skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Sauvossa rokattiin vitosella

Triplafasu-opettaja-muusikko Risto Hämäläinen järjesti levynjulkistamisbileet Sauvossa Tapper's Inn:ssä joulukuussa viettäen samalla 40-vuotissynttäreitään.
Kutsua juhlimaan noudatti yli 60 henkeä, joista rauhanturvaajataustaisia oli parikymmentä. Bileissä esiintyi lukuisa joukko Hämiksen muusikkokumppaneita ja vierailevana tähtenä oli Esa "Garbo" Eloranta. Illan aika nautittiin virvokkeita, texmex-sapuskaa ja tietysti rokkia.

 


Hämis maireana saatuaan palvelustoveriltaan Koiviston Karilta upean baretin.

Hämäläinen tunnetaan rauhanturvaajien keskuudessa tietysti "Sinibaretti" ja "Sheltteriin" renkutuksistaan, joista illan aikana kuultiin viimeisestä vain yksi säkeistö. Uusi Hölkkäri On Webinkin sponsoroima "Tie vapauteen"-pitkäsoitto sisältää kaikkiaan 15 raitaa, joista muutama cover bonuksena. Cd:lle on tallennettu myös nimibiisin musiikkivideo.
Aikoinaan Risto Hämäläinen palveli Namibiassa ja kaksi kertaa Libanonissa. Viihdytyskiertuilla rauhanturvaajien keskellä hänet on nähty mm. Liberiassa ja Makedoniassa.

Tekstit ja kuva: Kimmo WIrén

Niksulan supailuvelvi

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna liki 40 rauhaa turvannutta miestä ja naista kokoontuivat viettämään kansainvälisen rauhanturvaajan päivän alustunnelmia Niinisaloon. Rennon viikonloppuriennon järjestivät Kankaanpään seudun ja Pirkanmaan rauhanturvaajat. Osallistujia viikonloppuun saapui pitkin poikin Suomen niemeä. Lauantaina puolilta päivin alkaneen tapahtumasarjan käynnisti puheenjohtajien Tapion ja Kimmon tervetulopuhuttelu ja ohjelman paljastaminen. Siltä seisomalta osallistujat joutuvat tehtäväradan kimppuun. Taistelijapareittain edeten, mutta henkilökohtaisen kilpailun voitti lopulta Mikko Palosvirta. Toiseksi julistettiin Ismo Hämäläinen. Pronssille erittäin tiukassa kisassa ylsi Mia Örnmark. Ratatuomarit ja laatijat palkitsivat myös erityisesti kunnostautuneen taistelijan, ”asennefasun”; tittelin palkintona ollut Jorma-pullo löysikin tiensä Sami Seppäsen huiviin.

Rauhanturvaaminen tänään
Iltapäivän ohjelmaan kuului myös PVKVK:n edustajan Vesa Savelan briefing tämän hetkisestä suomalaisesta rauhanturvaamisesta maailmalla. Tilaisuus oli varsin mielenkiintoinen ja antoi mahdollisuuden päivittää tietojaan. Kunnes oli nautittu riittävä määrä hengen ravintoa, oli aika täyttää myös masut. Grilli oli kuumana koko illan - pihviä ja makkaraa ahmittiin kuin alhaalla aikoinaan.

”Kotiseudulle Pohjois-Galileaan..”
Ei. Ilta ei päättynyt syömiseen, sillä aito rauhanturvari Risto ”Hämis” Hämäläinen aloitti läpiyön kestäneen shownsa. Kitara ja huuliharppu raikasivat saunapriiffarissa, sillä sääolot eivät sallineet ulkona bilettämistä. Se ei tahtia haitannut, vaan tiivisti tunnelmaa entisestään. Loistavien stemmojen ja tanssinäytteiden säestämänä Hämis setitti rokkia täyslaidallisen. Kun lauluissa päästiin kohtaan ”..auringonnousuun” viimeiset taistelijat palasivat Kankapahkan kyläpaavosta ja ensimmäiset heräsivät aamupalalle.


Tehtävärata kiersi kämppiä ja puihin oli kiinnitetty mitä erilaisimpia tehtäviä tai kysymyksiä. Kuva Martti Tikka.

