Tästä omakohtaisesta YK-jutusta on jo niin kauan, että sen voin kertoa hyväksi opetukseksi tai vastaisuuden varalle. Toivottavasti se opettaa muitakin. Tapahtumapaikkana oli Golan joskus anno 1983. Joitain tarkempia paikkoja on häivytetty tarkoituksellisesti.

Eräällä aron posella oli ollut komppaniansa Bace Campiltä pumppuhaulikko lainassa. Päivän kiivaan ja tehokkaan paukuttelun jälkeen haulikko purettiin, puhdistettiin ja huollettiin, kuten kuuluukin. Samalla tyhjennettiin kaikki paukut etutukista ja loksuteltiin tyhjälaukauksia varmistukseksi. Haulikko oli palautuskunnossa ja se oli tarkoitus palauttaa illalla messikyydin yhteydessä komppaniaan ”Pikku-Paukun” asevarastoon.

Arvaahan sen kuinka käy, kun arolta päästään viimeinkin messiin. Haulikko unohtui jeepin sikaosaston jalkatilaan penkin alle ja kukaan ei muistanut sitä palauttaa. Poistuessamme nestepitoisen messi-illan jälkeen jeeppiin, huomasimme haulikon jalkatilassa. Viimeistä miestä odotellessa ase alkoi kiinnostamaan kavereiden kanssa. Sitä purettiin vuoronperään osiin. Purkamisen ja latausliikkeen jälkeen aseen vire poistetaan tyhjälaukaisulla. Kaikki olivat varmoja, että ase on tyhjä.

Niinhän se olikin. Ainakin siihen asti, kun jymäytin perän viimeiseen kerran lattiaan ja tein senjälkeen latausliikkeen ”elokuvatyyliin”. Onneksi piippu osoitti kattoon kun vedin liipasimesta. Jeepin sisällä paukahtava lyhytpiippuinen pumppu-Remington kuulostaa korvan juuressa ikävältä. Viimein paukku oli jäänyt etutukiin perälle jumiin ja irtosi perän jymäytyksellä lattiaan. Tämän jälkeen ase lensi Bace Campin pykälämiehelle talteen. Mutta vahinko oli jo käynyt.

Kahden sormen mentävä reikä katossa ei enään naurattanut ketään yöllä. Paluumatka poselle menikin syvässä hiljaisuuden merkeissä ja katon reiästä tähtiä tuijotellen. Olisihan siinä voinut käydä pahemminkin. Aineksia ainakin oli vaikka mihin!

Niin, tarinan opetushan oli, että kaikki vahingot tapahtuvat ns. ”tyhjällä aseella”!

• Edellinen
• Seuraava