skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

Pääkirjoitukset

EUBG:stä hyötyä vain kansallisesti

Kevään mittaan julkisuudessa on käyty keskustelua EU:n taisteluosastojen tilanteesta. Toukokuun alussa eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) kritisoi taisteluosastojen tarpeellisuutta. EU:lla on ollut kaksi taisteluosastoa täydessä valmiudessa vuodesta 2007 lähtien, mutta niitä ei ole lähetetty käytännön operaatioihin kertaakaan.

Samaan aikaan puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) taas pitää taisteluosastojen puolta ja toteaa, että Suomi on mukana taisteluosastoissa. Molemmat kannat ovat tietyllä tapaa oikeassa.

Totta on, että Suomen tämän vuoden valmiusvuoro maksaa vajaat 3 miljoonaa euroa. Se on iso raha, kun miettii mitä sillä lopulta saadaan. Noin 50 henkilön osasto on puoli vuotta valmiudessa ja harjoittelee ahkerasti. Kansainvälistä kokemusta tulee jonkin verran, mutta suurin osa tästäkin valmiusvuorosta vietetään kotimaan kamaralla. Kanerva on kannassaan oikeassa. Ehkä tuollekin rahalle olisi järkevämpääkin käyttöä.

Niinistön kanta perustuu enemmän politiikkaan. Ja nimenomaan EU-politiikkaan. Niinistö perusteli kantaansa sillä, että taisteluosastoihin osallistuminen on osa EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja että toiminta vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa ja puolustuskykyä. Vain puoli vuotta aiemmin, marraskuussa 2015, ministeri Niinistö kritisoi itsekin nykymuotoisten EU:n taisteluosastojen tarpeellisuutta. Niin se vain poliitikon kanta muuttuu ajan kuluessa.

EU:n taisteluosastojen hyöty on vähäinen. Kokonaisuudessaan parin tuhannen sotilaan valmiusosasto on loppujen lopuksi niin pieni, että sillä ei kansainvälistä kriisiä päästä ratkaisemaan. Ja juuri tästä syystä taisteluosastoa ei ole lähetetty tositoimiin kertaakaan.

Taisteluosaston todellinen hyöty saadaan kansallisen puolustuksen kannalta. Tuossa meillä on muutaman kymmenen sotilaan joukko, joka saa hyvää koulutusta ja on valmiudessa. Tällä hetkellä muuta hyötyä EU:n taisteluosastosta ei ole.

Poliittista peliä vai osaamisen nostamista?

Paljon melua tyhjästä. Se oli meikäläisen ensimmäinen ajatus kun kävin tutustumassa Arrow 16-harjoitukseen. Kyseessä on maavoimien mekanisoitu harjoitus, joita pidetään jokaiselle saapumiserälle, eli kaksi kertaa vuodessa. Nyt vain harjoitukseen osallistui suomalaisten varusmiesten ja reserviläisten lisäksi yksi amerikkalainen komppania. 

Yhdysvaltain armeijan vanhimman yksikön osallistuminen sotaharjoitukseen Suomessa oli totta kai iso mediatapahtuma. Allekirjoittaneen lisäksi mediapäivään osallistui 17 muuta toimittajaa/kuvaajaa lukuisista kotimaisista medioista. Edellisen kerran vastaava mediahässäkkä oli Niinisalossa silloin, kun presidentti Tarja Halonen tuli seuraamaan vastaavaa harjoitusta Pohjankankaalle. Aikaa tästä on kulunut jo useampi vuosi.

Nyt amerikkalaisten joukko-osasto, joka osallistui jo Gettysburgin taisteluun sikäläisessä sisällissodassa, Sommen taisteluun 1. maailmansodassa ja Normandian maihinnousuun 2. maailmansodassa, aiheutti todellisen mediamyrskyn. Itse asiassa se aiheutti isomman mylläkän kuin presidenttitason vieras. Silloin Halosen vierailu oli vain mediatapaus, amerikkalaisen komppanian harjoittelu Natoon kuulumattoman Suomen maaperällä oli kansainvälisesti huomioitu poliittinen kannanotto. Vaikka amerikkalaiset osallistuivat tavalliseen Suomen armeijan harjoitukseen osana harjoitusjoukkoja, moni on tehnyt tästä omat poliittiset johtopäätöksensä.

Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa amerikkalaisten maajoukkojen harjoittelu Suomessa antaa oman signaalinsa Suomen suhtautumisesta Natoon. Ainakin poliittisten toimijoiden mukaan.

Mutta muistaako kukaan tässä vaiheessa kyseessä olevan mekanisoidun harjoituksen päätarkoitusta? Eli kansallinen puolustus. Puolustusvoimien edustajat, maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Seppo Toivosta myöden vakuuttivat medialle, että tässä harjoituksessa ajetaan ennen kaikkea kansallisen puolustuksen etua. Kukaan ei heittänyt Nato-korttia, kukaan ei puhunut maailmapoliittisesta tilanteesta. Tuskin harjoitukseen osallistuva varusmieskään miettii, että nyt pelataan kansainvälistä peliä.

Oli amerikkalaisen komppanian osallistuminen harjoitukseen sitten maailmanpoliittinen kannanotto tai kansallinen puolustuksen vahvistaminen, yksi asia on varma: ammattiarmeijan osallistuminen sotaharjoitukseen antaa siihen osallistuville sotilaille paljon enemmän kuin tavallinen harjoitus. Kansainvälinen harjoitus korostuu jo pelkästään radioliikenteessä, mikä ainakin osittain pitää tehdä englanniksi.

Moni harjoituksen johtoon kuuluvista henkilöistä totesi, että amerikkalaiset ovat hämmästyneitä suomalaisten varusmiesten ja reserviläisten asenteesta, ilmapiiristä ja osaamisesta. Ammattiarmeijan taso ei eroa juurikaan suomalaisesta varusmiesarmeijasta. Asennepuolella taidetaan olla jopa edellä. Iso sulka siis varusmieskoulutuksen hattuun.

Krihablogi raottaa rauhanturvaajien arkea

Puolustusvoimat uudisti verkkosivustonsa ja samalla myös kriisinhallintaan liittyvä osio koki uudistuksen. Sivustolta löytyy sama sisältö kuin ennenkin, mutta mukaan on nostettu myös kriisinhallintapalvelustaan suorittavien faittereiden blogi. Nyt on siis puolustusvoimissa vastattu nykyajan haasteisiin. Pisteet siitä järjestävälle organisaatiolle.

Ensimmäinen blogi on jo luettavissa PV:n verkkosivuilla. Blogissaan tiedotusupseerina palveleva luutnantti Emma Valli kertoo viimeisimmät tunnelmat helteisestä Libanonista. Jotain tällaista rauhanturvaajapiireissä on odotettu jo pitkään. On mukavaa lukea arkisia rauhanturvaajakuulumisia. Jos saan esittää lisätoiveen, niin nyt kun pää on avattu, toivottavasti jatkossa saamme lukea myös tavallisten vartiojääkäreiden kuulumisia. Toki, nykyisellä tiukan tiedottamisen aikakaudella tiedotusupseerinkin blogi on hieno lisä aiheeseen liittyvään uutisointiin. Entisiä rauhanturvaajia kiinnostaa mitä alhaalla tapahtuu.

Kuten Vallin blogista käy ilmi, talvi on taaksejäänyttä elämää ja tilalle on tullut helteinen kevät. Tarkoittaako se sitä, että myös rauhallisempi jakso on jäänyt taakse ja pian taas osapuolet aktivoituvat - kuten keväisin on tapana.

Libanonissa eletään tällä hetkellä rotaation viimeisiä viikkoja. Uudet hiutaleet astuvat remmiin noin kuukauden kuluttua. Toivotan nykyisille faittereille turvallista loppupalvelusta ja uusille hiutaleille antoisaa koulutusta!

