Toukokuun viimeisenä viikonloppuna liki 40 rauhaa turvannutta miestä ja naista kokoontuivat viettämään kansainvälisen rauhanturvaajan päivän alustunnelmia Niinisaloon. Rennon viikonloppuriennon järjestivät Kankaanpään seudun ja Pirkanmaan rauhanturvaajat. Osallistujia viikonloppuun saapui pitkin poikin Suomen niemeä. Lauantaina puolilta päivin alkaneen tapahtumasarjan käynnisti puheenjohtajien Tapion ja Kimmon tervetulopuhuttelu ja ohjelman paljastaminen. Siltä seisomalta osallistujat joutuvat tehtäväradan kimppuun. Taistelijapareittain edeten, mutta henkilökohtaisen kilpailun voitti lopulta Mikko Palosvirta. Toiseksi julistettiin Ismo Hämäläinen. Pronssille erittäin tiukassa kisassa ylsi Mia Örnmark. Ratatuomarit ja laatijat palkitsivat myös erityisesti kunnostautuneen taistelijan, ”asennefasun”; tittelin palkintona ollut Jorma-pullo löysikin tiensä Sami Seppäsen huiviin.

Rauhanturvaaminen tänään
Iltapäivän ohjelmaan kuului myös PVKVK:n edustajan Vesa Savelan briefing tämän hetkisestä suomalaisesta rauhanturvaamisesta maailmalla. Tilaisuus oli varsin mielenkiintoinen ja antoi mahdollisuuden päivittää tietojaan. Kunnes oli nautittu riittävä määrä hengen ravintoa, oli aika täyttää myös masut. Grilli oli kuumana koko illan - pihviä ja makkaraa ahmittiin kuin alhaalla aikoinaan.

”Kotiseudulle Pohjois-Galileaan..”
Ei. Ilta ei päättynyt syömiseen, sillä aito rauhanturvari Risto ”Hämis” Hämäläinen aloitti läpiyön kestäneen shownsa. Kitara ja huuliharppu raikasivat saunapriiffarissa, sillä sääolot eivät sallineet ulkona bilettämistä. Se ei tahtia haitannut, vaan tiivisti tunnelmaa entisestään. Loistavien stemmojen ja tanssinäytteiden säestämänä Hämis setitti rokkia täyslaidallisen. Kun lauluissa päästiin kohtaan ”..auringonnousuun” viimeiset taistelijat palasivat Kankapahkan kyläpaavosta ja ensimmäiset heräsivät aamupalalle.

Ensi vuonna taas
Pitopaikkana ollut Niinisalon mallipose Camp President saattaa olla ensi vuonna jo historiaa – kuka tietää. Joka tapauksessa tapahtuman osoitti tarpeellisuutensa, joten ensi vuonna kohdataan taas.

Teksti: Kimmo Wirén