skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

Järkihoitoa rauhanturvaajille tarjotaan - (ei kun) jälkihoitoa kriha -henkilöstölle

"Rauhanturvaajan kokemus on todella erityinen asia, ja sitä ei voi saada kuin kokemalla."

Sanna KaisaJokainen rauhanturvaajana toiminut tietää tämän lauseen ja nyökkäilee hymyillen. Jos lause ei hymyilytä, niin oletan, ettei kaikki olekaan mennyt hyvin joko operaatiossa, kotiutumisessa tai vuosia rt-tehtävän päättymisen jälkeen.

Puolustusvoimat ja Suomen rauhanturvaajaliitto aloitti 2000-luvun alussa kokeilumielessä Suomeen palaavien rauhanturvaajien kotiuttamiskoulutukset. Järjestelmä jäi "kehitteille", kunnes syyskuussa 2009 Porin prikaati järjesti ensimmäisen tilaisuuden. Tilaisuudet olivat aluksi nimeltään debriefing- tai palautetilaisuus, ja niissä oli aina mukana Suomen rauhanturvaajaliiton väkeä tukemassa tilaisuuden onnistumista. Loppu vuonna 2009 Paula Hurttia aloitti Suomen ensimmäisenä täysipäiväisenä kv-sosiaalikuraattorina toimiva henkilö tukemaan tulevia, olevia ja olleita rauhanturvaajia. Tukea tarjottiin alusta asti kaikille rauhanturvaajille ja heidän läheisilleen. Toiminnalle löydettiin tapa, muoto ja tarve. Tarve on aina selkeästi ollut olemassa ja siksi määräaikaiselle tehtävälle on yritetty saada vakituista virkaa, mutta tällä hetkellä tehtävä on luvattu allekirjoittaneen haltuun vuoden 2014 loppuun asti.

Minä, Valtiotieteiden maisteri (pääaineena sosiaalipolitiikka) pääsin aloittamaan tässä ainutlaatuisessa työtehtävässä heinäkuussa 2011. Lähes saman tien ryhdyin työstämään tehtävästä minun näköistä: palautetilaisuuden nimi muutettiin Kotiuttamiskoulutukseksi, yhteistyötahojen kanssa työskentely täsmentyi, tehtävä tuli näkyväksi kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja kv-tapaturma-asiamiehen työ "laajeni" ihmisläheisemmäksi. Toisaalta samalla kv-tapaturma-asiamiehen ja kv-sosiaalikuraattorin tehtävästä tuli yhtä kuin Lehto-Mäkelä eli Puolustusvoimien työntekijä, joka järjestää mm. Loukkaantuneiden vertaisryhmän vuosittain.

Varmasti löytyy henkilöitä, jotka ovat tyytyväisiä Puolustusvoimien tarjoamaan kv-sosiaalikuraattorin palveluun, mutta käänteisenä puolena varmaan löytyy myös henkilöitä, jotka eivät ole saaneet riittävää palvelua. Jos palvelu ei ole ollut riittävää, niin syynä voi olla pelkästään se, että palvelua yrittää tarjota yksi henkilö. Kv-sosiaalikuraattorin tehtävänä on koko psykososiaalinen tukijärjestelmä: kotiuttamiskoulutusten käskyn valmistelusta toteutukseen, rauhanturvaajien "koulutusta" (2 oppituntia ennen lähtöä ja mahdollinen tapaaminen kotiutuessa), Läheisten tilaisuuksien järjestely + toteutus, yhteistyö Valtiokonttoriin (kv-tapaturma-asiamiehenä) ja muihin yhteistyötahoihin sekä "asiakaspalvelu".

Kv-sosiaalikuraattori ei ole "kallonkutistaja", joten otsikon mukaan yritän tarjota vain järjellistä jälkihoitoa, jolla pystytään pitämään järki koossa. (Menikö jo ihan järjettömäksi? Toivottavasti ei!)

Mikäli haluat keskustella rauhanturvaamiseen tai siihen liittyvistä asioista, niin minuun saa olla yhteydessä.

"Rauhanturvapalvelus on kokemus, jota ei rahalla saa."

