Suomalaisen rauhanturvaamisen 65-vuotisessa historiassa kääntyi uusi lehti tammikuussa 2011. Historiaa lähdettiin kirjoittamaan joulukuussa vuonna 1956, kun ensimmäinen valvontajoukko lähti Suezille rauhaa turvaamaan. Historiaa kirjoitetaan nyt siksi, että ensi kertaa Merivoimamme osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintatehtävään suomalaisella alusyksiköllä miehistöineen. Liielmäti ottamatta kantaa siihen, kuinka rekrytointi suoritettiin ja millä perusteilla, niin alus on kuitenkin nyt matkalla kohti toimialuetta.
Kansalaista varmaan ihmetyttää, että miksi Pohjanmaa-paatille palkattu vakituinen henkilökunta ei halunnut tehtävään lähteä, vaan tilalle piti palkata reserviläisiä. Miten kävisi mahdollisessa kotimaan puolustustilanteessa? Kieltäytyykö silloinkin tehtävään palkattu väki vedoten lomaoikeuksiin tai mihin tahansa?
Rauhanmieheltä Pekka Haavistolta kysyttiin YLE:n Ykkösaamu-ohjelmassa, että "onko Pohjanmaa nyt pois Suomen puolustuksesta Afrikan keikan takia". Ilmeisesti rauhanmies ei osannut tai halunnut vastata, sillä miinalaivan kalenterissa tämä aika on aina varattu aluksen huoltamiseen ja henkilöstön lomien pitämiseen. Siksi se oli niin helppo irrottaa kansainvälisiin tehtäviin. Eli ei ole pois kotimaan puolustuksesta, koska se muuten olisi laiturissa.
Miinalaiva Pohjanmaa on vain yksi pieni kaarnalaiva suuressa mittakaavassa. Operaatio EU NAVFOR Somalia on vain yksi pieni vivahde tuolla sinänsä isolla alueella. Julmetun kokoisella merialueella toimii sekä EU että Nato, molemmat omissa operaatioissaan. Lisäksi paikalla on sotalaivoja Yhdysvalloista, Japanista ja Kiinasta valvomassa omia intressejään - vain joitain maita mainitakseni.
Pohjanmaa viettää alueella vain muutaman kuukauden ja palaa sieltä kotiin kesäksi. Tokko kovin paljon valmiimpaa tai turvallisempaa Afrikan salmea on odotettavissa tämän vierailun jälkeen.
Suomi hyötyy tästä operaatiosta, sanotaan. Miksi ei hyötyisi, sillä laivan lähetys EU:n YK-tehtäviin on mitä suurimmassa määrin poliittisia pisteitä keräävä missio. Jos siitä saadaan jotain hyötyä kotimaamme puolustamiseen, niin tehtävä on mitä onnistunein. Sotilaallista hyötyä Suomelle arvioivat jo heinäkuussa tutkijat Jarno Limnéll ja Charly Salonius-Pasternak kirjoituksellaan Helsingin Sanomissa tyyliin "hyöty on rajallinen".
Suomi on osallistunut aina kansainvälisiin toimiin samalla hokemalla: "Saamme sieltä paljon oppia ja kokemusta". Sopisi toivoa, että joku poliittinen ja/tai sotilaallinen taho tulisi jälkeenpäin kertomaan, että mitä kaikkea opimmekaan ja koimme. Lisäksi saisi paljastaa, kuinka tämä oppi ja kokemus on käännetty kotimaamme puolustuksen hyväksi.
Veikkaan, että ensi heinäkuussa Helsingin Sanomat julkaisevat herrojen Limnéll ja Salonius-Pasternakin kirjoituksen oppimastamme risteilystä Afrikkaan ja takaisin. He kun tietävät ja uskaltavat.
Aika näyttää purjehdimmeko suotuisissa vesissä ja saammeko tuliaisina jotain hyvää tai hyödyllistä.