Ensi vuonna taas
Pitopaikkana ollut Niinisalon mallipose Camp President saattaa olla ensi vuonna jo historiaa – kuka tietää. Joka tapauksessa tapahtuman osoitti tarpeellisuutensa, joten ensi vuonna kohdataan taas.

Teksti: Kimmo Wirén

Rauhaa vaikka nyrkeillä!

31.5. Utin entisen upseerikerhon perinnetiloissa julkaistiin YKSV 1 / UNEF II vaiheita tiedustelualiupseerin silmin käsittelevä kirja nimeltä Rauhaa vaikka nyrkeillä. Kirja kertoo silloisen ylivääpeli Rauno Nuorivuoren kokemista tapahtumista Suezilla 1973-74 Lokakuun sodan eli Yom Kippur -sodan jälkimainingeista.

YKSV 1 oli ensimmäinen suomalainen nopean toiminnan joukko. Se perustettiin ja lähetettiin toimialueelle pikapikaa pienissä erissä. Kirjan päähenkilö huomasi olevansa Hiekalla, vielä taistelujen jälkeen savuavien raunioiden keskellä, viiden päivän päästä siitä kun sai tiedon komennuksestaan rauhanturvatehtäviin. Tehtäviin joihin hän ei ollut koskaan anonut.


Gammassa nyrkit heiluvat. Tämä on ainoa kuva, joka on otettu tuosta maailmallakin tunnetuksi tulleesta välikohtauksesta. Kuva Tapio Kauppi.

 Tekstistä huomaa heti, että sen ovat kirjoittaneet kokeneet rauhanturvaajat. Kerronta on ujostelematonta ja hurttia fasu-meininkiä, jota kuulee faittereiden saunailloissa mutta harvoin näkee painettuna. Kerrontaa tukee myös tapahtumista kertova kuvitus ja piirrokset.

Rauno ”Rauski” Nuorivuori oli osallisena mm. Gamman nyrkkitappelussa israelilaisia vastaan ja helmikuun -74 miinaonnettomuuden uhrien pelastustehtävässä keskellä miinakenttää.

Kirjan on kirjoittanut toimituskunta, johon kuuluvat Risto Aitos pj (YKSV 1:n operatiivisen toimiston varapäällikkö), Hannu Levänen (YKSV 1:n tiedotusupseeri), Rauno Nuorivuori ja Solveig Reponen.

Vaikka kirjan kustannuksessa on auttanut Sinibaretti-lehti, kirja on omakustanteinen. Ensipainoksena kirjaa on painettu 500 kappaletta ja sitä saa kirjan tekijöiltä Risto Aitokselta 040 5540 163 (Turun suunnalla) ja Rauno Nuorivuorelta 040 8393 313 (Kouvolan suunnalla). Kirjan hinta on 15 euroa.

Ville Mäntysaari

Hölkkäri marssi taas

Aurinkoisena kesäkuun lauantaiaamuna alkoi hölkkäriläisiä kokoontua Kesäyönmarssin päätapahtumapaikalle Tuusulan urheilupuistoon. Aarnoksen Matti joutui harmittavasti peruuttamaan osallistumisensa marssille flunssan takia. Jäähallin puolella naposteltiin aamupala ennen kuin oli aika siirtyä lähtöpaikalle, jossa oli alkuverryttelyiden suoritus. Pikkaraisen Markus yritti tervehtiä tuttua naista, joka kuitenkin osoittautui vääräksi henkilöksi. Onnekseen hän säästyi korvapuustilta. Lähtölaukauksen tapahduttua lähti 9-henkinen joukkueemme vakaalla nopeudella matkaan. Viiden kilsan kohdalla oli vain nopea mehutankkaus ja päästyämme 10 km taukopaikalle oli aika tankata pienellä purtavalla ja runsaalla juotavalla. Tässä kohtaan tehtiin myös ensimmäiset tarkistukset jalkojen kunnosta ja kaikki oli hyvin. Sitten taas matkaan - tässä kohdin oli jo porukka tutustunut toisiinsa sen verran hyvin, että tarinaa kului jo monelta suunnalta. Marssin rasitukset eivät tuntuneet vielä missään ja puhuttiin jopa, että ensi vuonna marssittaisiin pidemmät matkat. 15 km kohdalla taas pikainen mehutankkaus ja kohti 20 km:n paalua, jossa taas nautittiin myös hieman purtavaa.

