skip to main content

Palautetta sivustosta voi antaa Facebookissa tai Kuso- Kulkee palstalla.

Ja sit hei, sun kandee liittyy jäseneksi. Muistat vaan valita paikallisyhdistykseksi Hölkkäri On Web.

bisser_rehnVerkkopurjehtiessaan pitkin poikin laajakaistaa BisserWisser huomasi Elisabeth Rehnin vastaantulevan ja niinpä aikoi läpi bittiaaltojen häntä kysymyksillään jututtaa.

BW: Aurinkoista ajankohtaa Teille Rva Rehn. Olitte Suomen historian ensimmäinen naispuolustusministeri. Millaisia vaikeuksia koitte ”tunkeutuessanne” varsin ukkomaiseen ilmapiiriin?
Elisabeth Rehn: En ollut ainoastaan Suomen ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri, vaan maailmanlaajuisesti ensimmäinen "puhtaasti" puolustusministeri. Muutama esimerkki pääministereistä jotka myös ovat hoitaneet puolustuksen kuitenkin maailmalta löytyi. Tällä hetkellä naispuolustusministereitä on paljon, Ranska, Ruotsi, Kolumbia, Chile, ja ainakin Kroatiassa, Kanadassa ja Norjassa on naisia toiminut tässä tehtävässä.
Oli tietenkin hankalaa avata tietä, äärinaisliikkeet haukkuivat minua Suomen naisten militarisoinnista, vanhat veteraanit kysyivät onko miehet Suomesta loppuneet kun nainen täytyi ottaa remmiin. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth kuitenkin heidät hiljensi sanomalla "annetaan tytölle mahdollisuus näyttää mitä hän osaa, tuomitaan vasta sen jälkeen". Loppujen lopuksi yhtämittaiset viisi vuottani puolustusministerinä laskettiin puolustusvoimille plussavoittoisiksi.

BW: Olitte ponnekkaasti ajamassa naisten osallistumista suomalaisiin rauhanturvajoukkoihin ja ensimmäiset naiset palvelivatkin Golanilla ja Libanonissa vuonna 1992. Millaisin tuntein lähetitte tämän pioneerijoukon alas tehtäviinsä? Millaisia ajatuksia teillä ja heillä oli kun vierailitte tapaamassa heitä eri operaatioissa?
ER: Olin kiitollinen siitä että sekä kenraali Siilasvuo että kenraali Hägglund, vanhoja rauhanturvan konkareita, kannustivat minua avaamaan oven myös suomalaisille naisrauhanturvaajille. Tilanne oli sikäli hankala ettei naiset sitä ennen voineet suorittaa varusmiespalvelua, joten sotaväen kuuluisa hierarkia-ajattelu oli koetuksella, kun sotilasarvot puuttuivat naisiltamme. Nythän se on korjautunut kun ehdotukseni naisten vapaaehtoisesta asepalvelusta meni eduskunnassa läpi 1995. Ensimmäiset naisemme missioissa joutuivat kestämään aikamoiset paineet ja syytökset, varsinkin lehdistö tarkkaili heidän menemisiään ja olemisiaan. Ensimmäinen joukkue oli kuitenkin niin vahva ja erinomainen, että he kestivät paineet, olin heistä ylpeä vieraillessani Golanilla ja Libanonissa. Yhdessä saunanlauteilla puimme ongelmia siellä. Olin kovin ylpeä saadessani kutsun ensimmäisten naisrauhanturvaajien 10-vuotis illanviettoon Katajanokan kasinolla, menneitä käytiin siellä läpi niin itkien kuin nauraen.

BW: Olette kiertäneet maailmaa eri tehtävissänne varsin paljon ja nähneet monia ikäviäkin asioita. Eritoten naisten asemaa kriisialueilla olette tuoneet paljon esiin. Onko naisten asema muuttunut parempaan suuntaan vaikka kymmenen vuoden aikajanassa?
ER: Valitettavasti naisten asema varsinkin sodissa ja konflikteissa on huonontunut, ei suinkaan parantunut. Sodat ovat muuttaneet luonnettaan, ennen sotilaat sotivat sotilaita vastaan, tänään siviilit ovat suoranaisten hyökkäysten kohteita. Naisten ruumiista on tullut sotilaiden taistelukenttä. Esimerkiksi Ruandassa 800.000 ihmistä surmattiin, mutta hengissä selvinneistä naisista ja pikkutytöista jopa 500.000 raiskattiin. Olen joutunut kohtaamaan pikkulapsia jotka 9-10 kk vanhoina on raiskattu, jopa useamman sotilaan tai sissin toimesta. Ihmiskauppa rehoittaa, se on maailmanlaajuisesti melkein yhtä tuottava kuin huumeet ja asekauppa. Varsinkin sotien jälkeisessä tilanteessa, kun maassa rakennetaan rauhaa tuhansien kansainvälisten ihmisten avulla, ihmiskaupalle löytyy valtavat markkinat. Suurin osa kaupasta esim. Kaakkoiseuroopassa koskee naiskauppaa, naisia myydään Bosnia Hertsegovinan, Makedonian, Kosovon satoihin, ehkä tuhansiin pikkubordelleihin. He tulevat yleensä Euroopan kaikkein köyhimmistä maista, Moldovasta, Ukrainasta, Romaniasta, Venäjältä. Heiltä viedään kaikki ihmisoikeudet, omistaja päättää heidän toiminnastaan kuin olisivat karjaa.