Pitkästä aikaa hyviä uutisia

Viime vuosina Suomi on vähentänyt osallistumistaan rauhanturvaamisoperaatioihin. Operaatioiden määrä ei ole vähentynyt, mutta niiden luonne on muuttunut. Nykyisin Suomi osallistuu entistä enemmän operaatioihin, missä tarvitaan vain kovan luokan ammattilaisia ja niitäkin vain muutamia. Isot operaatiot on ajettu alas Afganistanin ja Kosovon jälkeen. Vain Libanon pitää edelleen pintansa suurimpana operaationa.

Alkuvuodesta on kuulunut kuitenkin positiivisia uutisia kaikille rauhanturvaajaksi haluaville. Suomi pohtii jopa 150 lisäsotilaan lähettämistä Libanoniin. Tämä on seurausta marraskuisista Pariisin terrori-iskuista. Lähettämällä ison osaston Libanoniin, Suomi vapauttaa ranskalaisia sotilaita muihin tehtäviin. Jo aiemmin uutisoitiin, miten Irakin koulutusoperaatiota ollaan kasvattamassa noin 50 sotilaalla. Tämäkin liittyy Ranskan avunpyyntöön Pariisin iskujen jälkeen.

Mikäli lisäsotilaiden lähettäminen Libanoniin ja Irakiin menee läpi, tuo se tervetullutta säpinää rauhanturvaajakenttään. Uskon, että Porin prikaatin Kriisinhallintakeskuksessa ovat puhelimet soineet jo ahkerasti.

 

Puolueettomuus on vain muisto menneestä ajasta

Viimeisen parin vuoden ajalta Suomen "mielenkiintoisin" kriisinhallintaan liittyvä uutinen on osallistuminen Irakin OIR-operaatioon. Operaatioon liittyen Suomi lähetti 50 sotilasta Irakiin kouluttamaan joukkoja taistelemaan ISIS:tä vastaan. Käytännössä kyse on siis Yhdysvaltain johtaman koalition tukemista. Toki operaatiolla on YK:n tuki, kuten Suomen laki vaatii. Ilman YK:n tukea maailmalle olisi huomattavasti vaikeampaa lähteä.

Alunperin Suomi päätti lähettää enintään 50 sotilasta koulutustehtäviin ja homman piti kestää enintään 12 kuukautta. Nyt on tehty päätös jatkaa operaatiota ainakin vuodella ja tuplata suomalaisten sotilaiden määrä. Kyseessä on Suomen vastaus Ranskan Pariisin terrori-iskujen jälkeen esittämään avunpyyntöön. Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) kertoi jo viime marraskuussa, että Ranskalle annettava tuki voi olla myös sotilaallista tukea. Suomalaisten antama koulutus on ennen kaikkea jalkaväkikoulutusta peshmerga-joukoille Kurdistanissa.

Tehtävä OIR-operaatiossa on varmasti haastava, mutta samalla myös mielenkiintoisin mitä Suomella on rauhanturvaajille tarjota. Vastaavanlaisessa operaatiossa ei ole suomalaisia ennen ollut ja koko homma on viimeisen päälle "hys hys". Salailulla pyritään turvaamaan paitsi rauhanturvaajien, myös heidän perheidensä elämä täällä rauhallisessa Suomessa. Mediaihmisenä salailu ottaa päähän, mutta entisenä rauhanturvaajana toki ymmärrän asian arkaluontoisuuden.

Tässä operaatiossa Suomi asettuu selkeästi toisen osapuolen puolelle. Henkilökohtaisesti mietin, että ISIS:tä pitääkin kurittaa, ja kunnolla. Mutta onko tässä ylitetty nyt jonkinlainen moraalinen raja? Suomi ei ole enää puolueeton, vaan kouluttaa joukkoja taisteluun. Toisaalta, milloin viimeksi Suomi on ollut vanhan liiton rauhanturvaamisen hengessä puolueettomasti eri osapuolten välissä? Se aika on jo taakse jäänyttä elämää.