Sanna-Kaisa Lehto-Mäkelä

0299 441154

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Scania suojaa rauhanturvaajia

Scania 4GAjoneuvojen suojauksiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota ja syynä ovat kokemukset mm. Afrikasta, Irakista tai Afganistanista. Muutama vuosi sitten Afganistanin suomalaisen kriisinhallintajoukon partioajoneuvot vaihdettiin panssari-Mersuista etelä-afrikkalaisiin RG-32:iin.
Panssaroituja ajoneuvoja on ollut tarjolla aiemminkin, mutta nyt siviiliajoneuvojen suojausta on oikeasti tutkittu ja kehitetty. Teräksellä terästettyjen ajoneuvojen suurimpana haittapuolena on ollut tietysti paino. Painon hallintaan käytetään nykyään erilaisia kuitukomposiitteja. Tulevaisuudessa häämöttää nanoteknologian tuomat mahdollisuudet.
Ruotsalaiset Scania ja Åkers Krutbruk lähtivät liikkeelle uudesta ajattelutavasta. Nimekseen uusi tuote sai Scania 4G.

Ykkönen silmään ja kytkin ylös
Lähtökohtana Scanialla ja Åkers Krutbrukilla oli valmistaa ammattikäyttöön tehty kuorma-auto, joka pystyy suorittimaan sen tehtävän mihin se alunperin on tarkoitettukin.
Ruotsin vanhin yritys Åkers Krutbruk aloitti toimintansa ruutitehtaana 1500-luvulla. Viime vuosina se on keskittynyt suojausteknologian kehittämiseen ja valmistamiseen. Yritys on jo tehnyt kriisialueille tarkoitettuja liikkuvia työkaluja esimerkiksi Caterpillarin ja Volvon kanssa. Lisäksi ÅKB:n yhteistyökumppanina on suomalainen Patria, jonka 130:een Ruotsiin toimitettavien AMV:den suojauspaketista se vastaa.
Nykyajan vitsauksena kriisialueilla ovat eritoten tienvarsipommit. Iskuja tehdään myös ns. pehmeitä kohteita vastaan eli avustusjärjestöjen tai sotilaiden huoltokuljetuksia kohtaan.

Scania ja ÅKB löivät hynttyyt yhteen kehittäen kuorma-auton, jossa on käytännöllisyyden lisäksi korkea suojaustaso. Mallinimeksi valittiin Scania 4G. Linjauksina kumppaneilla oli valmistaa kuormuri, joka on

1) suojaustasoltaan huippuluokkaa
2) kustannustehokas
3) käytännöllinen
4) ei-sotilaallinen

Suojaavat rakenteet
Tuotteen pohjana on Scanian kuormurin hytti. Siihen Åkers tekee ulko- ja sisäpuoliset suojarakenteet. Alapuolelta suojaus on hoidettu muotoillulla pohjalevyllä, joka suuntaa altatulevan paineaallon hytin ohi. Hytin ulkopuolelle, muotoilujen sisään on piilotettu kuitupohjaista materiaalia, joka on vastaavaa paksua teräslevyä kevyempi ja antaa myös enemmän suojaa esimerkiksi sirpaleita tai kiväärikalibereita vastaan. Ohjaamon sisällä on suojaavaa materiaalia, joka ei "rikkoudu" iskussa, kuten normaalissa kuormurissa. Lisäksi kuljettaja ja kartanlukija istuvat erikoisvalmisteisilla penkeillä, jotka ovat tarkoituksenmukaiset vaikka yllä olisi koko taisteluvarustus. Istuimissa on viisipistevyöt ja tehokas iskunvaimennus.
Ohjaamossa on kiinnityspisteitä ja verkkoja, jolla irtotavara saadaan pysymään paikallaan. Mahdolliset radiot, gps:t ynnä muut kiinnitetään ohjaamoon tiukemmin kuin normaliin maantiejunaan.