BW: Viimeaikaisissa kirjoituksissa raporttinne ”Women War Peace” on aiheuttanut melkoista kohua suomalaisessa rauhanturvaajaympäristössä. Mistä tässä kohussa mielestänne on oikeasti kysymys?
ER: Olen ollut vähintään ihmeissäni varsinkin Sinibaretti-lehden melkoisen solvaavasta pääkirjoituksesta, joka osoittaa ettei päätoimittaja ole lukenut YK:n tilaamaa raporttia Women War Peace, jonka yhdessä Ellen Johnson Sirleafin kanssa kirjoitin materiaalin pohjalta jonka 2001-tammikuu 2002 keräsimme 14 eri sota-alueelta ympäri maailmaa, Liberia, Ruanda, DRC, Kolumbia, Palestiina, Balkan, Itä-Timor, Kambodja muutamia mainitakseni. Materiaali perustui niin rauhanturvamissioiden henkilöstön kuin paikallisten hallitusten, mutta varsinkin naisten kertomien omien kokemusten pohjalle. Pääsihteeri Kofi Annan esitteli sen YK:n turvallisuusneuvostolle 28.10.2002, ja sitä on pidetty erittäin merkittävänä lähdemateriaalina eri puolilla maailmaa. Viimeksi 15-17.10 YK:ssa pidettiin konferenssi "Gender Justice", joka perustui samannimiselle luvulle raportissamme. Mm YK:n rauhanturvasta vastaava alipääsihteeri Guehénno piti puheenvuoron, jossa hän voimakkaasti paheksui liian monia tapauksia joissa rauhanturvaajat ja siviilipoliisit ovat syyllistyneet paikallisten naisten tai ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttöön.
Olen ollut kiitollinen siitä että minut on kutsuttu kaikkien Pohjoismaiden rauhanturvaajia kouluttavien instituuttien luennoijaksi nimenomaan naisten asemasta, Tampereen poliisikoululla luennoin pari kertaa vuodessa. Raporttini on ollut laajassa jakelussa TP:stä alkaen, ja tähän asti ei ole kuulunut muuta kuin kiitosta siitä, että kissa on nostettu pöydälle.
Jotenkin olen ymmärtänyt että Kosovo on nyt erityisesti nostettu esiin. Kosovo kyllä mainitaan muutaman kerran raportissa, myös perustuen keskusteluihin joita kävin Lipljanin naisvankilassa ratsiassa pidätettyjen moldovalaisten, ukrainalaisten ja muiden tyttöjen kanssa, muutamat heistä alaikäisiä. He kertoivat hyvin auliisti siitä ketkä heidän asiakkaitaan ovat. Toisaalta kerromme raportissamme myös kuinka FYROMissa tapasimme Vesnan, jonka rauhanturvaajat Kosovossa vapauttivat "omistajansa" seksivankeudesta. Olemme korostaneet, ja myös YK:n johto sitä korostaa, että seksipalveluja ostava ulkomaalainen voi samalla syyllistyä järjestäytyneen rikollisuuden tukemiseen. Samat maffiamiehet häärivät sekä huumeiden, aseiden, rahanpesun ja ihmis - jopa elinkaupan busineksessa.

BW: Teidän asiantuntemuksenne kriisialueista, -operaatiosta ja rauhanturvaajista on laajalti tunnustettu. Miten mielestänne suomalaista rauhanturvaajakoulutusta voisi vielä parantaa esimerkiksi kotimaassa ja alhaalla operaatioissa?
ER: Olen iloinen siitä että asiantuntemustani (hyvin surullista sellaista) on todella käytetty hyväksi, mm YK:n DPKO:n asiantuntijapanelissa, joka Brahimin raportin pohjalta laati suuntaviivat YK:n rauhanturvaamisprosesseille.
Suomalainen, ja pohjoismaalainen koulutus on hyvä, sen vuoksi en ole joutunut toteamaan suomalaisten väärinkäytöksiä missioissa, mutta en myöskään ole lapsellisen sinisilmäinen. En ole toiminut minkään maan erityispoliisina, vaan laatinut puolueetonta raporttia YK:n ja hallitusten käyttöön. Suomessahan UNIFEM on kääntänyt raportin lyhennelmän suomen kielelle UM:n rahoituksella.
Nuoret miehet ja naiset jotka lähtevät missioihin maailmalle on saatava tuntemaan ongelmat jotka liittyvät kohdemaahan. Naisten aseman kunnioittaminen on yksi tärkeä lähtökohta. Itsensä suojaaminen ongelmilta on myös tärkeää. Tiedämme hyvin että eurooppalaisia rauhanturvaajia on palannut kotimaahan tuliaisina HIV-positiivisuus, ja osittain menetetty tulevaisuus.
Näistä asioista voimme vieläkin enemmän valistaa lähtijöitä.

BW:Lopuksi voisin kysyä, että onko yleinen keskustelu rauhanturvaajien asioista, myös lieveilmiöistä, mielestänne riittävän avointa?
ER: Keskustelu ei valitettavasti ole riittävän avointa - jos todellakin nyt näin jälkijunassa on syntynyt jonkinlainen hässäkkä, se osoittaa ettei tosiasioita haluta tunnustaa. Ei asiaa tee ollenkaan paremmaksi jos esim. Kosovon rauhanturvaaja lähtee Makedoniaan lomalle, ja käyttää siellä tietämättömyyttään ihmiskaupan uhreja. En ole mikään moralisti, mutta toisaalta ei mikään mahti maailmassa saa minua hyväksymään että naisia myydään v 2004 kuin karjaa markkinoilla, Euroopassakin.
Me tarvitsemme hyviä suomalaisia rauhanturvaajia, niin sotilaita kuin poliiseja. Olen saanut yksinomaan kiitosta siitä kuinka suomalaiset suorittavat työtehtävänsä missioissa. Mutta meidän on myös pystyttävä puhumaan ongelmista ja tosiasioista, Sinibarettilehden päätoimittajaa jouduin syyttämään seisomasta jalat tukevasti ilmassa.