Hölkkäri On Web
Alkava pimeä vuodenaika on vuoden pimeintä aikaa. Onneksi se tarkoittaa vain internetistä elävälle BisserWisserille mitä parhainta luomisen (tuskan) aikaa. Pimeässä näkee mitkä asiat ovat oikeasti mustavalkoisia ja mitkä vain ehkä näyttävät siltä. BisserWisserin sähköpostiseen kriisinhallintaan takertui hieno mies suoraan krihaamisen ytimestä. Majuri, muusikko ja älykkö Kari Toivonen on kaikille tämän päivän rauhanturvaajille tuttu mies ja nyt hän antautuu tutuksi myös muille:
BisserWisser: Nytkun taas on käsittelyssä uniformuun pukeutuva Major Problem, niin BisserWisser lukijoineen haluaa tietää Sinun henkilöhistoriasta jotakin. Mistäs Kari on lähtöisin, missä vietit asepalveluksen ja miksi lähdit Intti Oyj:n palvelukseen? Kriha-kokemusta sinulla on tietääkseni Kosovosta, ja missä siellä toimit/koska? Lähtisitkö vielä reissuun?
Kari Toivonen: Kaikki ei tästä tykkää, mutta Poristahan olen syntyisin ja siellä Pataan varttunut. Odotin varusmiespalvelusta kiihkeydellä mitä on vaikea ymmärtää. Totuttauduin mahdollisiin rasituksiin ennalta käyttämällä kesätyöpaikassa USA:n armeijan ylijäämävarsikenkiä ja lenkkeillessä nilkkapainoja. Harrastin pistooliammuntaa. Pyrin rannikkojääkäreihin, jonne en silmälasien takia päässyt. Pääesikuntaan asti ulottuneen kirjeenvaihdon myötä Satakunnan Sotilaspiiri määräsi minut toiveeni mukaisesti Jääkäriprikaatiin Sodankylään. Pääsin Sissikomppaniaan, missä muutama muukin etelän hullu palveli. Astuin palvelukseen lokakuussa 1984, jolloin satoi ensilumi - joka jäi myös pysyväksi. En osannut kunnolla hiihtää, joten paita oli jo silloin märkä, kun paikallisella ei vielä pulssikaan ollut noussut. Elämä arktisessa luonnossa oli haastavaa, mutta kasarmilla suorastaan miellyttävää. Vietin useita viikonloppuja vapaaehtoisesti kasarmilla ja harvakseltaan pidempiä etelänlomia. Nykyinen asevelvollisten tarkastusjärjestelmä mitä ilmeisimmin karsii kaltaiseni ennen palvelukseen määräämistä.
Sotilasammatti väikkyi kiinnostavana ja turvallisena vaihtoehtona, koska isäni oli jäänyt työttömäksi 80-luvun rakennemuutoksessa, eikä ikävä kyllä koskaan palannut entiselleen. Graafinen suunnittelu ja hallintotieteet kiinnostivat myös, mutta intin päättyessä opiskelupaikkaa siviilissä ei ollut. RUK:ssa oli tehty Kadettikouluun vierailu ja osallistujille suositeltiin - lähes edellytettiin - hakeutumista. Niin varusmiespalveluksen ja Kadettikoulun alkamisen väliin jäi yksi siviiliviikonloppu. Olen viihtynyt firman leivissä. Työtehtävät ovat olleet vaihtelevia ja Säkylän lisäksi olen palvellut myös Lappeenrannassa ja Turussa.
Kriisinhallintareissuja on takana vain yksi. Toimin Kosovossa pataljoonan esikunnan S3 toimistoupseerina syksystä 2001 kevääseen 2002. Pataljoonan komentajana oli RUK-ajoilta tuttu Jorma Ala-Sankila, joten työ oli selväpiirteistä ja sotilaallista. Hieno ja tarpeellinen kokemus.
Reissuun lähtö oli pitkä prosessi. Olin ollut Porin Prikaatissa työni puolesta Suomen Kansainvälisen Valmiusjoukon henkilöstöasioiden kanssa tekemisissä vuodesta 1998 lähtien, silti empien mahdollista omaa lähtöäni lähinnä kielitaidon ja perhesyiden takia. PVKVK:lla toiminut kaimani tempaisi minut henkilöstöalan matkalle mukaan loppuvuonna 1999. Reissulla poikettiin Bosniassa sekä samana kesänä alkaneessa Kosovon operaatiossa. Kokemus oli elähdyttävä ja hakeutumispäätös kypsyi Nordic Peace -harjoituksessa.
Ajatus reissuun lähdöstä uudelleen elää jatkuvasti pinnan alla väijyen - kuten monella muullakin.
BW: Tiedämme, että krihatehtävä on aina muutos. Kuten myös sieltä palaaminen. Niin yksilölle itselleen kuin läheisille. Mitä hyviä tai huonoja muistoja muistat lähdöstäsi Kosovoon ja sieltä palattuasi?
