Puolustusvoimat oppi propagoimaan
- Tietoja
- Julkaistu: 13.02.2011
- Kirjoittanut Kimmo Wirén
- Kategoria: Pääkirjoitus
Viisitoista vuotta sitten Hölkkäri On Web aloitti rauhanturvatiedottamisen internetissä. Aiemmin rauhanturva-asioista (sittemmin sotilaallisesta kriisinhallinnasta) ei ollut juuri muuta tietoa saatavilla kuin se, että "YK-sotilaat hakevat sieltä mersuja". Internetin yleistyessä 90-luvun lopulla Hölkkäri aloitti uudenlaisen tiedottamisen, ja on sittemmin muuttanut rauhanturvaamiseen liittyviä näkökulmia. Hölkkäri uutisoi asioista ja nosti tarkoituksella esiin myös puheenaiheita, joista ei haluttu puhua.
Sittemmin myös Suomen Puolustusvoimat hoksasi ottaa asiasta onkeensa ja aloitti tiedotustoiminnan.
Propaganda tai tiedottaminen on taiteenlaji sinänsä. Se ei ole helppoa, mutta ei se kovin vaikeaakaan ole.
Yhdysvallat osaa sotilaallisen tiedottamisen ja propagandan parhaiten. Näin ollen muutkin pyrkivät osaamaan, tai ainakin oppimaan. Suomi ja muut maat ovat varmasti käyneet kursseja ja tutkailleet USA:n tuottamaa materiaalia tarkkaan.
Propaganda-sanalla on tämän päivän retoriikassa varsin kielteinen sävy. Nykyaikainen käsitys propagandasta periytyy ensimmäisestä maailmansodasta ja ajan myötä termi on latautunut kielteisillä sävyillä. Lähes poikkeuksetta propaganda nykymuodossaan viittaa nimenomaan väärään tai ainakin vääristeltyyn tietoon, jonka tarkoituksena on valheen ja hämmennyksen luomisen kautta vaikuttaa mielipiteen muodostamiseen.
Kuitenkin propaganda on tietoa ja vaikutelmia, joita levitetään tarkoituksena muokata kohteen mielipidettä. Se saattaa olla valheellista, tosipohjaista, tai jotain siltä väliltä, mutta se on lähtökohtaisesti yksipuolista ja painottaa sen tuottajalle hyödyllisiä puolia asioista. Itse sana perustuu Paavi Gregorius XV:n vuonna 1622 lanseeramaan Propaganda Fide:en, jossa pyrkimyksenä oli levittää katolisen kirkon sanomaa tarpeellisiin paikkoihin ja maihin.
Mainonta on tyypillistä propagandaa, ja tiedottaminenkin on usein propagandaa. Kaikilla itseään kunnioittavilla organisaatioilla tai tahoilla on ymmärretty "viestinnän" merkitys. Niin yrityksissä, yhdistyksissä, Rauhanturvaajaliitossa kuin Puolustusvoimissakin viestintä on yhä tärkeämpi osa toimintaa. Kaikissa instansseissa on viestintäjohtaja/tiedotuspäällikkö tai vastaava, joka nimenomaan miettii asioita näiltä pohjilta.
Puolustusvoimien varuskunnissa, esikunnissa ja kriisinhallintaoperaatioissa on pestejä henkilöille, jotka nimenomaan työskentelevät aiheen parissa. Ja nyt tuleekin se kiitos: Puolustusvoimat on oppinut propagoimaan, vaikka kauan se on kestänytkin.
Itse asian keskiössä työskenneellenä ja asioita seuraavana "tilannepäivystäjänä" suhtaudun myötämielisesti esimerkiksi SKJA:n itse tuottamaan blogiin ja PV:n YouTube-kanavan sisältöön. Ammattimies kun olen, niin välillä naurattaa, mutta hyvin tehtyä ja kohderyhmä mielessä pitäen tehdyn materiaalin saavutuksia voi vain ylistää. Suomalaisittain siis.
Puolustusvoimat otti käyttöönsä videopalvelun YouTube ja suoltaa sinne mukavia, lyhyitä videoita harjoituksista ja nyt myös ATALANTA-operaatiosta. Hienoa. Olisi kuitenkin tarpeellista pohtia kuinka paljon itse asiaa kuvataan tai siitä ylipäätänsä kerrotaan. Siinä tullaankin nimenomaan propagannan perusytimeen eli "mielipidemuokkaukseen hyvässä tarkoituksessa". Puolustusvoimien videoissa ei kuitenkaan nähdä koskaan niitä rähmäkäpäliä resuisissa vaatteissaan eikä haastatella umpityhmiä sotilaita vähine sanoineen - vaikka niitäkin riittää liiaksi asti.