 


Lähdössäkin nauratti makeasti.

Matti yllätti!

Tiedettiin, että viimeinen 10 kilometriä olisi raskain, mutta porukka lähti marssimaan tämänkin etapin hyväkuntoisena. 25 km kohdalla sitten olikin joukkueen oma erikoishuoltopiste, jonka oli pystyttänyt Aarnoksen Matti, tarjoten joukkueelle kylmää olutta - muiden marssijoukkueiden hämmästellessä tätä erikoistarjontaa, Hölkkärin joukkue tankkasi itsensä nopeasti ja lähti viimeiselle etapille iloisin mielin. Maaliin päästyään joukkue siirtyikin sitten marssille osallistuneiden Lipsikäiväröiden kutsusta heidän saunalleen, jossa oli vuorossa saunomista ja grillausta. Illan tullen sitten osa marssiosastosta siirtyi vielä Vantaan yöelämään korjaamaan nestehukkaa. Tämä aurinkoisessa säässä suoritettu tapahtuma oli taasen niin onnistunut, että päätimme osallistua tapahtumaan myös tulevana vuotena.

Ismo Hämäläinen

Operaatio Tarton Rauha 2006

Vuoden 2005 kesällä tehty matka Tarttoon sai jatkoa tänäkin vuonna, sillä HOW:n lukijamatka Tarttoon järjestettiin heinäkuun lopussa 28 – 30. 7.
Perjantaina kokoontui Makasiiniterminaaliin Helsinkiin edustava joukko hölkkäriläisiä. Osa ennestään tuttuja, osa hiukan vieraampia. Matkan suunnittelussa on suotu myös aveceille osallistumismahdollisuus ja niinpä mukana oli myös kolmen barettiveljen kumppanit.

Nopea Linda Linen Jaanika vei joukon Tallinnaan josta jatkettiin varatulla bussilla Tarttoon. Matkalla pidettiin yksi kahvi- ym virkistystauko Adavere Tuulik -nimisessä, tuulimyllyyn rakennetussa kahvila-ravintolassa.
Tartossa nopea majoittuminen Tartu-hotelliin ja sen jälkeen aterioimaan Atlantis-ravintolaan. Ravintola on ollut eräs Tarton parhaista ja on sitä edelleenkin sijainniltaan. Se on aivan Emajoen rannalla ja ravintolasta avautuu mukava näkymä yli joen. Ateriasta ja palvelun tasosta on valitettavasti oltava tyytymätön. Tartossa on kuitenkin lukuisia miellyttäviä ja tasokkaita ruokapaikkoja, joten tämä lievä vastoinkäyminen ei mielialaan vaikuttanut. Iloisesti rupatteleva joukko siirtyi aterian jälkeen katsastamaan kaupungin muita virkistäytymiskohteita. Illan mittaan kokin löysi sopivan kokoonpanon myötä itselleen mieluisimman viihtymispaikan. Suosituin lienee ollut Püssrohukelder (Ruutikellari).

 

Lauantai oli varattu tutustumisiin eri kohteisiin. Kävellen siirryimme pitkin Emajoen vartta sellaiseen osaan kaupunkia, Supilinnaan, missä harvemmin matkailijat liikkuvat. Ympäristön tila kertoi selkeästi nousevasta taloudesta, mutta myös siitä, että osa tarttolaisista elää vielä niukan toimeentulon varassa.

