skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

bisser_visuriBisserWisser yritti puolustautua informaatiosodankäynnin raakaa pommitusta vastaan ja olikin jo jäämässä alakynteen kunnes hoksasi pyytää tulitukea Pekka Visurilta. Niinpä VTT Visuri lähettikin verkkojen välisiä kysymyksiin ohjautuvia täsmävastauksia mieltä askarruttaviin asioihin.

BisserWisser: Olette monissa yhteyksissä tuonut julki näkemyksen Irakin sodasta siinä mielessä, että ”kuinka vähän tästä sodasta oikeasti tiedetään?” Mitä tällä tarkoitatte?
Pekka Visuri: Irakin sota eli pitkän, edelleen jatkuvan sodan näkyvä hyökkäysvaihe maalis-huhtikuussa 2003 jää varmasti historiaan informaatiosodankäynnin kehityksen huipputapahtumana. Siinä käytettiin massiivisesti propagandaa, jota tuottivat alan parhaiten koulutetut ja suurilla rahasummilla tuetut voimat. Kokonaan toinen kysymys on, mitä sillä saatiin aikaan.

Massiivinen harhautusoperaatio alkoi jo väitteellä, että Irakilla on käyttövalmiina niin vaarallisia joukkotuhoaseita, että niitä pitää lähteä riisumaan suurvallan armeijalla. Maailman lehdistön valtaosa uskoi tuon väitteen olevan totta, vaikka epäilyksiäkin oli. Jälkeenpäin useimmat ovat tunnustaneet, että joutuivat täydellisesti harhautuksen uhriksi. Näitä lehtiä ovat mm. New York Times ja The Economist. Helsingin Sanomien toimittaja Sami Sillanpää totesi: "Kyseessähän eivät olleetkaan joukkotuhoaseet vaan joukkopuheaseet." Hän varmaankin tiesi, mistä puhui oltuaan yhtenä "armoitetuista" hyökkäävien sotajoukkojen mukaan päässeistä toimittajista tosin vain etappiportaassa. Lisään tähän kuitenkin omana kommenttina, että Helsingin Sanomat selvisi Irakin sodan tiedostustehtävästään varsin hyvin - aivan selvästi paremmin kuin Kosovon sodasta, jonka yhteydessä lehti myötäili kyselemättä Nato-propagandaa.

Varsinaisista sotatapahtumista kirjoitti syksyllä 2003 maailman ehkä paras analyytikko Anthony Cordesman Washingtonin strategisesta instituutista: "Tästä sodasta on saatu harvinaisen vähän pätevää tietoa." Hän sitten kertoi kirjansa 500 sivulla, mitä tiedettiin ja mitä ei. Cordesman tarkoitti, että kaikentasoista olennaista tietoa on pimitetty ja tilalle syötetty valtavasti harhatietoa, esim. tarinoita tyyppiä "pelastakaa sotamies Lynch". Kestänee saman verran, ehkä 2 - 3 vuotta kuin Persianlahden sodan jälkeen 1991, ennen kuin pätevää tietoa alkaa olla riittävästi käytettävissä Irakin sodan strategiseen ja taktiseen arviointiin, politiikasta puhumattakaan. Silloin vuonna 1991 ajankohtaisesti totena kerrotut asiat osoittautuivat järjestelmällisesti väärennetyiksi.

BW: Suomi on kovalla höökillä osallistumassa EU:n ”taistelujoukkoihin” tai ”nopean toiminnan joukkoihin” ja ”vahvennettuihin rauhanturvaoperaatioihin”. Saako tavallinen tallaaja mitään selkoa tästä terminologiasta ja tietoa mihin oikein olemme osallistumassa?
PV: "Tavallinen tallaaja" ei varmasti saa riittävästi selkoa, kun asiantuntijatkin hämmästelevät asiaan liittyvää käsitesotkua. Joko hanke on niin keskeneräinen, ettei osata kertoa, tai sitten siinä on niin paljon salattavaa, ettei uskalleta kertoa. Ehkä kysymys on molemmista. Ristiriita alkaa jo siitä, että puhutaan "taistelujoukoista" ja samalla vannotaan, ettei niillä ole tarkoitus taistella. En voi lähteä tässä purkamaan koko vyyhtiä edes käsitteiden osalta. Se vaatisi todella perusteellisemman selvityksen. "Kansan" kannattaisi vaatia täyttä selvyyttä, ennen kuin tehdään ratkaisevia päätöksiä.

