skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pitkät jutut

YK:n rauhanturvajoukot - faktoja

Monusco CommanderYK:lla on tällä hetkellä 91 216 sotilasta ja poliisia rauhanturvaoperaatioissa eri puolilla maailmaa. Joukkoja on 114 eri jäsenvaltiosta.

YK on lähettänyt sotilaita rauhanturvatehtäviin vuodesta 1948 lähtien, jolloin ensimmäiset sotilastarkkailijat saapuivat Lähi-idän UNTSO-operaatioon. Nyt käynnissä on 16 eri rauhanturvaoperaatiota: kaksi Euroopassa, kolme Lähi-idässä, kaksi Aasiassa, yksi Väli-Amerikassa ja kahdeksan Afrikassa.

Operaatioista suurin on Kongossa toimiva MONUSCO, jonka vahvuus on yli 20 000 sotilasta. Darfurissa on reilut 19 000 ja Norsunluurannikolla 10 000 sinibarettia. Libanonissa on 10 600 rauhanturvaajaa ja Kyproksella 927. Kosovossakin on vielä 16 UNMIK-poliisia ja neuvonantajaa.  UNTSO:n vahvuus on 152 sotilastarkkailijaa ja Pakistanin ja Intian rajalla UNMOGIP:issa on 38 tarkkailijaa.

Eniten tappioita on tullut vuosikymmeniä kestäneissä Libanonin ja Kyproksen operaatioissa. Tällä hetkellä vaarallisin operaatioalue on Kongossa, missä kolmen vuoden aikana on kaatunut 55 rauhanturvaajaa.

Vihamieliset naapurit suurimpia joukkojen tuottajia

YK:n rauhanturvatoiminnan painopiste on nykyisin Afrikassa. Maailmanjärjestön rauhanturvaaminen on nykyisin ns. kolmannen maailman maiden heiniä, länsimaiden keskittyessä enemmänkin Nato-operaatioihin.

Kesäkuun YK:n tilastojen mukaan rauhanturvaamisen nykyinen supervalta on Pakistan, jolla on ulkona 8230 rauhanturvaajaa. Pakistan on lähettänyt suuria osastoja Kongoon, Liberiaan ja Norsunluurannikolle. Sitä seuraavat melkein 8000 sinibaretilla Bangladesh ja Intia. Etiopialla on 6502 rauhanturvaajaa. Myös neljän ja puolen tuhannen sinibaretin vahvuuksilla loistavat Ruanda, Nigeria ja Nepal voidaan laskea rauhanturvaamisen supervalloiksi. Brasilia mahtuu kahdenkymmenen kärkimaan sakkiin 1713 sinibaretillaan, samoin kuin Kiina, jolla on 1782 sínibarettia.

Euroopan suurin rauhanturvavaltio YK:n lipun alla on Italia 1128 sotilaallaan ja poliisillaan. Lähes kaikki heistä palvelevat Libanonin UNIFIL-operaatiossa, jos kohta yksittäisiä rauhanturvaajia Italialla on seitsemässä muussa operaatiossa. Ranskalla on 954 rauhanturvaajaa, lähes kaikki Libanonissa.

Suomi keskikastia

Entinen rauhanturvaamisen suurvalta Suomi on harmaata keskikastia 200 rauhanturvaajallaan. Suomen listasijoitus on 49. sijoittuen Paraguayn ja Djiboutin väliin. Suomalaisia on UNIFIL:issa 175, UNTSO:ssa 15 ja loput kymmenen neljässä muussa eri operaatiossa.

Yhdysvallat ja Venäjä ovat lähettäneet maailmanjärjestön sotilaallisiin ja poliisitehtäviin sata edustajaa kumpikin. Ruotsi lukeutuu tätä nykyä kääpiövaltioiden kastiin 54 sinibaretin joukollaan. Virosta löytyy tasan yksi sinibaretti.

Suurimmat YK-poliisivaltiot ovat Bangladesh ja Jordania, joilla on 1870 ja 1645 poliisia YK-tehtävissä. Suomen saldo on kaksi.

YK haluaa lisää naisia

Vuoden 2012 lopulla 3,8 % sinibareteista oli naisia. Naisten määrän lisääminen operaatioissa on eräs YK:n rauhanturvatoiminnan tärkeimmistä tavoitteista.

