Rovaniemen tapaus oli todella valitettava ja traaginen. Ensimmäistä kertaa puolustusvoimien pääpsykiatri sanoi julkisesti ja näkyvästi, että rauhanturvaajien jälkihoito on rempallaan.
PV:n ajatuksenjuoksu on tyypillinen viranomaismalli, vaikka puolustusvoimissa pitäisi olla jonkun tasoinen riskien arviointikyky ja -kokemusta. On aika mielenkiintoista, että palokunnan perustamista aletaan miettimään vasta kun riittävän monta tölliä on palannut poroksi.

Kokonaisuudessa sotilasvammalain tausta-ajatus on aika mielenkiintoinen. Lyhykäisyydessään, sotilas on käyttötavaraa. Sodan syttyessä hänet lähetetään rintamalle ja kun aselepoa on syntynyt, lasketaan tappiot. Tappiot ovat määrällisiä, lasketaan kuolleet ja sen lisäksi menetetyt ruumiinosat. Laskujen taustalla on kompensaation määrittäminen. Kuolleiden perheelle eläke, 40-100 % työkykynsä menettäneille sotilaille kokoeläke tai osaeläke. Pienimmistä vaurioista määritellään kompensaation suuruus (esim. peukalo = 25 %, etusormi 5 %, muille sormille ja sormien kombinaatioille omat laskukaavat). Aivovammalla on oma prosenttilukunsa, mutta jos hermot alkavat heittämään, se ei ole sotavamma. Jos työkyky on kokonaan mennyt saa eläkettä, mutta jos vielä on potentiaalista työkykyä jäljellä muut viranomaistahot saavat hoitaa asian - se ei ole puolustusvoimien vastuussa enää. Kun uusi sota syttyy, otetaan käyttöön uudet ja "kokonaiset" sotilaat. Periaate on, ettei sotilaita oteta uusiokäyttöön.

Vanha malli toimi 30-vuotiesta sodasta ihan maailman sotien jälkeiseen aikaan asti. Nyt on uusi tilanne. Rauhanturvaajat ovat "pätkätyöläisiä", he tulevat ja menevät työsuhteesta toiseen sinä aikana kun ovat sopivassa iässä. Tämä on toimeksiantajalle tärkeä, sillä tehtävän hoitamiseen tarvitaan koulutuksen lisäksi aikaisempaa kokemusta ja osaamista. Keikkojen välillä rauhanturvaaja jatkaa omassa työssä ja työtehtävässään - hänen työkuntonsa tulee olla samalla tasolla kuin palvelukseen lähtiessä. Eli vaatimukset ovat tänä päivänä aivan erilaisia kuin aikanaan, sitä maailmaa ei ole enää olemassa. Saman sateenvarjon alle kuuluu 2000-luvun töiden vaatimuksia, nyt pitää käyttää aivoja, pelkästään voimaa ja vahva selkä ei pitkälle riitä. Sotilasvammalaki tulee kokonaan uusia tämän päivän vaatimuksia vastaavaksi.

Kuten huomasitte liioittelin hiukan jotta kontrastit näkyisivät paremmin. Olen aina sanonut, että nuorten aikuisten parhaimmistoa ei saa pilata. Rauhanturvaamistehtävissä heitä tarvitaan ja arvostetaan koko maailmassa - kyllä toimeksiantaja eli Suomen valtio olisi velvollinen "palauttamaan heidän entiseen kuntoonsa" jos matkalla rähjääntyy.