skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

bisser_ahertoKun verkkoneuvos BisserWisser yritti selvittää saako käytetyn läppärin mukana Windowsin käynnistyskaapelit samaan hintaan, voiko 3G-kännykkää käyttää tietoverkon painona ja voiko kämmentietokoneesta ennustaa tulevaisuutta huomasi hän kohdanneensa sen suuruusluokan kysymyksiä että oli syytä pysyä muissa aiheissa.
WordWildWebin käytävän eräästä huoneesta kuului 50-vuotisjuhlintaa, joka houkutteli paikalle myös BisserWisserin. Keskeltä juhlahumua ja huonetta löytyi sen verran kova faitteri eli Markku Aherto, ettei BisserWisser jättänyt tilannetta hyödykseen käyttämättä:


BisserWisser: Superlatiivisinta ajankohtaa Sir. Teidät tunnetaan rauhanturvaajapiirissä laajalti. Missä kaikkialla olettekaan Rt-touhuissa palvellut?

Markku Aherto: Aloitin rauhanturvaajan urani Golanilla suomalaispataljoonan operaatiopäällikkönä elokuussa 1992. Palvelin Lähi-idässä vuoden.
Toinen operaationi alkoikin jo vuoden kuluttua edellisen päättymisestä Zagrebissa lokakuun alussa 1994. UNPFHQ:ssa johdin Joint Operation Center’iä vuoden verran.
Kolmannessa operaatiossani johdin SFOR:n alaista suomalaispataljoonaa Doboj:ssa Bosniassa jo perinteeksi tulleen vuoden pätkän 1999 - 2000.
NORDCAPS:n konseptin mukaista Pohjoismaista Prikaatia vedin kaksi vuotta 2002 – 2004. Operaatiota ei prikaatille osoitettu komentajakaudellani (- ja nyt EU:n nopean toiminnan joukkojen perustamisen aikana ei tule varmasti seuraajillenikaan siinä kokoonpanossa).
Olen toki osallistunut useisiin kansainvälisiin harjoituksiin ja useille kursseille tässä vuosien varrella.

BW: Nykyisin suomalainen rt-joukko koostuu ns. räppärikoulutuksen saaneista ja ammattitaitoisista reserviläisistä. Millä silmällä muiden maiden rauhanturvaajat katsovat tai miten ovat kokeneet tämän suomalaisen cocktailin?

MA: Eivät he heti usko, että joukostamme yli 90% voisi olla reserviläisiä. Ja kun rauhanturvaajat valitaan huolella, ei siitä ota Erkkikään selvää kuka on räppäri ja kuka ei. Ammattimies on aina ammattimies. Meillä on korkeatasoinen reservi, jota kehtaa näyttää ja käyttää. Yhdistelmä on hyvä. Räppärikoulutus on kuitenkin niin uutta, ettei niitä ammattiosaajia vielä löydy nuoresta räppäriporukasta - eikä se ole edes välttämätöntä.
Suurin heikkous perinteisellä rauhanturvajoukolla verrattuna ammattiarmeijan vastaaviin on ollut ulkoasu ja lievä epäsotilaallinen leima yhdistettynä vaatimattomaan kielitaitoon - joten ei meillä ole suuria heikkouksia ollutkaan, mutta parannettavaa kuitenkin.
Operaation alussa kollegat ehkä epäilevät ja operaation lopussa haluavat värvätä omiin joukkoihinsa. Paras kuulemani arviointi ei-suomalaiselta esimieheltäni pataljoonastani on: ”Jos minä saisin ottaa vain yhden pataljoonistani sotaan, ottaisin Suomalaisen Jääkäripataljoonan”. Ei siihen ole lisättävää. Ko. komentajan kansallisuuden joudun jättämään mainitsematta, etteivät hänen maanmiehensä vain suuttuisi.

BW: Olette ahkerasti mukana myös Suomen Rauhanturvaajaliiton tilaisuuksissa. Mikä arvo SRTL:lla mielestänne on suomalaisessa maanpuolustuskentässä tai faitterin arvomaailmassa? Mitä asioita SRTL voisi tehdä paremmin tai mihin toimintaan pitäisi paukkuja lisätä?

MA: Mielestäni liiton parasta antia on toimia eriväristen barettien yhdistävänä voimana ja rauhanturvaperinteen vaalijana. Yhdessäolo ja vanhojen muisteleminen hyvässä seurassa tai Sinibaretti kädessä on mukava harrastus. Kun siihen vielä lisätään pienet kilpailutapahtumat, joilla ylläpidetään kriisinhallintakuntoa – ei siihen sitten muuta tarvitakaan. SRTL:n ei tarvitse olla kertausharjoitusten tai MPK ry:n kurssien kilpailija tai korvike.
Vastaus siihen, miten toimintaa pitäisi tehostaa, löytyy varmasti eri osastoista maakunnan mukaan.
Minulle tämä toiminnan taso on riittänyt hyvin. Kaikkien järjestöjen haasteena on saada uutta polvea mukaan toimintaan, niin myös SRTL:n.
Enkä ole ollut niin kauhean ahkera osallistuja, mutta usein olen tullut, kun on tilattu.

BW: Suomi on YK:n rauhanturvaajia luovuttavien maiden listalla sijalla 72 kaikkiaan 38 henkilöllä. Muiden järjestöjen lipun alla suomalaisia sen sijaan on yli 700. Mitä tämä mielestänne kertoo?

MA: Kertoo sen, että rauhanturvaajiemme kokonaismäärä on alle puolet siitä, mitä se on ollut parhaimmillaan. Luvut kertovat myös, ettei YK:lla ole enää kykyä hoitaa kaikkia kriisejä. Se kertoo myös yhdistyneestä Euroopasta, jolla on yhä paremmat mahdollisuudet hoitaa kriisejä itse.
Se kertoo myös, että Suomi haluaa sitoutua tärkeisiin lyhytkestoisiin operaatioihin, joissa hinta/laatusuhde on kohdallaan. Se kertoo myös, ettei YK:lla ole menossa sellaisia operaatioita, joihin meidän kannattaisi panostaa enempää.
Tärkein asia on mielestäni kuitenkin, että kriisinhallinta on aivan samaa kriisinhallintaa, ollaan sitten minkä lipun alla tahansa. Operaatioilla on YK:n oikeutus, vaikka uuden lain myötä EU:n oikeutuskin riittää. Lyhyesti luvut siis kertovat siitä, että Suomessa on tehty hyviä päätöksiä.

BW: Lopuksi on taas hyvä kysyä, kesken merkkipaaluvuotenne juhlinnan, mitä kesäänne ja alkavaan syksyyn tulee sisältymään?

MA: Työtehtävissä tärkeimmät asiat ovat Lapin Sotilasläänin Esikunnan rakennemuutoksen läpivienti, kutsunnat Lapissa ja Pohjoisen Maanpuolustusalueen taistelu- ja ampumaharjoituksen ”HUKKA-06” johtaminen.
Nyt juuri tällä hetkellä olen lomalla ja harrastan hillanpoimintaa ja kalastusta. Pari kymmentä kiloa hilloja on jo kerätty eikä saaliitta ole jääty vesilläkään.
Syksyllä osallistun metsästystapahtumiin kohtuullisesti riistamaita verottaen. Maalinnut ja hirvieläimet ovat pääkohteet, mutta myös vesilintuja ja jäniksiä silloin tällöin hätyytellään.
Jatkan kuntoilua ympäri vuoden sopivasti lajeja vaihdellen.

Lopuksi: Terveiset kaikille lukijoille!!