Pari viikkoa sitten saimme murheellisen tiedon; rauhanturvaajaveljemme oli menehtynyt tienvarsipommi-iskussa Afganistanissa. Vaikka tieto mahdollisista tappioista on ollut tiedossa, se on aina yhtä pysäyttävä uutinen.

Lähes välittömästi tiedon julkistamisen jälkeen media ryhtyi pommittamaan poliitikkoja heidän kannastaan ISAF-operaation jatkon suhteen. Eduskuntavaalien läheisyyden takia vastaukset olivat vähintäänkin kierteleviä, vaikka muutama suoraselkäisempi poliitikko uskalsi astua mediamyllyyn todetakseen, että Suomi jatkaa operaatiossa, tappiosta huolimatta.

Tällaisten uutisten jälkeen sitä tulee väkisinkin miettineeksi, mikä mahtaa olla se raja, jolla Suomi vetäytyisi ISAFista? Erään tutkimuksen mukaan suomalaisten poliitikkojen ehdoton raja on viisi samaan aikaan menehtynyttä rauhanturvaajaa. Sen jälkeen poliittinen paine kasvaisi liian suureksi ja Suomen osalta ISAF-operaatio olisi taputeltu.

Millä tavoin tämä viisi kuolonuhria eroaa yhdestä kuolonuhrista? Yksikin menehtynyt rauhanturvaaja on liikaa.

Operaatioiden jatkoa ei saisi miettiä sen mukaan mitä toimialueella tapahtuu, vaan pitäisi ajatella kokonaisuutta. Toki, mikäli esimerkiksi Afganistanin pohjoisosa, jossa suomalaiset toimivat, muuttuisi yhtä väkivaltaiseksi kuin maan eteläosa, jatkoa olisi syytä miettiä. Ei yksittäisten tapausten, vaan koko suomalaisen rauhanturvaajajoukon turvallisuuden takia.

Nykyisten olosuhteiden vallitessa Suomen pitää ehdottomasti jatkaa operaatiossa. Siihen on kaksikin syytä.

1. Tällä hetkellä suomalaisten alueella pystytään toimimaan suhteellisen turvallisesti, vaikka väkivallan uhka on aina olemassa. Suomalaisilla on myös huippuluokan varusteet ja koulutus tukenaan.

2. Jos Suomi vetäytyisi Afganistanista, meillä ei olisi montaakaan rauhanturvaajaa toimialueilla. Vain yksittäisiä henkilöitä eri operaatioissa.

(Pekka Söderlund)