Raha ratkaisee aina
Niinkuin kaikessa muussakin, niin raha on kalustohankinnoissa aina tiukilla. Scania ratkaisi asian ottamalla tuotantolinjaltaan tavallisen bulkkihyttinsä. Samanlaisen siis kuin maanteillämme nähdään. Kun tuote on kuin mikä tahansa hyllystä löytyvä kuormuri, niin ajoneuvon kustannuksetkaan eivät nouse korkeammiksi. Siihen käyvät kaikki samat varaosat kuin siviiliversioon, se ei vaadi erityishuoltoa ja mikä parasta, varaosien saatavuus ei tuota päänvaivaa. Esimerkiksi kokonainen valmis hytti saadaan Ruotsista toimitettua Afganistaniin 16 tunnissa, joten rikkoutunut ajoneuvo saadaan nopeasti takaisin töihin.

Kelpaa töihin
Tankeiksi panssaroiduissa ajoneuvoissa huonona puolena on ollut se, ettei niillä pysty enää kätevästi tekemään sitä työtä mihin ajoneuvot ovat alunperin tarkoitettu. Esimerkiksi näkyvyys ajoneuvosta ulos on ollut vaatimatonta - liikkuvuudesta tai hyötykuormasta puhumattakaan.
Koska kyseessä on kuitenkin tavallinen kuorma-auto, ei työvoimaakaan tarvitse erikoiskouluttaa kaluston suhteen.

Naamioitu siviiliksi
Provokatiivinen sotilasajoneuvo saattaa herättää ärtymystä paikallisen väestön keskuudessa tai herättää kapinallisjoukoissa liikaa kiinnostusta. Scania 4G on tavallisen näköinen auto, jonka vain ammattilainen erottaa suojatuksi ajoneuvoksi muutamista seikoista ja läheltä katsottaessa. Taka-ajatuksina valmistajilla olikin saada aikaan mahdollisimman vähän huomiota herättävä, jopa siis tylsä, kuormuri. Esimerkiksi avustusjärjestöt kaihtavat taisteluajoneuvon näköisiä keksintöjä. Tässä mielessä ruotsalaiset iskevät hyvään saumaan. Auto on tavallinen, mutta se myös provosoimatta suojaa henkilökuntaansa. Siihen saa tietysti valittua haluamansa värityksen - vaikka vaaleanpunaisenkin.

Scania kriisinhallinnan ytimessä
Ruotsalaiset ovat toimittaneet eri maiden armeijoille aiemminkin edellisen sukupolven suoja-Scanioita esimerkiksi Hollantiin. Uutta neljä-geetä on jo myyty "joihinkin Euroopan maihin". Maamiinoja, IED- tai RPG-iskuja vastaan suunniteltu ajoneuvo suojaa kalleinta omaisuutta, ihmishenkeä, erinomaisen hyvin.

Libanon ruutitynnyrissä

Usein kuulee sanottavan, että Lähi-itä muodostaa ruutitynnyrin. Ensimmäisen kerran jonkun alueen epävakaasta tilanteesta käytti nimikettä ”ruutitynnyri” Otto von Bismarck. Tuolloin hän viittasi Balkanin tilanteeseen. Bismarckin mukaan seuraava sota alueella alkaisi ”jostain kirotun tyhmästä asiasta”. Yhdenkaltaisuus Lähi-itään on, että mitättömän pieneltä vaikuttava välikohtaus saattaa ruutitynnyrissä leimahtaa suureksi konfliktiksi.

Poliittis-uskonnollinen soppa

Lähi-itä on poliittisesti hajanainen alue, jonka historiaa leimaavat sekä valtioiden väliset että niiden sisäiset väkivaltaiset konfliktit. Lähi-idän uskontojen ja poliittisten ryhmittymien monimuotoisuus kulminoituu Libanonissa, jossa käytännössä kaikki alueen uskontokunnat ovat edustettuina. Politiikka Libanonissa perustuu uskontokuntien jatkuvaan keskinäiseen tasapainoiluun.