Sinibaretit tarkkailevat kiistanalaisia rajoja, seuraavat ja raportoivat konfliktin jälkeisten rauhanprosessien etenemistä, varmistavat turvallisuutta konfliktialueilla, suojaavat siviileitä, avustavat kriisivaltioiden viranomaisia sekä kouluttavat sotilaita ja poliiseita sekä avustavat taisteluihin osallistuneita osapuolia rauhansopimusten ehtojen täyttämisessä.

Tyypillisimmillään YK:n rauhanturvaaja on edelleenkin kevyesti aseistettu jalkaväkisotilas. Erikoistehtävien määrä on lisääntymässä. Tällaisia ovat esimerkiksi pioneerit, jotka auttavat Haitia jälleenrakennuksessa ja rakentavat teitä Sudaniin. Japani on erikoistunut maanjäristysten jälkien korjaamiseen ja se on lähettänyt 190 alaan erikoistunutta pioneeria Haitiin. Myös miinanraivaajia tarvitaan paljon. Eräänä maailman miinoitetuimmista maista tunnettu Kamputsea tarjoaa nykyisin raivausosaamistaan myös YK:n käyttöön ja kamputsealaisia miinanraivaajia on muun muassa Sudanissa. Muita paljon tarvittuja erikoistehtäviä on kuljetuksessa, viestialalla ja lääkinnässä.

Suomen Nato-jäsenyydestä ei haittaa olisi

SuomiAreena 2013MTV3:n perinteisessä SuomiAreenassa keskusteltiin myös Suomen turvallisuuspolitiikasta, uhkakuvistamme ja Nato-jäsenyydestä.

Asiantuntijoina lauteilla olivat kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg, Ulkopoliittisen instituutin USA-tuntija Mika Aaltola, dosentti Pekka Visuri ja tutkija Katri Pynnöniemi UPI:sta. Puheita johti instituutin johtaja Teija Tiilikainen.

Lämmittelypuheenvuoroissa lähdettiin liikkeelle Suomen uhkakuvista. Niitähän pitää olla.

- Uhkakuvamme eivät ole ajantasalla. On kiva nojata perinteisiin ja turvallisiin uhkakuviin, kun ei olla huomattu, että muu maailma on mennyt eteenpäin, Mika Aaltola täräytti.

- Meillä on kovin naivistinen näkemys itsestämme ja muusta maailmasta. Kiperin uhka tulee kyberturvallisuudesta ja siinä USA on ylivertainen, sillä heillä on kaikki teknologia osaamisineen ja hallinnoimisineen hanskassa. He pyörittävät kybermaailmaa. Microsoft, Google, Amazon ja Apple kaikki ovat Yhdysvaltain maaperällä. Kaikki bitit menevät USA:an. Typerää kuvitella, että Suomi olisi turvassa - semminkin kun meidänkin dataliikenne menee suoraa kaapelia pitkin Ruotsiin, jonka lainsäädäntö sallii urkinnat, Aaltola taustoitti.

Uskottavaa kotimaan puolustusta

Mantraa uskottavasta puolustuksesta on hoettu viimeiset kymmenvuotta. Suomi itsekö sen uskottavuuden määrittelee ja toreilla huutaa? Ei, vaan muut uskottavuuden määrittelee.

- Jos kuvitellaan, että Suomi joutuisi talvisodan kaltaiseen tilanteeseen nyt suurvalta-Venäjää vastaan niin huonostihan siinä kävisi. Tärkeintä on hoitaa leiviskämme niin, ettei sellaiseen tilanteeseen enää jouduttaisi, Pekka Visuri asiantuntijoi.

- Sen sijaan meidän pitää osoittaa, ettei mikään (alueellinen) kriisi houkuttelisi käyttämään Suomea väliasemanaan ja tällä hetkellä sitä skenariota silmällä pitäen puolustuskykymme on uskottava, dosentti jatkoi.

Puolustusliitto Naton vai Pohjoismaiden kanssa

Ajatusmaailma Pohjoismaiden sotilaallisesta yhteistyöstä pulpahtelee pintaan aina aika ajoin. Viimeksi ihan kuukausi sitten saimme asiasta lukea tiedosvälineiden sivuilta. Raati näki tässä asiassa monta puolta. Jokaisella Pohjolan maalla on omat intressinsä: Tanskalla ja Norjalla on ihan erilainen geopoliittinen asema kuin Suomella. Ruotsilla taasen täysin oma naapurimaista poikkeava asema.

- Suomalaiset vastustavat Nato-jäsenyyttä ja suhtautuvat myönteisesti Pohjoismaiseen sotilaalliseen yhteistyöhön tietämättä edes mitä kannattavat tai vastustavat, Aaltola piirsi.