Tavoitteemme Ölletehas A. Le Cog saavutettiin aikataulun mukaisesti. Vastassa oli melko iäkäs panimomestari, joka vei meidät läpi panimon kertoen asiantuntevasti oluen panemisen vaiheista. Vanhat työtavat, vanha välineistö ja vuosikymmenien aikana käytetyt työmenetelmät, esineet jne. antoivat uutta syvyyttä oluttietämykseemme. Joiltakin osinhan olutkulttuuri on jo ennestään tuttua barettiväellekin. Kierroksen lopuksi tarjotut näytemaistiaisetkaan eivät saaneet nyrpistystä osakseen, paitsi ehkä määrän vuoksi. Olutpanimon historiasta ja nykyisestä toiminnasta löytyy kiinnostuneille panimon nettisivuilta kosolti tietoa.

 

Sateen yllyttyä kiusallisen runsaaksi siirryimme taksin käyttöön. Osa joukosta siirtyi KGB –museoon, osa Yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan.
KGB –museo antaa erittäin realistisen kuvan neuvostoaikaisesta pidätettyjen kohtelusta. Sellien koko, vankien määrä, olosuhteen ylipäätään ovat olleet sellaiset, että niiden kuvaaminen ei minulta onnistu. Paikka on itse nähtävä.

Täältä siirryttiin läheiselle lentokentälle Raadi Lennuväljalle. Nykyisin siellä ei ole lentotoimintaa, mutta oli neuvostomiehityksen aikana merkittävä kenttä. Aikanaan valvottiin myös tarkasti, ettei Tartossa noustu liian korkeisiin paikkoihin utelemaan kentän asioita.

Kasvitieteellinen puutarha piti sisällään suuren palmuhuoneen, runsaan kaktuskasviosaston, mehikasviosaston jne. Reipas sade esti tutustumisen ulkotarhaan, josta kuitenkin on syytä mainita näyttävä ruusutarha ja laaja puutarhan kasvisto.

Lauantai jatkui omavalintaisen elämän merkeissä. Eri tahoille hajaantuneet ja erilaisista kohteista kiinnostuneet löysivät illan mittaan toisensa jo tutuksi tulleen Ruutikellarin pihalta. Kovin suosittu janojuoma näytti olleen nimensä mukaisesti punainen olut. Tuopin kokokin tuntui tyydyttävän nautiskelijoita.

 

Sunnuntain paluumatkalle saimme kyyditsijäksi kuljettajan, jonka tietomäärä maasta, kansasta ja historiasta oli laaja. Moni asia sai uutta sisältöä hänen selvitystensä kautta. Uutta kuitenkin oli myös tälle kuljettajalle Järva-Jaani Vanaautode varjupaik. Sinne on kerätty neuvostoaikaisia autoja ja muuta kuljetuskalustoa. Joidenkin kohdalla hieraisi tekniikasta kiinnostunut vierailija silmiään kaksikin kertaa. Melkoisia vempeleitä.

 

Sisältyi matkaan toki perinteistä virvokkeiden nauttimista ja muuta tavanomaista briiffausta. Matkakohteena Tartto on kiehtova ja monipuolinen. Se antaa mahdollisuuden kaikille onpa kiinnostuksen kohde sitten tiede, taide, historia, arkkitehtuuri, ruoka, juoma, musiikki tai mikä muu tahansa. Hintatasokaan ei pääsymaksujen, ruoan, juoman tai liikkumisen osalta ole ylen korkea. Käyttämämme Tartu –hotelli on vain kahden tähden majoituslaitos, mutta moittimista ei ole siinäkään; aamiainen riittävän runsas, huonevarustus ok ja hintataso ihan siedettävä.

Matkamme, Operaatio Tarton Rauha 2006, Sujui mallikkaasti ja mutkattomasti. Moni kiinnostava asia osui kohdalle, moni jäi odottamaan seuraavaa vuotta. Paluumatkalla Jaanikaa heilautteli merenkäynti melkoisesti, mutta silti satamassa kuultiin kotiinpaluun toivotuksina: ” Ensi vuonna uudestaan”

Matkan järjestelyistä vastuun otti ja miehekkäästi kantoi Mikko Palosvirta. Tartossa opastajana ja apuna oli Mikon isä Esko. Heille mitä lämpimimmät kiitokset.

Lekuri

Linkkejä vierailemiimme kohteisiin:

varjupaik.jjts.ee
www.alecoq.ee
linnamuuseum.tartu.ee/en/branches/kgb/museum.html
www.pyss.ee