UNFICYP

www.holkkari.fi/rtwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

UNFICYP (United Nations Peacekeeping Force in Cyprus) on Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaoperaatio Kyproksella.

Mandaatti

Tapahtumia


Suomalainen pataljoona (YKSP 21/3JK)

Kypros

Kyproksen historiassa ensimmäiset sivilisaation merkit juontavat juurensa 8000-luvulle eaa. Jo silloin kupari toi saarelle omaisuutta ja kaupankäyntiä. Kyproksen sijainti kolmen mantereen välillä teki siitä merkittävän kauppapaikan, jonka lisäksi se on ollut kautta aikojen merkittävä kuparin ja puun tuottaja. 1200-luvulla eaa. saarelle saapuivat mykonolais-aigeialaiset kreikkalaiset, jotka toivat mukanaan kielensä ja kulttuurinsa. Aikojen myötä saarta ovat miehittäneet monet kansat, mutta se on silti laajalti säilyttänyt kreikkalaisen identiteetin, kielen ja kulttuurin. Kyproksen turkkilaiset saapuivat 1500–1800-luvuilla, kun ottomaanit hallitsivat saarta. (Wikipedia)

Kypros itsenäistyi vuonna 1960. Siitä saakka saarella on esiintynyt ristiriitoja saaren turkkilaisen ja kreikkalaisen väestönosan kesken. Näitä kriisejä ratkomaan lähetettiin 1964 saarelle ensimmäiset Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvajoukot. Suomi oli etujoukoissa. Kyproksen kreikkalaisten keskuudessa vaikutti voimakkaasti 1950-luvulta lähtien Enosis-liike. Enosiksen tavoite oli saaren liittäminen Manner-Kreikkaan. Enosista tukemaan syntyi maanalainen Eoka-sissijärjestö. Tätä terrorijärjestöä asettui johtamaan kenraali George Grivas. Kuten kaikilla kunnon terroristijärjestöillä, heillekin syntyi sisäisiä ristiriitoja. Lopputuloksena oli luutnantti George Karousosin johtama uusi uljas Eoka-B.

YKSP21/3JK


Elokuun alussa 1974 Kyprokselle lennätettiin Suomesta kovalla kiireellä kasattu Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen Pataljoona 21:n Kolmas Jääkärikomppania.

Aikaisin aamulla 15.7.1974, kun kyproslaiset ihmiset heräsivät uuteen aamuun ja aukaisivat radionsa, sieltä tulvi surumusiikkia, sekä tyly ilmoitus: Arkkipiispa Makarios on kuollut ja vallankumous on alkanut. Kansalliskaartin sotilaat ovat ottaneet maan hallintaansa. Pitkään Kyprosta vaivannut poliittinen ja sotilaallinen kriisi sai taas uuden käänteen. Kenraali Grivasin hengenheimolaiset ilmoittautuivat murhan tekijöiksi. Samalla he ilmoittivat asettaneensa maan johtoon Eoka veteraanin, lehtimies Nicos Sampsonin. (Eoka=Ethniki Organosis Kyprion Agoniston, eng. National Organisation of Cypriot Fighters). Ilmoitus aiheutti välitöntä sekasortoa ja epätietoisuutta ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Samoin poliittisella ja sotilaallisella sektorilla.

Vallankaappauksen suoritti Manner-Kreikan sotilasjuntan tukema Eoka B:n sotilaallinen siipi. Vallankaappauksen sotilaallisia toimia johti Nikosian alueesta vastuussa oleva 3. HMC:n komentaja Michael Georgitses, operaatioupseerinaan majuri Soulis. Kansalliskaartin komentaja kenraali Denisis oli kaappauksen ajan Kreikassa.

Kaappareiden ensimmäisenä tehtävänä oli eristää Makarioksen kannattajat, vangita ja riisua heidät aseista. Maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Tiesulkuja pystytettiin ja ihmisiä vangittiin epämääräisin tai tekaistuin syin. Poliittisesti epäilyttäviä haettiin kotoa ja työpaikoilta kuulusteluihin.