KT: Lähtöön liittyvä perusasetelmani (jonka olen jakanut sadoille rauhanturvaajille) oli se, että vaimo oli raskaana ja minä lähdössä reissuun. Kumpikin oli saamassa haluamansa. Parisuhteessa oli mennyt huonosti jo pidempään. Kosovon reissusta tuli taitekohta. Neljäs lapsi syntyi mutkattomasti, fiilikset paranivat ja päätimme hakea apua parisuhteeseen reissun jälkeen. Näin tehtiin. Kesällä 2002 osallistuimme viikon pituiselle "paremman avioliiton perheleirille" ja aloitimme operaation oman suhteemme kehittämiseksi. Olemme pohtineet itseämme, taustaamme, arvojamme, ajankäyttöämme ja toimintaamme. Moni asia on muuttunut paremmaksi. Reissun jälkeen on syntynyt vielä pari poikaa lisää. Operaatiokokemus on hieno, mutta oman elämän todellisimmat ilmiöt ovat aivan lähellä.
BW: Suomen Rauhanturvaajaliitto ja PV solmivat yhteistyösopimuksen joulun aaton aattona 2008 koskien psykososiaalisen tuen järjestämistä rauhanturvaajille. Ymmärtääkseni Sinä ja PORPR aloititte tämän yhteistyön jo aiemmin?
KT: Syksyllä 2008 järjestimme ensimmäisen käsketyn palautetilaisuuden Afganistanin operaatiosta palanneille rauhanturvaajille. Suomen Rauhanturvaajaliitto osallistui tilaisuuteen ja esitteli omaa toimintaansa. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska tukitoiminta oli vakiintunut osa Suomen Rauhanturvaajaliiton toimintaa siinä vaiheessa, kun Puolustusvoimat vasta pohdiskeli omaa tukijärjestelmäänsä.
BW: Kova mutta lyhyt kysymys: Miksi psykososiaalinen tuki rauhanturvaajille on tärkeää?
KT: Kriisinhallintatyön poikkeuksellisen luonteen takia Puolustusvoimien velvollisuutena on järjestelmällisesti vaalia henkilöstönsä hyvinvointia, paitsi ennen palvelusta ja sen aikana, myös sen jälkeen. Kaikkia ilmiöitä ei ehkä julkisessa terveydenhuollossa tai sosiaalipuolella ymmärretä. Siksi tarvitaan osaajia, jotka ymmärtävät kriisinhallinnan toiminnan ja olosuhteet. Näen palaajalle annettavan psykososiaalisen kotiuttamiskoulutuksen yhtä luonnollisena ja tärkeänä kuin lähtijälle annettavan rotaatiokoulutuksen.
Tuntumana on, että isoja ongelmia on vähän, mutta monenmoista pikkukitkaa arkeen palaamisessa ja ihmissuhteissa aika tavanomaisesti. Kaikki, mikä auttaa tai mahdollistaa rauhanturvaajaa puhumaan painostavista asioistaan toiselle ihmiselle, on kotiinpäin. Taakan jakaminen puhumalla ei varmasti heikennä arkea, se voi ehkäistä epätoivoisia ratkaisuyrityksiä tai vähentää keskeisen mielialalääkkeen - alkoholin - kulutusta.
BW: Millaisia neuvoja antaisit 20-vuotiaalle PORPR:n 1 JK:sta kotiutuvalle SKJV-varusmiehelle, joka haaveilee rauhanturvaamisesta?
KT: Erikoiskoulutuksesi antaa mainiot valmiudet toimia vaativissa kriisinhallintatehtävissä. Keskustele tulevaisuudensuunnitelmistasi läheistesi kanssa ja allekirjoita hakemus kriisinhallinnan toimintavalmiuteen, jos se sopii elämäntilanteeseesi.
Älä pety, jos et pääse heti operaatioon. Kriisit eivät maailmalta lopu. Sinulla on aikaa, vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan. Varusmiespalveluksen arviointi vaikuttaa osaltaan kriisinhallintatehtävän saamiseen. Hyväksy järjestelmä, sillä se vaikuttaa palvelusturvallisuuteen.
Älä unelmoi kriisinhallinnasta ammattina. Kriisinhallintakokemukset ovat parhaimmillaan elämän suola, mutta kaiken perustaksi tarvitset tyydyttävän ammatin ja työuran.
Kaikissa kriisinhallintaoperaatioissa on myös riskinsä. Korvaussummat ikävissä tilanteissa eivät ole ylitsevuotavia. Tapaturmaeläke muodostuu erityisen alhaiseksi niille henkilöille, joilla ei ole takanaan työuraa, ammattia tai opiskelupaikkaa. Soisin, että jokaisella operaatioon lähtijällä täyttyisi joku edellä mainittu määre.
Porin Prikaatissa toimii kv-sosiaalikuraattori, jolta sinä tai läheisesi saa lisätietoja tukeen tai vakuutusturvaan liittyvistä asioista.