- Materiaalihankinnoissa yhteistyötä kyllä voitaisiin tehdä, mutta siihen se taitaakin jäädä. Nato-jäsenyydestämme ei suurta haittaa olisi, hän jatkoi.

Venäjä-asiantuntija Katri Pynnöniemi toi keskusteluun mukaan itäisen näkemyksen ja mielipiteen. 

- Venäjän pelko on turhaa, sillä Venäjä ei koe Natoa nykyisellään millään muotoa uhkana. Toki Venäjän ääni kuuluu poliittisessa retoriikassa asiasta puhuttaessa, mutta Venäjän sotilaallispoliittiset uhat ovat etelässä ja Kiinassa. Venäjä puhuu kahdella tasolla ja kaksikielisesti, UPI-Katri kertoi.

- Suomalaisten Nato-pelkäämisessä ei ole kyse Venäjästä vaan Yhdysvalloista. Pelkäämme, että joutuisimme vasten tahtoamme osallistumaan sellaisiin operaatiohin joihin emme tahdo käsiämme tuhria, Aaltola jatkoi.

- Suomen Natomieli muuttuu Tukholman kautta. Katsomme mitä Ruotsi tekee ja ehkä taas seuraamme ketterästi mukana, professori Forsberg muistutti.

Nykyisessä verkottuneessa maailmassa Nato olisi kyllä ratkaisu. Esimerkiksi Itämeren turvallisuutta ja omaa huoltovarmuuttamme ajatellen.

- Suomi voisi olla aloitteellisempi Itämeren turvallisuusasioissa. Siinä tekemistä kyllä riittäisi, Pekka Visuri sanoi.

SuomiAreenan keskustelussa käsiteltiin myös suomalaista asevelvollisuutta ja EU:n asemaa sotilaallisena tekijänä.

Järkihoitoa rauhanturvaajille tarjotaan - (ei kun) jälkihoitoa kriha -henkilöstölle

"Rauhanturvaajan kokemus on todella erityinen asia, ja sitä ei voi saada kuin kokemalla."

Sanna KaisaJokainen rauhanturvaajana toiminut tietää tämän lauseen ja nyökkäilee hymyillen. Jos lause ei hymyilytä, niin oletan, ettei kaikki olekaan mennyt hyvin joko operaatiossa, kotiutumisessa tai vuosia rt-tehtävän päättymisen jälkeen.

Puolustusvoimat ja Suomen rauhanturvaajaliitto aloitti 2000-luvun alussa kokeilumielessä Suomeen palaavien rauhanturvaajien kotiuttamiskoulutukset. Järjestelmä jäi "kehitteille", kunnes syyskuussa 2009 Porin prikaati järjesti ensimmäisen tilaisuuden. Tilaisuudet olivat aluksi nimeltään debriefing- tai palautetilaisuus, ja niissä oli aina mukana Suomen rauhanturvaajaliiton väkeä tukemassa tilaisuuden onnistumista. Loppu vuonna 2009 Paula Hurttia aloitti Suomen ensimmäisenä täysipäiväisenä kv-sosiaalikuraattorina toimiva henkilö tukemaan tulevia, olevia ja olleita rauhanturvaajia. Tukea tarjottiin alusta asti kaikille rauhanturvaajille ja heidän läheisilleen. Toiminnalle löydettiin tapa, muoto ja tarve. Tarve on aina selkeästi ollut olemassa ja siksi määräaikaiselle tehtävälle on yritetty saada vakituista virkaa, mutta tällä hetkellä tehtävä on luvattu allekirjoittaneen haltuun vuoden 2014 loppuun asti.

Minä, Valtiotieteiden maisteri (pääaineena sosiaalipolitiikka) pääsin aloittamaan tässä ainutlaatuisessa työtehtävässä heinäkuussa 2011. Lähes saman tien ryhdyin työstämään tehtävästä minun näköistä: palautetilaisuuden nimi muutettiin Kotiuttamiskoulutukseksi, yhteistyötahojen kanssa työskentely täsmentyi, tehtävä tuli näkyväksi kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja kv-tapaturma-asiamiehen työ "laajeni" ihmisläheisemmäksi. Toisaalta samalla kv-tapaturma-asiamiehen ja kv-sosiaalikuraattorin tehtävästä tuli yhtä kuin Lehto-Mäkelä eli Puolustusvoimien työntekijä, joka järjestää mm. Loukkaantuneiden vertaisryhmän vuosittain.

