Kommentti

Arabikevät, josta tuli kesä, syksy ja talvikin, jatkuu yhä. Vaikka taistelut ovatkin tauonneet useimmissa maissa, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioiden vallankumoukselliset ovat vaikeiden aikojen edessä, mikäli mielivät säilyttää vallankumouksensa.

“Ongelma on, että vallankumous on syrjäyttänyt presidentti Mubarakin, mutta ei hänen hallintoaan,” toteaa egyptiläinen kirjailija Alaa al-Aswany.

Hän kirjoittaa, että Egyptin vallankumous epäonnistui jo viime vuoden helmikuussa, kun Mubarakin erottua mielenosoittajat juhlivat ensin voittoaan ja lähtivät sitten kotiin. Jäljelle jäi valtatyhjiö, jonka täyttivät nopeasti sotilashallinnon edustajat, entisen presidentin vanhat tukijat.

Mubarakin eroamisen jälkeen vallankumoukselliset jakautuivat kahteen leiriin, keskenään kinasteleviin islamisteihin ja liberaaleihin. Kääntyessään toisiaan vastaan vallankumouksen osapuolet unohtivat, ettei Mubarakin hallinto ollut vielä kaatunut.

Samaten esimerkiksi Libyan väliaikaishallinto on joutunut arvostelun kohteeksi aiheuttamansa verenvuodatuksen takia, joka ei poikkea paljoa edeltävän hallinnon voimakeinoista. Muistettava on, että myös Muammar Gaddafi oli kerran vallankumouksellinen, joka tarjosi uutta suuntaa mädäntyneen monarkian tilalle.

Eräs tuttavani vertasi kerran tätä prosessia vinyylilevyyn, jonka pyörimisvauhti on soitettaessa “33⅓ revolutions per minute”. Nopealla vauhdilla toistuvat kierrokset, englannin kielellä myös vallankumoukset, kuvastavat verstauksessa sitä, kuinka ennen pitkää jokainen vallankumous joutuu vastavallankumouksen kohteeksi tai muuttuu aivan samanlaiseksi kuin sitä edeltänyt järjestelmä.

Yhtenä harvoista historian vallankumouksellisista Mao Zedong ymmärsi tämän kuvion, ja onnistui myös käyttämään sitä hyväkseen. Puheenjohtaja arvosteli Neuvostoliittoa siitä, että bolševikkien vallankumouksen annettiin byrokratisoitua ja unohtaa vallankumoukselliset juurensa. Hän itse uskoi jatkuvaan vallankumoukseen, joka kehittyisi ja muuttuisi lakkaamatta, sillä se mikä ei kulje eteenpäin, peruuttaa taaksepäin.

Maon kulttuurivallankumouksen kaltaisia hirmutekoja en arabikevään tuoreiden hallitsijoiden agendalle luonnollisesti toivo. Tästä huolimatta uuden järjestelmän jatkuvuuden takaaminen taistelun päätyttyä on aivan välttämätöntä, jotta tarpeellisista muutoksista tulisi myös pysyviä.

Kirjoittaja on Ruotuväen toimittaja 
Kirjoitus on julkaistu Ruotuväessä 5/12 

• Edellinen
• Seuraava