BW: Kenraali Hägglund patisti laittamaan suut suppuun Nato-keskustelusta ja sen sijaan kehotti meitä tutkailemaan EU:n omaa puolustusta. Olemmeko me menossa kohti sotilasliittoa?
PV: Nähdäkseni Hägglund tarkoitti sitä, että Natosta on turha keskustella, koska se ei ole mitenkään olennainen asia Suomelle, mutta EU:ssa Suomi on jäsenenä ja siellä tapahtuu parhaillaan kehitystä. Kirjassaan "Euroopan puolustus" sivulla 128 Hägglund kirjoittaa: "Esitelmissä, puheissa ja haastatteluissa Suomessa yritin kiinnittää huomiota EU:ssa ja Natossa tapahtuvaan kehitykseen. Suosittelin, että keskittyisimme EU:n kehittämiseen, jossa jo olemme jäseniä - Natoon ehditään palata myöhemminkin. En juurikaan saavuttanut menestystä, vaan puhuin enimmäkseen kuuroille korville. Ainut asia, mikä journalisteja kiinnosti, oli Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys. Siitä oli tehty elämää suurempi kysymys, vaikkei se ollut mitenkään ajankohtainen..."

Hägglund ilmoitti kannattavansa EU:n kehittämistä myös sotilasliitoksi. Tällä hetkellä se ei ole sotilasliitto, sillä EU:lla ei ole selkeästi määritettyjä keskinäisiä puolustusvelvoitteita eikä keskitettyä johto-organisaatiota edes valmistumassa olevan perustuslaillisen sopimuksen pohjalta. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämien tähtää parhaillaan kriisinhallintakyvyn parantamiseen myös sotilaallisilla keinoilla. EU on luonteeltaan taloudellinen ja poliittinen yhteisö, joka tarvittaessa käyttää myös sotilaallista voimaa kriisinhallinnan alalla. Toisaalta EU:ssa on lähdetty siitä, että jäsenmaat voivat itse päättää, miten hoitavat puolustuksensa. EU:lla on tarvittaessa aivan riittävästi aikaa päättää toimista, jos sotilaallinen uhka ilmestyisi. Ei EU:n kimppuun kukaan uskalla hyökätä asevoimin, totesi myös Hägglund.

Suomen osalta on lisäksi huomattava, että EU:n yhteinen strategia nimeää uhkiksi lähinnä terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen. Ne eivät Suomen kannalta ole mitään erityisen vakavia uhkia. Ei meitä terroristit uhkaa ainakaan laajamittaisesti, ja joukkotuhoaseita on naapurissa ollut aivan riittämiin jo pitkän aikaa. Näyttää siis varmalta, että kukaan muu ei tule hoitamaan Suomen puolustusta kuin suomalaiset itse. EU:lla sen paremmin Natollakaan ei siihen ole kiinnostusta eikä edes liikeneviä voimia. Suomen osallistuminen kansainväliseen sotilasyhteistyöhön suunnilleen nykytasolla saa suomalaisilta laajan kannatuksen, mutta eivät kansalaiset usko oman maan puolustamista kenenkään muun vastuulle.

BW: USA:n ”terrorismin vastainen sota” alkoi lähes välittömästi syyskuun iskujen jälkeen. Mikään sota tuskin alkaa ilman huolellista suunnittelua ja valmistelua, niin voitaneen kysyä oliko terrori-iskut jopa tilattu eli USA vain ”tarvitsi” uuden Pearl Harborin saadakseen kansainvälisen hyväksynnän tuleville toimilleen?
PV: En sinänsä usko noihin salaliittoteorioihin, mutta valmius käyttää terrori-iskua syskuussa 2001 hyväksi oli kyllä suuri. Sekä Afganistaniin että Irakiin oli monilla uuskonservatiiveilla tehnyt mieli hyökätä, mutta ei ollut sopivaa syytä. Syyskuu 2001 tarjosi sellaisen. Tästä on vaikka kuinka paljon kerrottu jo kirjallisuudessa.

BW: Jugoslavian sodan sotarikolliset pyritään saamaan Haagiin tuomiolle. Isoin kala tähän mennessä on Slobodan Milosevic, joka pitää oikeusistuinta vain farssina. Onko Haagin tuomioistuin mielestänne vain balsamia länsimaiden haavoille?
PV: Haagin tribunaali on edustanut monessa suhteessa tyypillistä voittajan oikeutta, mikä heikentää sen uskottavuutta. Lisäksi on käynyt niin, ettei Milosevicia vastaan ole löytynyt sellaista näyttöä, joka vakuuttaisi serbit hänen syyllisyydestään. Nürnbergin oikeudenkäynti 1946 - 1947 oli tässä suhteessa paljon kovemmalla pohjalla. Näyttöä oli siellä yllin kyllin. Joka tapauksessa koko prosessi on niin pahasti puuroutunut, ettei se enää täytä alkuperäistä tehtäväänsä. Voi käydä niin, että syytetyt koetaan Serbiassa sijaiskärsijöiksi, samalla tavalla kuin Suomessakin on kokemusta omasta sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä jatkosodan jälkeen.