Varmasti löytyy henkilöitä, jotka ovat tyytyväisiä Puolustusvoimien tarjoamaan kv-sosiaalikuraattorin palveluun, mutta käänteisenä puolena varmaan löytyy myös henkilöitä, jotka eivät ole saaneet riittävää palvelua. Jos palvelu ei ole ollut riittävää, niin syynä voi olla pelkästään se, että palvelua yrittää tarjota yksi henkilö. Kv-sosiaalikuraattorin tehtävänä on koko psykososiaalinen tukijärjestelmä: kotiuttamiskoulutusten käskyn valmistelusta toteutukseen, rauhanturvaajien "koulutusta" (2 oppituntia ennen lähtöä ja mahdollinen tapaaminen kotiutuessa), Läheisten tilaisuuksien järjestely + toteutus, yhteistyö Valtiokonttoriin (kv-tapaturma-asiamiehenä) ja muihin yhteistyötahoihin sekä "asiakaspalvelu".

Kv-sosiaalikuraattori ei ole "kallonkutistaja", joten otsikon mukaan yritän tarjota vain järjellistä jälkihoitoa, jolla pystytään pitämään järki koossa. (Menikö jo ihan järjettömäksi? Toivottavasti ei!)

Mikäli haluat keskustella rauhanturvaamiseen tai siihen liittyvistä asioista, niin minuun saa olla yhteydessä.

"Rauhanturvapalvelus on kokemus, jota ei rahalla saa."

Sanna-Kaisa Lehto-Mäkelä

0299 441154

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Scania suojaa rauhanturvaajia

Scania 4GAjoneuvojen suojauksiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota ja syynä ovat kokemukset mm. Afrikasta, Irakista tai Afganistanista. Muutama vuosi sitten Afganistanin suomalaisen kriisinhallintajoukon partioajoneuvot vaihdettiin panssari-Mersuista etelä-afrikkalaisiin RG-32:iin.
Panssaroituja ajoneuvoja on ollut tarjolla aiemminkin, mutta nyt siviiliajoneuvojen suojausta on oikeasti tutkittu ja kehitetty. Teräksellä terästettyjen ajoneuvojen suurimpana haittapuolena on ollut tietysti paino. Painon hallintaan käytetään nykyään erilaisia kuitukomposiitteja. Tulevaisuudessa häämöttää nanoteknologian tuomat mahdollisuudet.
Ruotsalaiset Scania ja Åkers Krutbruk lähtivät liikkeelle uudesta ajattelutavasta. Nimekseen uusi tuote sai Scania 4G.

Ykkönen silmään ja kytkin ylös
Lähtökohtana Scanialla ja Åkers Krutbrukilla oli valmistaa ammattikäyttöön tehty kuorma-auto, joka pystyy suorittimaan sen tehtävän mihin se alunperin on tarkoitettukin.
Ruotsin vanhin yritys Åkers Krutbruk aloitti toimintansa ruutitehtaana 1500-luvulla. Viime vuosina se on keskittynyt suojausteknologian kehittämiseen ja valmistamiseen. Yritys on jo tehnyt kriisialueille tarkoitettuja liikkuvia työkaluja esimerkiksi Caterpillarin ja Volvon kanssa. Lisäksi ÅKB:n yhteistyökumppanina on suomalainen Patria, jonka 130:een Ruotsiin toimitettavien AMV:den suojauspaketista se vastaa.
Nykyajan vitsauksena kriisialueilla ovat eritoten tienvarsipommit. Iskuja tehdään myös ns. pehmeitä kohteita vastaan eli avustusjärjestöjen tai sotilaiden huoltokuljetuksia kohtaan.

Scania ja ÅKB löivät hynttyyt yhteen kehittäen kuorma-auton, jossa on käytännöllisyyden lisäksi korkea suojaustaso. Mallinimeksi valittiin Scania 4G. Linjauksina kumppaneilla oli valmistaa kuormuri, joka on

1) suojaustasoltaan huippuluokkaa
2) kustannustehokas
3) käytännöllinen
4) ei-sotilaallinen