Poliittinen pääjakolinja Libanonissa kulkee kahden liittoutuman välillä, joita eri uskontokunnat kannattavat. Lisäksi kannattajakuntia erottavat sosiaaliset tekijät. Länsimyönteistä 14. maaliskuuta -liittoumaa kannattavat keskimäärin varakkaammat libanonilaiset kuin syyrialaismyönteistä 8. maaliskuuta -liittoumaa. Shiialaisjärjestö Hizbollahin dominoima 8. maaliskuuta -liittouma muodosti hallituksen, kunnes maaliskuussa 2013 sunnimuslimeja edustava pääministeri Najib Mikati ilmoitti hallituksensa erosta. Pääministerin ero lisää Libanonissa vallitsevaa epävarmuutta aikana, jolloin naapurimaa Syyrian sisällissota aiheuttaa naapurimaissa huomattavia poliittisia paineita. Epävakaassa Libanonin tilanteessa etelänaapuri Israel on terästäytynyt mahdollisten konfliktien varalta.  Libanonin pohjoisosissa, Tripolin kaupungissa, sunnimuslimit ja šiialaisryhmittymä alaviitit ovat ajautuneet uusiin yhteenottoihin.

Suomalaiset rauhanturvaajat ovat Libanonissa kolmatta kertaa. Suomi on aiemmin osallistunut operaatioon vuosina 1982–2001 ja 2006–2007. Vuosi 2012 ja vuoden 2013 kevät ovat olleet rauhanturvaajille ja UNIFIL-operaatiolle varsin rauhallista aikaa. Rauhallisuudesta huolimatta Lähi-idälle on ominaista, että tilanne saattaa muuttua hyvin nopeasti. Edellinen vakava välikohtaus UNIFIL-operaation vastuualueella alkoi näennäisesti vaarattomasta puiden leikkuusta Libanonia ja Israelia erottavalla sinisellä linjalla.

Sotilaspappi pyhällä maalla

Saavuin operaatioon rauhanturvaajaksi marraskuussa 2012. Minulle oli sotilaspappina yllätys, kuinka hyvin kristinuskon ja islamin rinnakkaiselo sujuu libanonilaisten arjessa. Etelä-Libanon on osa raamatun historiallisia tapahtumapaikkoja; sekä paikalliset kristityt ja muslimit pitävät aluetta pyhänä maana. Lisäksi eri uskontokuntien edustajat suhtautuvat pääosin hyvin YK:n rauhanturvaajiin ja sotilastarkkailijoihin, vaikka tietyillä alueilla ilmenee omia jännitteitään.

Uskonnollisten johtajien kanssa tehdyn kanssakäymisen lisäksi sotilaspappi huolehtii myös rauhanturvaajien vapaa-ajan toiminnasta. Suomalaisilla rauhanturvaajilla on käytettävissään poikkeuksellisen kattavat palvelut. Yhteydenpidon koti-Suomeen mahdollistaa 24/7 käytössä oleva puhelinyhteys sekä internetin käyttömahdollisuus. Puolustusvoimat pitää huolen pojistaan ja tytöistään myös ilmaisilla palvelusvapaalennoilla, parturipalveluilla, jne. YK-operaatiossa rauhanturvaajat saavat 2,5 päivää kuukaudessa lomaa, mikä tarkoittaa käytännössä yhteensä kolmen viikon palvelusvapaata puolessa vuodessa.

Operaatio tarjoaa suomalaisille rauhanturvaajille mahdollisuuden antaa panoksensa rauhan turvaamiseksi pitkäaikaisella kriisialueella. ”Lontoonkielinen” Raamattu sanoo rohkaisevasti: ”How blessed are those who make peace,for it is they who will be called God's children!” (Matt. 5:9). Ehkä tämä pitää erityisen hyvin paikkansa Lähi-idän ruutitynnyrissä.

Kirjoittaja on suomalaisten rauhanturvaajien sotilaspappi

Valta vaihtuu Keski-Afrikassa?

Keski-Afrikan tasavallassa on viimeisten viikkojen aikana tapahtunut paljon. Maan pohjoisosista lähtenyt kapinalliskoalitio Seleka (sango: liittouma) on ottanut haltuunsa kaupungin toisensa jälkeen matkalla etelään kohti pääkaupunki Banguita. Maan presidentti Bozizé on anonut apua niin Ranskalta kuin naapurimaa Tshadilta. Ranskan presidentin mukaan maa suojelee Keski-Afrikan tasavallassa kansalaisiaan ja intressejään, mutta ei nykyistä hallintoa. Ranskan passiivisuus on suuri muutos maan aikaisempaan politiikkaan, jolloin se tuki sekä Tshadin Débyä että Bozizéa aseellisesti – ja oli varmistamassa, että suomalaisetkin pääsivät osallistumaan EUFOR- ja MINURCAT-operaatioihin alueella. Myös Tshad on ollut tavanomaista toimettomampi, mutta silti lähettänyt arviolta 150 sotilasta maahan. Bozizén oma armeija on kroonisen heikko luottamuspulan takia, ja lokakuuhun asti Tshad vastasi myös presidentin omasta turvallisuudesta. Nyt samaa tehtävää hoitaa ranskalainen turvallisuusyritys, jonka joukot tuskin pystyvät pysäyttämään kapinallisia, jotka ovat jo lähellä pääkaupunkia. Vallanvaihto näyttääkin ei vain mahdolliselta, vaan päivä päivältä todennäköisemmältä.