Tämän sekasorron Turkki käytti nopeasti hyväkseen.
Turkin presidentti Bülent Ecevitin uhkasi voimakkailla sotatoimilla, ellei seikkailija Sampson eroa. Tämä vaatimus kaikui kuuroille korville. Turkki toteutti uhkauksensa suorittaen nopean maihinnousun 20. heinäkuuta 1974 Kyrenian alueella
Maassa vallitseva sekasorto helpotti huomattavasti Turkin pyrkimyksiä. Tulitauko saatiin solmittua nopeasti, mutta kalliilla hinnalla, Turkki miehitti osan Saarta ja kreikkalaispuoli sai suuren joukon uusia pakolaisia. 

Lyhyeksi jäi Sampsonin presidenttiys. Sitä iloa kesti kaiken kaikkiaan kahdeksan päivää. Elokuussa 1976 oikeus tuomitsi Sampsonin 20 vuoden vankeusrangaistukseen. Hänen sallittiin kuitenkin matkustaa vapaasti Ranskaan hoidatta-maan syöpäänsä. Sampson palasi Kyprokselle kesäkuussa 1990 ja vapautettiin vankilasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Hän keskittyi lehtibisnekseen. Hänen lehtiään olivat mm. Machi ja To Tharros. Sampson kuoli syöpään toukokuussa 2001.

Kuultuaan Sampsonin kuolemasta Kyproksen presidentti Raul Denktash lausui:

"Antakoon Allah anteeksi hänen virheensä.”

Sampsonin seikkailu maan johdossa aiheutti Kyprokselle mittaamatonta vahinkoa ja loi otollisen maaperän elokuun 1974 massiivisille sotatoimille.

Lähteinä ovat toimineet Helsingin Sanomien arkisto, Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen Pataljoona 21:n kuukausikatsaukset, radioliikenneviestit majuri Martti Jokihaaran ”Kyproksen kriisi 1974”– tutkielma, sekä oma sotapäiväkirja.

Kypros itsenäistyi vuonna 1960. Siitä saakka saarella on esiintynyt ristiriitoja saaren turkkilaisen ja kreikkalaisen väestönosan kesken. Näitä kriisejä ratkomaan lähetettiin 1964 saarelle ensimmäiset Yhdistyneiden Kansakun-tien rauhanturvajoukot. Suomi oli etujoukoissa.

  Kyproksen kreikkalaisten keskuudessa vaikutti voimakkaasti 1950-luvulta lähtien Enosis-liike. Enosiksen tavoite oli saaren liittäminen Manner-Kreikkaan. Enosista tukemaan syntyi maanalainen Eoka-sissijärjestö. Tätä terrori-järjestöä asettui johtamaan kenraali George Grivas. Kuten kaikilla kunnon terroristijärjestöillä, heillekin syntyi sisäisiä ristiriitoja. Lopputuloksena oli luutnantti George Karousosin johtama uusi uljas Eoka-B.

15.07.1974. Mannerkreikkalaisten upseerien johtama Kyproksen kansalliskaarti kaappasi vallan. Entinen Eoka-sissijohtaja, sanomalehtimies Nicolas Sampson nimitettiin Kyproksen presidentiksi. Vallankumouksellisten haltuunottama Kyproksen radio ilmoitti arkkipiispa Makarioksen kuolleen. To-dellisuudessa Makarios onnistui pakenemaan Akrotiriin, englantilaisten tukikohtaan.

16.07. Sampsonin rosvojoukot tunkeutuivat syvälle Paphoksen kaupunkiin, jonne Makarios oli saatujen tietojen mukaan paennut. Tosiasiassa Makarios oli lennätetty englantilaisten avustuksella ensin Lontooseen ja sieltä New Yorkiin.

19.07. Makarios sai YK:ssa Kyproksen laillisen presidentin vastaanoton. Makarios vetosi YK:n turvallisuusneuvostoon yhtenäisyyden ja rauhan pa-lauttamisesta Kyproksen saarelle. Samanaikaisesti Turkki lähetti sotalaivat ja maihinnousualukset liikkeelle Manner-Turkin sotasatamista. Kreikka määräsi yöllä oman laivastonsa Välimerelle. Yhdysvaltain apulaisulko-ministeri Joseph Sisco matkusti Ankaraan estääkseen Turkin suunnitteleman maihinnousun Kyprokselle. Turkki uhkasi vallata saaren pinta-alasta 45 %.