Suojaavat rakenteet
Tuotteen pohjana on Scanian kuormurin hytti. Siihen Åkers tekee ulko- ja sisäpuoliset suojarakenteet. Alapuolelta suojaus on hoidettu muotoillulla pohjalevyllä, joka suuntaa altatulevan paineaallon hytin ohi. Hytin ulkopuolelle, muotoilujen sisään on piilotettu kuitupohjaista materiaalia, joka on vastaavaa paksua teräslevyä kevyempi ja antaa myös enemmän suojaa esimerkiksi sirpaleita tai kiväärikalibereita vastaan. Ohjaamon sisällä on suojaavaa materiaalia, joka ei "rikkoudu" iskussa, kuten normaalissa kuormurissa. Lisäksi kuljettaja ja kartanlukija istuvat erikoisvalmisteisilla penkeillä, jotka ovat tarkoituksenmukaiset vaikka yllä olisi koko taisteluvarustus. Istuimissa on viisipistevyöt ja tehokas iskunvaimennus.
Ohjaamossa on kiinnityspisteitä ja verkkoja, jolla irtotavara saadaan pysymään paikallaan. Mahdolliset radiot, gps:t ynnä muut kiinnitetään ohjaamoon tiukemmin kuin normaliin maantiejunaan.

Raha ratkaisee aina
Niinkuin kaikessa muussakin, niin raha on kalustohankinnoissa aina tiukilla. Scania ratkaisi asian ottamalla tuotantolinjaltaan tavallisen bulkkihyttinsä. Samanlaisen siis kuin maanteillämme nähdään. Kun tuote on kuin mikä tahansa hyllystä löytyvä kuormuri, niin ajoneuvon kustannuksetkaan eivät nouse korkeammiksi. Siihen käyvät kaikki samat varaosat kuin siviiliversioon, se ei vaadi erityishuoltoa ja mikä parasta, varaosien saatavuus ei tuota päänvaivaa. Esimerkiksi kokonainen valmis hytti saadaan Ruotsista toimitettua Afganistaniin 16 tunnissa, joten rikkoutunut ajoneuvo saadaan nopeasti takaisin töihin.

Kelpaa töihin
Tankeiksi panssaroiduissa ajoneuvoissa huonona puolena on ollut se, ettei niillä pysty enää kätevästi tekemään sitä työtä mihin ajoneuvot ovat alunperin tarkoitettu. Esimerkiksi näkyvyys ajoneuvosta ulos on ollut vaatimatonta - liikkuvuudesta tai hyötykuormasta puhumattakaan.
Koska kyseessä on kuitenkin tavallinen kuorma-auto, ei työvoimaakaan tarvitse erikoiskouluttaa kaluston suhteen.

Naamioitu siviiliksi
Provokatiivinen sotilasajoneuvo saattaa herättää ärtymystä paikallisen väestön keskuudessa tai herättää kapinallisjoukoissa liikaa kiinnostusta. Scania 4G on tavallisen näköinen auto, jonka vain ammattilainen erottaa suojatuksi ajoneuvoksi muutamista seikoista ja läheltä katsottaessa. Taka-ajatuksina valmistajilla olikin saada aikaan mahdollisimman vähän huomiota herättävä, jopa siis tylsä, kuormuri. Esimerkiksi avustusjärjestöt kaihtavat taisteluajoneuvon näköisiä keksintöjä. Tässä mielessä ruotsalaiset iskevät hyvään saumaan. Auto on tavallinen, mutta se myös provosoimatta suojaa henkilökuntaansa. Siihen saa tietysti valittua haluamansa värityksen - vaikka vaaleanpunaisenkin.

Scania kriisinhallinnan ytimessä
Ruotsalaiset ovat toimittaneet eri maiden armeijoille aiemminkin edellisen sukupolven suoja-Scanioita esimerkiksi Hollantiin. Uutta neljä-geetä on jo myyty "joihinkin Euroopan maihin". Maamiinoja, IED- tai RPG-iskuja vastaan suunniteltu ajoneuvo suojaa kalleinta omaisuutta, ihmishenkeä, erinomaisen hyvin.

Libanon ruutitynnyrissä

Usein kuulee sanottavan, että Lähi-itä muodostaa ruutitynnyrin. Ensimmäisen kerran jonkun alueen epävakaasta tilanteesta käytti nimikettä ”ruutitynnyri” Otto von Bismarck. Tuolloin hän viittasi Balkanin tilanteeseen. Bismarckin mukaan seuraava sota alueella alkaisi ”jostain kirotun tyhmästä asiasta”. Yhdenkaltaisuus Lähi-itään on, että mitättömän pieneltä vaikuttava välikohtaus saattaa ruutitynnyrissä leimahtaa suureksi konfliktiksi.

