Nimimerkki JJ7 esitti mielipiteensä Liiton jäsenjulkaisusta. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että Sb-lehti oli aikoinaan tylsähkö aviisi. Viime vuosina sen sijaan lehti on nostanut profiiliaan monella tapaa. Lehden ulkoasu ja taitto on modernisoitunut. Sisältö on uudistunut uusien ja useampien henkilöiden ottaessa osaa sisällön tuottamiseen. Sinibaretti-lehti teetti myös ensimmäisen lukijatutkimuksensa, josta se sai päätoimittajaa lainatakseni ”synninpäästön”. Tutkimuksen tuloksista voi lukea lehden numerosta 3/07. Lehden kehitystyö ei suinkaan ollut mikään projekti joka olisi loppunut vaan pysyvä prosessi. Kahden vuoden kuluttua lehti on vielä parempi kuin tänään – kenties eri niminenkin.

Nimimerkki ÄP on toteamuksessaan ”UN-kopissa esittelijöinä olevista ikuisuuspykälämiehistä” aivan naulan kannassa. Itseäni suorastaan hirvittää tavata erilaisilla messuilla (vast.) valkoinen UN-kyhäelmä hiekkasäkkien tukemana ja siihen nojailevat satakiloiset eläkeläiset sininen baretti päässään. Markkinointi ja rt-informaation jakelu ei silloin ole enää houkuttelevaa tahi todenmukaista. Sellaiset ”messuosastot” kuuluisivat museoon eikä messuille.

Yhdistystoimintakin (ns. barettitouhu) tarvitsee uusia toimijoita kehittyäkseen. Sitä ei ainakaan kehitetä jäsenyydestä luopumalla ja puskasta huutamisilla. Välillä kuulen hätähuutoja vanhoilta yhdistysjääriltä, että nuoret pitäisi saada mukaan. On se ihan tottakin, mutta mielestäni ”nuori” ei tarkoita ikää vaan ajattelutapaa. Yhdistysten jäsenien pitää rohkeasti kyseenalaistaa vallitsevia toimintoja ja mieluusti esittää niille vaihtoehtoja.

Kimmo Wirén 

In the service of peace