Kapinan syyt ovat monisyiset, mutta kymmenen kohtaa sisältävässä listassaan kapinalliskoalitio mainitsee muun muassa aikaisempien rauhansopimuksien kohtien laiminlyönnin, puutteellisen demokratian, nepotismin ja korruption. Toisaalta kapinallisten motiivit tulevat alueellisesti marginalisoinnista, joka johtuu valtion keskittymisestä pääkaupunkiin. Esimerkiksi terveyspalveluja tarjoavat maassa lähinnä Yhdistyneet kansakunnat sekä kansalaisjärjestöt. Demokratian puute taas vuorostaan pakottaa muutosta (tai valtaa) haluavat tarttumaan aseisiin. Kuten tavallista, on Selekan johtaja entinen diplomaatti – siis systeemin kasvatti. Mielenkiintoinen yksityiskohta onkin, että kapinalliset painottivat kampanjansa alkuvaiheessa, etteivät tahdo vallata Banguita, vaan ainoastaan neuvotella hallituksen kanssa. Alueellinen talousyhteisö on jo saanut kummaltakin osapuolelta suostumuksen aloittaa rauhanneuvottelut Gabonin Librevillessä. On kuitenkin mahdollista, että kapinallisten nälkä on kasvanut syödessä maan armeijan heikkouden paljastuttua: kapinallisten vallattua uusia kaupunkeja ovat rauhanneuvottelut toistaiseksi jäissä ”logististen ongelmien” takia. Konfliktin jatkuessa onkin yhä todennäköisempää, että Bozizé pakenee maasta, ja Bangui saa uudet isännät - eikä ole mitään syytä odottaa, että uudet hallitsijat olisivat parempia kuin vanhat.

Vallanvaihdoksen kuohuissa Bozizén tukijat luultavasti aloittaisivat uuden kapinan, ja sama meno jatkuisi hamaan tulevaisuuteen. Tämä on erityisen ikävää siksi, että humanitääristen mittareiden pohjalla viruvassa maassa on runsaasti luonnonvaroja, jotka voisivat nostaa sitä jaloilleen. Mutta tällaisen kehityksen edellytyksenä on yksi resurssi – rauha. Ja sitä Keski-Afrikan tasavallassa ei ole näkynyt pitkään aikaan.

Kirjoittaja toimii tutkimusassistenttina Pohjoismaisessa Afrikka-instituutissa ja tohtorikoulutettavana Uppsalan yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksella.

Internet, sosiaalinen media ja sodankäynti

Mikäli elokuva Social Network luetaan autenttiseksi lähteeksi aikamme merkittävimmän sosiaalisen median synnystä, voidaan olettaa, ettei Mark Zuckerberg voinut unelmoidakaan luomansa verkoston tulevasta vaikuttavuudesta kaikkeen kokemamme maailman kehitykseen. Voidaan olettaa, ettei opiskelija-asunnossa ideoitu, tai sitten varastettu ajatus Facebookista, koskaan ollut tarkoitettu arabimaailman vallankumousten mobilisoinnin välineeksi tai sodankäynnin välikappaleeksi.

