Rauhanturvaamisestakin voisi syntyä Operaatiokirja
- Tietoja
- Julkaistu: 23.02.2016
- Kirjoittanut HOW
- Kategoria: Pitkät jutut

Moni tuntee Ville Kaarnakarin tuotteliaana kirjailijana. Mies julkaisee kirjan per vuosi. Joskus teoksia on ilmestynyt jopa kolme vuodessa, mutta sen jälkeen kirjailija itsekin tuli järkiinsä. Kolme kirjaa saman vuoden aikana on yksinkertaisesti liikaa. Kirja vuodessa, siinä on sopiva tahti.
Joku miehen tunteva varmasti tietää, että mies on myös entinen rauhanturvaaja, Kaarnakari palveli UNDOF:issa 1981-1982. Asia, mikä saattaa jollekin tulla yllätyksenä on se, että Kaarnakari on yksi kolmesta Hölkkäri On Web-yhdistyksen perustajasta.
Historia sikseen, Hölkkäri päätti kysyä kirjailijalta itseltään, miten hänellä tällä hetkellä menee.
-Helmikuu on yksi vuoden kiireisimmistä kirjan tekemisen kuukausista. Olen jo tottunut siihen, että kun muut lähtevät hiihtolomalle, minä "painelen reppu selässä partiossa itärajan takana".
Tällä hetkellä Kaarnakari työstää syksyllä ilmestyvää, jo kuudetta Operaatio-kirjaa.
-Tällä kertaa tapahtumat ajoittuvat sotien jälkeiseen aikaan. Tarinassa eletään vuotta 1948, Valvontakomissio on juuri poistunut Suomesta ja tiedustelu pitäisi saada uudelleen käyntiin. Kirjan työnimenä on Operaatio Polar ja alaviitteenä Salaisen sodan salaiset partiot.
Kaarnakarin viime syksynä ilmestynyt kirja, Operaatio Verna, käsitteli aikaa juuri Talvisodan päättymisen jälkeen. Miten vaikeaa tai helppoa kirjailijan on päästää edellisestä kirjasta irti ja hypätä vuosia eteenpäin?
- Se ei ole ongelma. Johtuu ehkä siitä, että kirjoitan kolmea kirjaa yhtä aikaa. Seuraavaksi ilmestyvää kirjoitan "päätoimisesti", seuraavaan kerään materiaalia ja kehittelen juonikuvioita kaikessa rauhassa. Antaa itse asiassa mukavaa vaihtelua ja pätkittää työtä. Kolmas kirja on "suunnitelma"; useita erilaisia vaihtoehtoja pyörii mielessä. Tämä on sillä lailla hyvä systeemi, että kirjan valmistuttua ei jää tyhjän päälle miettimään, että mitä tekisi seuraavaksi. Näin on helppo siirtyä työstä toiseen.
Useiden kirjojen samanaikainen työstäminen sisältää kuitenkin pienen riskin. Tulevaan kirjaan saatu idea meneekin jo aiempaan teokseen.
- Juuri näin voi käydä ja on käynytkin. Operaatio Verna söi vaaran vuosiin ajatellun Operaatio Popedan ainekset. Popedaa ei varmaan koskaan kirjoiteta, koska siinä olisi ollut liian paljon samantapaisia tapahtumia.
Päätoimisena kirjailijana Kaarnakari on rytmittänyt vuotensa kirjan ilmestymisen mukaan. Käytännössä puolet vuodesta pitää tehdä kovaa työtä, vuoden toinen puolisko on hieman helpompaa.
- Kirjan varsinainen kirjoitustyö vie päätoimisesti 3-4 kuukautta. Kirja tulee perinteisesti ulos noin syyskuussa. Sen jälkeen vedetään henkeä ja aika kuluu erilaisissa tilaisuuksissa kirjastoissa, kirjakaupoissa, järjestöjen tilaisuuksissa. Aika menee markkinointiin. Se on kuitenkin erittäin mukavaa kun tapaa kirjojen lukijoita. Siinä saa palautetta ja toisaalta myös hyviä ideoita. Yllättävän paljon joutuu käyttämään aikaa palautumiseen kirjan jäljiltä.
