skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

bisser_hamalainenTuuhean nettiviidakon läpi kulkiessaan BisserWisser silmissänsä näki kitaran, taivaan ja tähdet. Lähemmäksi astuttuaan kitaran takaa paljastuikin mies, joka esitteli itsensä Risto Hämäläiseksi.

BisserWisser: Rauhanturvaajakenttä tuntee sinut nimellä Hämis. Aikoinasi olet rauhaa turvannut itsekin, missäpä ja milloin? Mitä nyt teet työksesi?

Risto Hämäläinen: Minulla on luokanopettajan virka Turun kupeessa, Ruskon kunnassa. Opetan siellä tällä hetkellä peruskoulun viidettä luokkaa.

Aloitin rauhanturvaamisen 87-88 Libanonissa, jatkoin 89-90 Namibiaan ja paluu Libanoniin 93-94 Jabal Marunin mäelle.

BW: Musiikki on sydäntäsi lähinnä. Mistä sait alkupotkun ottaa kitaran käteesi ja jopa alkaa muille esiintymään?

RH: Lukiossa aikanaan joulupukilta saatu kitara pölyttyi vuoden verran kaapissa ennen kuin yhtyeemme basisti pakotti minut menemään isänsä Jouko Tekoniemen kansalaisopiston kitarakerhoon, missä kävin kymmenen kertaa ja opettelin avoimet soinnut ja loppu onkin sitten ns. kantapään/kokemuksen kautta opittua.

Yleisölle esiintyminen ei siinä vaiheessa ollut edes mielessä. Tämä kaiketi johtui siitä, että en oikein osannut soittaa muiden kappaleita…..joten sävelin ja sanoittelin aina vaan omia biisejä. Toisaalta ensimmäisen kerran Libanonissa ollessani aloin soittaa muidenkin tekemiä biisejä ja sitä kautta sain itsevarmuutta soittaa muillekin kuin itselle. Ja siellähän se Sinibaretti ja Alman Blues/Sheltteriin-biisitkin syntyivät.

Ne olivat antoisia aikoja. Musan kautta sai paljon ystäviä Tel Avivin rannoilla ja ties missä ja toisaalta tätä nykyä opettamisen ohella tulee tehtyä 60-80 keikkaa vuodessa, milloin trubaduurina, milloin duona ja triona. Varsinaiset bändihommat ovat jääneet taka-alalle.

Toisaalta olen kyllä työstämässä sooloalbumia. Sen pitäisi ilmestyä kesän loppuun mennessä. Se ei sisällä RT-lauluja, vaan jotain ihan muuta ja pääasiassa omia biisejä suomeksi.

BW:Olet myös kiertänyt viihdytysmissiolla eri puolilla maailmaa. Missä kaikissa suomalaisoperaatioissa olet käynyt?

RH: Viihdytysmissioneilla Libanonissa pari kertaa, tosin ekalla kerralla palvelin siellä itse, mutta sain oman bändini (BOOGER HARP) tilattua paikalle. Seuraava missio olikin -96 Makedoniaan ja Bosniaan. Nämä olivat siis bändikeikkoja ja sitten trubaduurina olen soitellut Undofin tarkkailijoille Israelin Tiberiaksessa (2003) ja Libanonissa (2004). Saa nähdä mitä seuraavaksi.

BW: Millainen musiikki sinua itseäsi viihdyttää eniten? Entä millainen huumori uppoaa parhaiten?

RH: Periaatteessa kaikki hyvä musiikki, mutta olen kyllä henkeen ja vereen ns ROOTS-musan ystävä. Blues ja Countryrock on varsin lähellä sydäntä. Allaman Brothers, Lynyrd Skynyrd, Stevie Ray Vaughan ja onhan niitä, Kolmatta Naista ja Eppuja unohtamatta.

Huumorista sen verran, että Kummeli uppoaa erittäin hyvin. En ole itse varsinainen vitsinkertoja, mutta tilannekomiikka on varsin mukavaa hyvässä seurassa, miksei huonommassakin.

BW: Viimeisin rt-touhun sekainen esiintymisesi oli Tampereella Suomen Rauhanturvaajaliiton kevätkokouksessa. Millainen maku suussasi oli sen jälkeen maanantaiaamuna?

RH: Jaa-a, että millainen maku. Sunnuntain aamupala venyi hieman pitkäksi, kiitos Kinmo sinun ja Pertsan…hehheh. Taisin juoda maanantai-aamuna vihreää smurffivirvoitusjuomaa, joten lievästi päärynäinen. Kokonaisvaltaisesti kokous oli kyllä mukavin pitkiin aikoihin. Porukka oli mukavaa, samoin järjestäjät sekä ev. Aherto oli vakuuttava. Homma toimi, käytännön järjestelyt kohdillaan, ruoka hyvää, juomaa riittävästi ja Duo asiaa. Maku suussa siis mitä sulavin. Sukran.