Kukaan ei kuitenkaan voi kieltää sosiaalisen median kehittymistä muotoon, jossa sen käyttötarkoitus tavallisen ihmissuhdeverkoston ylläpitäjästä on löytänyt itselleen kehityshaaran kohti vaikuttavuuden kanavaa niin ideologioiden levittäjänä, kuin propagandistisena työkaluna konfliktien eri osapuolille. Sosiaalinen media on kuitenkin vain osa uutta sodankäynnillistä elementtiä, jota kutsutaan kyberavaruudeksi tai -ulottuvuudeksi.  Pääesikunnan tietoverkkopuolustussektorin johtajan, tohtori Catharina Candolinin mukaan kyberavaruus sinällään voidaan ymmärtää laajana käsitteenä, joka pitää sisällään niin internetin, teollisuusohjausjärjestelmien, kuin erilaisten sensorienkin yhteisrakenteen. Aiheeseen sopien keskitytäänpä pelkästään tuohon internetin ja siihen liittyvien sovellusten käsittelyyn.

Stonesoftin kyberturvallisuusjohtaja Jarno Limnéll on eräs tunnetuimpia asiantuntijoita kansallisessa mittakaavassamme ja hän onkin useassa yhteydessä esittänyt sosiaalisen median tehneen nousun merkitykselliseksi sodankäynnin välineeksi. Onko tilanne todella näin on kysymyksenä akuutti? Viimeisin Israelin ja Hamasin välillä puhjennut, hauraaksi luonnehditun tulitauon katkaisema avoin konflikti on esimerkkinä erinomainen. Vierailu Israelin puolustusvoimien Facebook profiileissa tai tutustumalla palestiinalaisosapuolen edustajien Twiittauksiin vahvistaa oletuksen osaltaan. Internet ja tarkemmin sosiaalinen media on noussut uudeksi vaikuttamisen kanavaksi aseellisten konfliktien keskellä. Aktiivisimmatkaan tilapäivittäjät eivät kuitenkaan voi koskaan korvata perinteistä asevaikutusta kaikesta yritteliäisyydestään huolimatta, mutta mielikuvien luojina konfliktin osapuolten kannoista nämä toimijat tulevat mahdollisesti kaappaamaan myös tulevaisuuden konflikteissa leijonan osan.

Miksi sosiaalinen media on sitten niin merkityksellinen vaikutuskanava? Internet viestinnällisesti on jaettavissa kahteen luokkaansa. Yhtäältä sen arvo on informatiivisuudessa, joka on verrattavissa perinteisiin medioihin. Viestiään voi tuoda julki televisiolähetysten, artikkelien ja kirjallisuuden tapaan passiivisesti. Toisaalta arvokkaaksi osoittautuu myös (inter)aktiivinen puoli, jollaiseksi sosiaalinen mediakin on luettavissa. Viimeksi mainitussa voi jokainen ottaa osaa vaikuttajana omalla panoksellaan ja omien intressiensä kautta. Periaatteessa Israelin asevoimien komentaja voi Twiitata viestinsä maailman tietoisuuteen, mutta julkaisukanavansa avoimen luonteen vuoksi, ei hänelläkään ole mahdollisuutta viimeisen sanan sanomiseen.

Miksi suomalaisen rauhanturvayhteisön sitten tulisi kiinnittää asiaan huomiota? Kuten aikaisemmassa Hölkkäriin kirjoittamassani artikkelissa Rauhanturvaamisen murros ja strateginen korpraali esitin, on Afganistanin kaltaisessa toimintaympäristössä merkityksellistä ymmärtää tekojensa ja sanomisiensa vastuu kokonaistoiminnallisesti. Internetin avoimen tiedon periaatteen ympäristössä tällainen tulkinta asiasta moninkertaistuu. Se mitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa julkaisee, ei edustakaan välttämättä enää vain omaa mielipidettä, vaan julkisesta tiedosta tulee pian osa kokonaiskuvaa, jota hahmottamaan pyrkivät piirit saattavat ottaa käsittelyynsä mitä pienimpiä yksityiskohtaisia tiedonjyväsiä ja muokata niitä omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi johtopäätöksiksi.

Propagandistinen viesti ei olekaan enää joukko virallisten auktoriteettien julkilausumia, vaan yksittäinen valokuvakin todella kertoo enemmän kuin tuhat sanaa vaikuttaen samalla tuhansiin aiheesta kiinnostuneisiin mieliin.

Kirjoittaja on yliluutnantti, jatko-opiskelija SHISTL/MPKK

Kuso Kulkee

In the service of peace