pohtimista. Avajaispäivää enemmän yleisöä keränneessä seminaarissa kuunneltiin virallisten tervehdysten jälkeen sotilaallisempaa näkökulmaa Afganistanista.

Media on merkki kehityksestä – ja antaa väärän kuvan Afganistanista

Afganistanin islamilaisen tasavallan Oslon suurlähettiläs Manizha Bakhtari kiitti puheessaan ISAFiin osallistuvia suomalaisia työskentelystä rauhan ja vakauden puolesta maassaan. Hän kuvasi Afganistanin kehitystä positiiviseksi, sillä yhteiskunta toimii nyt perustuslain pohjalta. Perustuslaki perustuu sekä kansainvälisiin että islamilaisiin arvoihin, ja on lähtökohta talebanin kanssa käytäville neuvotteluille. Rauhanneuvottelut talebanien kanssa ovatkin osa poliittista ratkaisua, ja tärkein huolenaihe sekä Afganistanissa että ulkomailla. Talebanien on Bakhtarin mukaan kuitenkin hyväksyttävä perustuslaki ja sen arvopohja: talebanien arvot eivät ole afgaanien arvoja. Toinen Afganistanin hallituksen tärkeä huolenaihe on turvallisuussektorin afganistanilaistaminen, ulkopuolisten tahojen roolin pienentyessä. Afganistanin viranomaiset ovat vastuussa turvallisuudesta ja järjestyksestä vuonna 2014.

Bakhtar puhui erikseen myös naisten turvallisuudesta, johon hänen mukaansa kuuluu myös perustarpeiden tyydyttäminen sekä peruspalvelut kuten terveydenhuolto. Afganistanin perustuslain mukaan sukupuolet ovat tasa-arvoisia, mutta perinteiset lait eivät kunnioita tätä vaatimusta. Myös sota on vaikuttanut negatiivisesti naisten asemaan. Naisten asemaa parannettaisiin parhaiten perus- ja jatkokoulutuksella Afganistanissa ja sen ulkopuolella, sekä taloudellisella riippumattomuudella.

Afganistanin kehitystä kuvaa Bakhtarin mukaan hyvin maan media: Kabulissa ilmestyy yli kolmesataa sanomalehteä, ja maassa on jo kahdeksantoista televisioasemaa. Talebanin aikaan maassa oli yksi sanomalehti ja yksi radioasema. Kehitys ei ole tapahtunut ilman afgaanien ja kansainvälisten joukkojen uhrauksia. Lopuksi Bakhtar painotti kulttuurin merkitystä tiedonvaihdossa. Hänen mukaansa median luova kuva Afganistanista on väärä, koska se ei vastaa todellisuutta. Tässä suhteessa Bakhtar jatkoi ensimmäisestä seminaarista tutulla linjalla.

Synkkiä vaiheita ja hyvältätuntuvia vivahteita

Afganistanissa vuonna 2009 toiminut kapteeni Mikko Kurko toi edellispäivänä kaivattua sotilasnäkökulmaa keskusteluun. Pohjustuksena mielenkiintoiselle puheenvuorolleen Kurko kertoi vanhan tarinan Rostamista, joka päätyi tietämättään tappamaan oman poikansa. Afganistanilaisissa kertomuksissa onkin ”synkkä alku, keskiosa ja loppu, mutta välissä on hyvältätuntuvia vivahteita”.
Kurkon mukaan kriisinhallinnassa edetään ”kauniin periaatteen” mukaan sotilaallisesta kriisinhallinnasta kohti siviilikriisinhallintaa. Tämä periaate ei kuitenkaan ole toteutunut Afganistanissa, jossa sotilaallinen puoli on kasvanut räjähdysmäisesti samalla kun siviilipuoli on yhä lähtökuopissaan. Kansainvälinen yhteisö onkin tuhlannut resurssejaan yhdeksän vuotta saamatta aikaan paljoakaan. Valoa tunnelin päässäkään ei ole näkyvissä, sillä kukaan ei ole onnistunut ratkaisemaan Afganistanin ongelmia. Etenkin Yhdysvaltojen rooli tulevaisuudessa on ratkaiseva: presidentti Obama on päättänyt vetää joukot pois. Mikä paikallinen tilanne vetäytymisen alkaessa on, ei Kurkon mukaan Obamaa kiinnosta. Yhdysvaltojen rahat ovat loppu, eikä vaihtoehtoja ole.

Kurko kertoo turvallisuusongelmien olevan yhteydessä etnisyyteen, sillä huumeviljelmät sekä iskut kansainvälisiä joukkoja kohtaan keskittyvät pashtualueille. Pashtuja on afganistanilaisista 38 %.

Pessimismistä huolimatta Afganistanissa on monien mittareiden mukaan tapahtunut hyvääkin kehitystä. Talous on kasvanut, inflaatio pienentynyt ja harmaa talous väistyy huumekasvien viljelemisestä saatujen tulojen pienentyessä. Myös paluumuuttajia on palannut maahan, ja valtaosa afgaaneista kokee talibanin suurimpana uhkanaan.

Kurko valotti myös siviilikriisinhallinnan vaikeuksia. Turvallisuustilanteen takia avustusjärjestöt toimivat vain pääkonttoreistaan Kabulista käsin, aseinaan ”lattekuppi ja maailmanparannusvimma”. Sotilastukikohdat ovat sen sijaan ympäri maata, joten sotilaat tuntevat paikallisen tilanteen avustusjärjestöjä paremmin kuin siviilijärjestöt. Myöskään ISAFin paikallisten auktoriteettien tukeminen ei ole ongelmatonta. Suomalaisten alueella toimi korruptoitunut kuvernööri, jolle suomalaiset eivät kuitenkaan voineet mitään. Oli turha ryhtyä syyttelemään kuvernööriä, koska tämä oli laillisen hallituksen nimittämä.

Autonsa räjäyttäneen itsemurhapommittajan kohteeksi joutuneen Kurkon mukaan on myös selvää, että tappioita tulee operaatiossa. Toiminnan ja tappioiden suhde voi kuitenkin olla lähes vakio. ISAFin vahvuushan on monikymmenkertainen vuoteen 2003 verrattuna. Kriisinhallintajoukot ovat myös tukikohdassa ollessaan väärässä paikassa. Kukaan ei hyödy, jos joukot lepäävät leirissä. Siksi varsinainen työ tehdään pääosin leirin ulkopuolella, ja yleensä liikkeessä. Vaaratilanteilta ei täten tulla välttymään tulevaisuudessakaan.

In the service of peace