  ”Pahan juuret ovat hyvin syvällä ja ulottuvat jopa niinkin kauas kuin Ateenaan. Sieltä pahan täysikasvuinen puu saa ravintonsa ja tukensa ja nyt Kyproksen hellenismi saa maistaa sen katkeria hedelmiä”, Makarios toteaa. ”Olen pahoillani sanoessani: ”Kreikan sotilasregiimin upseerit tukevat Eoka B:tä”, jatkoi Makarios.

20.07. Turkkilaiset nousivat maihin Kyproksen pohjoisosissa ja lisäsivät miesvahvuutta mm. laskuvarjojoukoilla. Nikosian kansainvälistä lentokent-ää ja kreikkalaisten varuskuntia pommitettiin rajusti. Manner-Kreikka suoritti asevoimiensa liikekannallepanon. Englanti toimi kuumentuneessa kriisissä välittäjänä kutsuen osapuolet neuvottelupöytään. YK:n turvallisuusneuvosto vaati tuloksetta tulitaukoa.

22.07. Kiivaat taistelut jatkuivat Pohjois-Kyproksessa. Henry Kissinger ve-tosi turhaan Kreikan ja Turkin presidentteihin, jotta nämä sopisivat välittö-mästä tulitauosta. Kreikka ja Turkki sopivat Englannin välityksellä Gene-vessä aloitettavista rauhanneuvotteluista.

23.07. Sampson luopui Kyproksen presidentin virasta. Hänen seuraajakseen nimitettiin Glafkos Ioannou Glerides. Kyproksen kansalliskokouksen enti-nen puhemies. Glerides palveli toisessa maailmansodassa British Royal Air Forcessin lehtäjänä. Hänet ammuttiin alas Saksan ilmatilassa. Glerides vietti sotavankeudessa useita vuosia.

24.07. Maanpaossa Pariisissa oleva Kreikan entinen pääministeri Konstantin Karamanlis kutsuttiin takaisin Ateenaan. Hän vannoi virkavalan Kansallisen Yhtenäisyyden hallituksen pääministerinä.

25.07. Kyproksen rauhankonferenssi alkoi Genevessä.

30.07. Englannin, Kreikan ja Turkin pääministerit allekirjoittivat tulitauko-sopimuksen. Samalla he ilmoittivat halunsa palata uudelleen Geneveen keskustelemaan Kyproksen poliittisesta tulevaisuudesta, yhdessä Kyproksen turkkilaisen ja kreikkalaisen väestönosan edustajien kanssa.

08.08. Kyproksen rauhankonferenssin toinen vaihe käynnistyi Genevessä. Hajanaiset yhteenotot jatkuivat yhä Kyproksella.

09.08. Englannin, Kreikan ja Turkin sotilasedustajat, yhdessä YK:n rauhan-turvajoukkojen edustajien kanssa allekirjoittivat sopimuksen, jossa mää-riteltiin tulitaukosopimuksen edellyttämät puskurivyöhykkeet. Erimielisyy-det kuitenkin jatkuivat kaikissa suuremmissa kysymyksissä.

12.08. Turkki luopui yllättäen esityksestään, jossa turkkilaisvähemmistölle perustettaisiin Kyprokselle yhteinen hallinnollinen alue. Turkki ehdotti uu-delleen kantonijärjestelmää, jossa Kyrenia alue olisi suurin kyproksenturk-kilaisista alueista. Presidentti Klerides ilmoitti välittömästi, ettei turkkilaisten esitystä voida hyväksyä.

13.08. Turkki teki uuden esityksen Kyproksen perustuslaillisesta tulevaisuudesta. Kreikan ulkoministeri George Mavros ilmoitti turkkilaisten haluavan 35 % Kyproksen pinta-alasta hallintaansa. Hän totesi: “35 % maa-alasta 18 %:lle väestöstä on sula mahdottomuus.”, Klerides esitti konferenssin kes-keyttämistä 48 tunniksi. Tähän vaatimukseen Turkki ei enää suostunut.

14.08. Aamulla Turkki käynnisti Kyproksen historian ankarimmat taistelut.


Aiheesta muualla

Jorma Lammisen valokuvia vuosilta 1964-1966

Sinibaretti lehti 2/2004 artikkeli Suomen YK-pataljoona 1 Kyproksella

Karin Pullisen matkassa rauhaa turvaamassa

Veikko Pennala rauhaa turvaamassa

The Blue Beret magazine julkaisut

Kapakkamellakka