- Kirjoittamisvaiheessa minulla on erikoinen työtapa. Nousen aamulla kolmen-neljän aikaan hommiin. Yö on parasta työaikaa. Kaikki muut nukkuvat, päivä on vielä edessä. Tavoite on saada 4 sivua tekstiä valmiiksi päivässä. Välillä ei tule, välillä tulee reilusti enemmänkin.
Kaarnakari aloitti kirjailijanuransa sattuman kautta, kun Kyösti Pietiläinen kysyi häneltä, haluaisiko hän ryhtyä kirjoittamaan kirjaa legioonalainen Petersistä. Lopulta Kaarnakari kirjoitti kaikkiaan 7 legioonalainen Peters kirjaa. Näissä kirjoissa päähenkilö oli sama, legioonalainen Karl Peters. Sittemmin Kaarnakari ryhtyi kirjoittamaan Operaatiokirjoja, jotka ovat omia tarinoitaan omine henkilöineen. Yksittäisten teosten niputtamista jatkotarinaksi on monessakin mielessä hankalaa, vaikka tietynlaista jatkua Operaatiokirjoista löytyykin.
- Operaatio para Bellun jatkaa tavallaan Operaatio Finljandijaa. Ne ovat kuitenkin itsenäisiä omia juttujaan. Tarkoitus on pitääkin kaikki ominaan, jotta ei haittaa missä järjestyksessä ne lukee. Alkupään Operaatioita on vaikea enää löytää. Painokset ovat loppu, divareista saattaa joitain löytää. Sillä tavalla kirjoissa on jatkumoa, että useassa kirjassa tapaa samoja henkilöhahmoja, varsinkin tiedustelun porukoissa.
Operaatiokirjoissa leikitään taitavasti faktan ja fiktion kanssa. Kaarnakari kirjoittaa tarinoita, jotka voisivat olla totta. Idea kirjoitustapaan tuli halusta tehdä toisenlaisia sotaromaaneja.
- Kun päätin kirjoittaa kirjan, niin jotenkin oli selvää että se on sotakirja. Analysoin aika tarkkaan millaisia on jo markkinoilla. Päätin sen perusteella, että en ryhdy kirjoittamaan perinteistä moneen kertaan jo kerrattua ja kerrottua kaukopartioreissua. Tavallinen jalkaväkiporukan remuaminenkaan ei kiinnostanut. Päätin silloin, että kirjassa pitää olla useampia tasoja; rivimiehestä ylimpään sodanjohtoon. Näin saan kuvattua "rivimiesten" suoritusten kehykset. Eräistä syistä tiedustelu oli jotenkin niin lähellä että sen piti olla hyvin kirjoissa mukana. Olen ollut mukana Päämajan kaukopartio-osasto Marttinan perinne- ja aseveliorganisaatioissa mukana, joten tunnen monia sissejä henkilökohtaisesti. Joitakin heistä jopa esiintyy kirjoissanikin. Tällä tuntemuksella partiomiehet piti saada kirjoihin mukaan.
- Lukijaryhmiä ajatellessani tuli väkisinkin mieleen, että perinteisten sotakirjojen ja sotahistorian tuntijoiden määrää on katoava luonnonvara. Siitä sain ajatuksen, että kirjoissa piti olla myös trilleri-elementti. Siksi muuten kutsunkin kirjojani sotatrillereiksi. Yhtenä piirteenä pidin sitä, että lukijaa pitää vedättää. Juuri kun tuntuu siltä, että tietää mitä on tapahtumassa seuraakin jyrkkä mutka. Yllätyksiä pitää olla kuviossa. Halusin, että kirjat ovat uskottavia. Kaikille jotka kysyvät, että ovatko jotkut asiat totta, olen vastannut että "osa on varmasti tapahtunut, osa olisi voinut tapahtua - ja on ehkä tapahtunutkin.
Entisenä rauhanturvaajana Kaarnakari ei poissulje mahdollisuutta kirjoittaa Operaatiokirjaa, joka tapahtuisi rauhanturvaamisympäristössä.
- Itse asiassa olen miettinyt sellaisen kirjoittamista. Se olisi kiinnostava maailma. Jotenkin olen vielä pysynyt tuolla sota-ajan puitteissa, mutta ehkä jonain päivänä. On sille jo työnimikin olemassa: Operaatio Tabor. Mutta sanottakoon, että se on vielä mapissa" Suunnitelmat".