Poliittis-uskonnollinen soppa

Lähi-itä on poliittisesti hajanainen alue, jonka historiaa leimaavat sekä valtioiden väliset että niiden sisäiset väkivaltaiset konfliktit. Lähi-idän uskontojen ja poliittisten ryhmittymien monimuotoisuus kulminoituu Libanonissa, jossa käytännössä kaikki alueen uskontokunnat ovat edustettuina. Politiikka Libanonissa perustuu uskontokuntien jatkuvaan keskinäiseen tasapainoiluun.

Poliittinen pääjakolinja Libanonissa kulkee kahden liittoutuman välillä, joita eri uskontokunnat kannattavat. Lisäksi kannattajakuntia erottavat sosiaaliset tekijät. Länsimyönteistä 14. maaliskuuta -liittoumaa kannattavat keskimäärin varakkaammat libanonilaiset kuin syyrialaismyönteistä 8. maaliskuuta -liittoumaa. Shiialaisjärjestö Hizbollahin dominoima 8. maaliskuuta -liittouma muodosti hallituksen, kunnes maaliskuussa 2013 sunnimuslimeja edustava pääministeri Najib Mikati ilmoitti hallituksensa erosta. Pääministerin ero lisää Libanonissa vallitsevaa epävarmuutta aikana, jolloin naapurimaa Syyrian sisällissota aiheuttaa naapurimaissa huomattavia poliittisia paineita. Epävakaassa Libanonin tilanteessa etelänaapuri Israel on terästäytynyt mahdollisten konfliktien varalta.  Libanonin pohjoisosissa, Tripolin kaupungissa, sunnimuslimit ja šiialaisryhmittymä alaviitit ovat ajautuneet uusiin yhteenottoihin.

Suomalaiset rauhanturvaajat ovat Libanonissa kolmatta kertaa. Suomi on aiemmin osallistunut operaatioon vuosina 1982–2001 ja 2006–2007. Vuosi 2012 ja vuoden 2013 kevät ovat olleet rauhanturvaajille ja UNIFIL-operaatiolle varsin rauhallista aikaa. Rauhallisuudesta huolimatta Lähi-idälle on ominaista, että tilanne saattaa muuttua hyvin nopeasti. Edellinen vakava välikohtaus UNIFIL-operaation vastuualueella alkoi näennäisesti vaarattomasta puiden leikkuusta Libanonia ja Israelia erottavalla sinisellä linjalla.

Sotilaspappi pyhällä maalla

Saavuin operaatioon rauhanturvaajaksi marraskuussa 2012. Minulle oli sotilaspappina yllätys, kuinka hyvin kristinuskon ja islamin rinnakkaiselo sujuu libanonilaisten arjessa. Etelä-Libanon on osa raamatun historiallisia tapahtumapaikkoja; sekä paikalliset kristityt ja muslimit pitävät aluetta pyhänä maana. Lisäksi eri uskontokuntien edustajat suhtautuvat pääosin hyvin YK:n rauhanturvaajiin ja sotilastarkkailijoihin, vaikka tietyillä alueilla ilmenee omia jännitteitään.

Uskonnollisten johtajien kanssa tehdyn kanssakäymisen lisäksi sotilaspappi huolehtii myös rauhanturvaajien vapaa-ajan toiminnasta. Suomalaisilla rauhanturvaajilla on käytettävissään poikkeuksellisen kattavat palvelut. Yhteydenpidon koti-Suomeen mahdollistaa 24/7 käytössä oleva puhelinyhteys sekä internetin käyttömahdollisuus. Puolustusvoimat pitää huolen pojistaan ja tytöistään myös ilmaisilla palvelusvapaalennoilla, parturipalveluilla, jne. YK-operaatiossa rauhanturvaajat saavat 2,5 päivää kuukaudessa lomaa, mikä tarkoittaa käytännössä yhteensä kolmen viikon palvelusvapaata puolessa vuodessa.

Operaatio tarjoaa suomalaisille rauhanturvaajille mahdollisuuden antaa panoksensa rauhan turvaamiseksi pitkäaikaisella kriisialueella. ”Lontoonkielinen” Raamattu sanoo rohkaisevasti: ”How blessed are those who make peace,for it is they who will be called God's children!” (Matt. 5:9). Ehkä tämä pitää erityisen hyvin paikkansa Lähi-idän ruutitynnyrissä.

Kirjoittaja on suomalaisten rauhanturvaajien sotilaspappi

Kuso Kulkee

In the service of peace