Rovaniemen tapaus oli todella valitettava ja traaginen. Ensimmäistä
kertaa puolustusvoimien pääpsykiatri sanoi julkisesti ja näkyvästi, että
rauhanturvaajien jälkihoito on rempallaan.
PV:n ajatuksenjuoksu on tyypillinen viranomaismalli, vaikka puolustusvoimissa
pitäisi olla jonkun tasoinen riskien arviointikyky ja -kokemusta. On aika
mielenkiintoista, että palokunnan perustamista aletaan miettimään vasta kun
riittävän monta tölliä on palannut poroksi.
Kokonaisuudessa sotilasvammalain tausta-ajatus on aika mielenkiintoinen. Lyhykäisyydessään,
sotilas on käyttötavaraa. Sodan syttyessä hänet lähetetään rintamalle ja kun
aselepoa on syntynyt, lasketaan tappiot. Tappiot ovat määrällisiä, lasketaan
kuolleet ja sen lisäksi menetetyt ruumiinosat. Laskujen taustalla on
kompensaation määrittäminen. Kuolleiden perheelle eläke, 40-100 % työkykynsä
menettäneille sotilaille kokoeläke tai osaeläke. Pienimmistä vaurioista
määritellään kompensaation suuruus (esim. peukalo = 25 %, etusormi 5 %, muille
sormille ja sormien kombinaatioille omat laskukaavat). Aivovammalla on oma prosenttilukunsa,
mutta jos hermot alkavat heittämään, se ei ole sotavamma. Jos työkyky on
kokonaan mennyt saa eläkettä, mutta jos vielä on potentiaalista työkykyä
jäljellä muut viranomaistahot saavat hoitaa asian - se ei ole puolustusvoimien
vastuussa enää. Kun uusi sota syttyy, otetaan käyttöön uudet ja
"kokonaiset" sotilaat. Periaate on, ettei sotilaita oteta
uusiokäyttöön.
Vanha malli toimi 30-vuotiesta sodasta ihan maailman sotien jälkeiseen aikaan
asti. Nyt on uusi tilanne. Rauhanturvaajat ovat "pätkätyöläisiä", he
tulevat ja menevät työsuhteesta toiseen sinä aikana kun ovat sopivassa iässä.
Tämä on toimeksiantajalle tärkeä, sillä tehtävän hoitamiseen tarvitaan
koulutuksen lisäksi aikaisempaa kokemusta ja osaamista. Keikkojen välillä
rauhanturvaaja jatkaa omassa työssä ja työtehtävässään - hänen työkuntonsa
tulee olla samalla tasolla kuin palvelukseen lähtiessä. Eli vaatimukset ovat
tänä päivänä aivan erilaisia kuin aikanaan, sitä maailmaa ei ole enää olemassa.
Saman sateenvarjon alle kuuluu 2000-luvun töiden vaatimuksia, nyt pitää käyttää
aivoja, pelkästään voimaa ja vahva selkä ei pitkälle riitä. Sotilasvammalaki
tulee kokonaan uusia tämän päivän vaatimuksia vastaavaksi.
Kuten huomasitte liioittelin hiukan jotta kontrastit näkyisivät paremmin. Olen
aina sanonut, että nuorten aikuisten parhaimmistoa ei saa pilata. Rauhanturvaamistehtävissä
heitä tarvitaan ja arvostetaan koko maailmassa - kyllä toimeksiantaja eli
Suomen valtio olisi velvollinen "palauttamaan heidän entiseen
kuntoonsa" jos matkalla rähjääntyy.
